YKH-Historiaa-Kertomuksia

Lupautuessani kirjoittamaan tekstin Yliskallion Huolto Oy:n historiikkiin alueen kadunnimien alkuperästä uskoin luettelevani asiat lyhyesti. Haluan kuitenkin laajentaa aluetta koskemaan koko Laajasaloa ja Santahaminaakin ja näiden alueiden historiaa, jotta lukijalle selviäisi alueen kulttuurihistoriallinen merkitys, sen omaleimaisuus ja ainutlaatuisuus sekä yhteydet oman maan sisällä ja ympäröivään maailmaan.

On olemassa ryhmänimiä, joita voidaan ottaa käyttöön missä tahansa, esimerkiksi hyönteisten (Muurahaisenpolku, Etanapolku, Kiiltomadonpolku) tai hyötykasvien nimet (Marunakuja, Kuminakuja, Ryytikuja). Näitä pidän jossain määrin persoonattomina, mutta entäpä Reiherintie tai Aarholmankuja?

Kuka keksii nimet?

Helsingissä kadunnimiä "keksii" nimistötoimikunta ja ne vahvistetaan asemakaavan yhteydessä. Laajasalolainen nimistö pohjautuu yleensä saaren entisiin kylä- ja tilusteiden nimiin sekä muuhun omavaraiseen paikannimistöön ja saaren kantatilojen historian aihepiiriin. Omavaraisuutta osoittavat myös vanhaan merenkulkuun ja kalastukseen liittyvät nimet, jotka kertovat myös alueen yhteyksistä muuhun maailmaan. Henkilö- ja rakennusmuistot ovat myös yksi aihealue.

Historia elää nimissä

Katujen, kujien, kaupunginosien ja osa-alueiden nimien tärkeä tehtävä on paikantaa ja opastaa. Kotiseudun historiasta johdetut vanhat nimet vahvistavat asukkaiden identiteettiä. Niissä elää paikan henki.

Vuonna 1946 Degerön kylä irrotettiin Helsingin maalaiskunnasta ja liitettiin Helsingin kaupungin osaksi. Samaan aikaan otettiin käyttöön Laajasalo-nimi. Ruotsinkieliset nimet Degerööby tai Digeröö 1500-luvulta sisältävät muinaisruotsalaisen nimen diger, joka tarkoittaa täyteläistä, paksua tai suurta. Degerö-nimessä se viittaa saaren laajuuteen, joten Laajasalo on täysin vastaava käännös.

Yliskallion Huollon alueella olevien asunto-osakeyhtiöiden tontit on muodostettu, kuten varmaan suurin osa Laajasalon kerros- ja pientaloyhtiöistä sekä omakotitaloista, Uppbyn tilan entisille maille. Tilan nimestä on saatu suomenkielinen nimi Yliskylä. Tilasta on jäljellä enää kotiseututalo Ylistalo ja ostoskeskuksen vieressä oleva vanha uhripuu, haltijamänty. "Laajasalon säilytettävien kulttuurimuistomerkkien joukossa on saatu kartanoiden lisäksi säilymään tämä talonpoikaistalo. Uppbyn tilan toiseksi vanhimmalla päärakennuksella on tärkeä tehtävä saaren kulttuurihistorian kannalta. Ei ole haitaksi, että alueeseen sisältyy selvästi tajuttava muisto vanhasta Degeröstä ja Uppbystä, jonka viljelykset on raivattu 1500-luvun alkukymmenillä". Näin on ajatellut Ylistalon suojelualoitteen tekijä, edesmennyt laajasalolainen professori Lars Pettersson 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Tämä säilynyt vanha rakennus antaa ajatteluumme paikallista aikasyvyyttä.

Axel Lindbergintie on tullut Uppbyn toiseksi viimeisen omistajan nimestä, Riitankuja Brita Henrikintyttären, tuon tarmokkaan kruunun perämiehen lesken, joka 1600-luvulla kävi voitokkaasti oikeutta perintöoikeuksistaan Degerön kartanon mahtavaa Anna Grönfeltiä vastaan.

Tilan entisen pellon mukaan oli nimetty Ollinvainiontie-Olåkersvägen, joka sijaitsi nykyisen Yliskyläntien ja Humalniementien välissä. Nimi on poistettu asemakaavasta Ryytikujan kerrostalojen rakentamisen aikoihin 1970-luvulla. Vanhimmissa kartoissa pellon nimeksi on merkitty selkeästi Ölåkern eli Olutvainio, mutta jostain syystä vanhaa tietoa on vääristelty. Entisaikaan oluenpano kuului talon kuin talon toimiin, joten onhan sitä harjoitettu Degerössäkin (viinapannujakin on ollut kruunun luvalla ja luvatta). Laajasalon bussissa kuulemani tarinan mukaan alueella on viljelty humalaa, jota myytiin johonkin olutpanimoon. Tästä olisi sitten tullut nimi Humalniementielle.

Muutama vuosi sitten mietittiin aluearkkitehdin ja nimistötoimikunnan edustajan kanssa alueelta puuttuvia puisto- yms. nimiä. Silloin ehdotin Yliskallion Huolto Oy:n taloyhtiöiden ja kallioisen metsäalueen nimeksi Yliskalliota. Sitä ei vielä kukaan ollut keksinyt, vaikka Yliskallion Huolto Oy oli jo toiminut vuosikymmeniä! Omalla ja lähialueellamme esiintyvät kadunnimet ovat ryhmänimiä, jotka on otettu keskiaikaisen meritien satamapaikoista. Ei liene sattumaa, että tällaiset nimet on valittu merelliseen Laajasaloon. Oman käsitykseni mukaan nämä nimet sopivat meille myös siksi, että vieressämme sijaitsee Santahamina, tärkeä viikinki- ja keskiaikainen satamapaikka ja kaupan keskus.

Aarholmankuja-Arholmagränden: Arholma on saari Tukholman saaristossa. Me ikääntyneemmät henkilöt tunnemme kauniin Arholma-valssin.

Jussaarenkuja-Jussarögränden: Jussarö on saari Tammisaaren saaristossa. (Ihmeen vaikea nimi kirjoitettavaksi oikein suomeksi).

Kumianpää-Hangedet: Kumianpää - Hangedet on Hangon (Hankoniemen) keskiaikainen nimi.

Isosaarentie-Mjölövägen: Laajasalon kohdalla ulkomerellä olevan Isosaaren- Mjölö mukaan (huom. erotettava Santahaminan Isosaaresta).

Merenkulku

Merenkulkuun liittyviä nimiä ovat esimerkiksi Rynnästie-Bogvägen, Ruoritie- Rodervägen, Laitamyötäisentie-Slörvägen ja monet muut.

Kartanohistoria

Laajasalon kartanoiden Jollas, Tullisaari ja Stansvik nimet ovat alkuperältään hämäriä. Nimet ovat vanhoja, se tiedetään, joten alkuperää on vaikea johtaa mistään.

Jollaksen alkuperä on hämärän peitossa. Keisari Hadrianuksen henkilääkärin nimi oli Jollas, mutta sillä ei liene tekemistä meidän Jollaksemme kanssa.

Nimi on johdettu etunimestä Staffan, mutta emme tiedä kuka Staffan oli kysymyksessä. Willebrandintie johtuu omistajan (lääkintöhallituksen pääjohtaja Knut Felix von Willebrand) nimestä.

Aikaisempia muotoja ovat olleet Tulo holm, Tulholma, Turholm ja Tuurholma. Alun perin nimi lienee lähtenyt henkilönnimestä. Sakari Topelius kertoo 'Tähtien turvateissa' tullimies Lydik Larssonista, minkä johdosta nykyinen muoto on Tullisaari. Tämä perustuu siis virhetulkintaan ja on joka tapauksessa väärä johdannainen ja väärä käännös.

Tuurholmaan liittyy useita historiallisia henkilönnimiä, jotka elävät kadunnimissä, esim.

Reiherintie ja Kasperinkuja: Helsingin pormestari Kasper Reiher
Henrik Borgströmintie: kauppaneuvos Henrik Borgströmin muistoksi
Lauri Mikonpojantie: Helsingin pormestari Lauri Mikonpojan mukaan
Rudolfintie: Rudolf Schulman ja vaimonsa Selma Borgström lahjoittivat kaupungille 1906 Turholman kansanpuiston alueen

Gunillantie: Gunilla Svanström, Anna Grönfeltin tytär, joka "karkasi naimattomana Berend von Bönhardin kanssa.
Kuvernöörintie: kenraalikuvernööri Platon Rokassowsky

Muuta mainittavaa

Pastorintie: Johan Ludvig Runebergin Hanna-runoelman päähenkilö oli pastori; kirjoitettu Degerön kartanon rantatuvassa 1836.
Vanha Sotilastie: venäläisten rakentama, Herttoniemen salmesta Hevossalmeen ulottuva ja Santahaminaan kulkeva tie. Tie täydensi aikanaan Viaporin ulompaa varustusketjua.
Hämeenapaja-Tavastvarpet: eräkalastusta on harjoitettu Degerössä jo keskiajalla; viittaa hämäläisiin eränkävijöihin.
Repossaarentie-Repoxholmsvägen: 1808 kartassa Räpux, repox tarkoittaa muikkua, lainattu suomen ja viron sanasta rääpys = muikku. Virolaisperäisyydestä on päätelty, että virolaiset kalastajat ovat vierailleet kalareissuillaan Degerössä.
Finnvik ja Lappvik: viittaavat suomalaisten ja lappalaisten eränkävijöiden liikkumiseen saaristossa

Vanhoja visioita

Santahaminan alueella on yhteensä kolme ihmiskäsin tehtyä maakumpua. Muodosta ja yleistilanteesta päätellen ne saattavat olla hautakumpuja viikinkien idänretkien ajoilta. Hevossalmessa tuttavaperheen kaivoa parannettaessa löytyi kaksi miekkaa, joiden koristelu ja materiaalit viittaavat viikinkiaikaan. Viikingit kulkivat ns. idäntiellään Tukholman länsipuolella sijainneesta Birkasta saariston kautta ja eteläisen Suomen rannikkoa pitkin aina Olhavanjoen, Dnjeprin ja Volgan valtavesiä pitkin Novgorodiin, Kiovaan, Kaspianmerelle, Mustallemerelle, Konstantinopoliin ja Bagdadiin asti.

Kelvollisia satamapaikkoja on ollut useita, mutta paras on ollut pohjoispuolella Kofladanin länsiosa Koholmenin (Lehmäsaari) ja varsinaisen Hevossalmen välissä. Alueen nimistö viittaa keskiaikaiseen merenkulkuun. Kugg (tai kogg) tarkoittaa hansakauppiaiden käyttämää alustyyppiä. Koholmen voisi siten hyvin juontua vanhemmasta muodosta Koggholmen ja Kofladan muodosta Koggfladan.

Santahaminasta on tietoja jo 1400-luvulta. Alue kuului keskiajalla ja 1500-luvun puoliväliin asti Viipurin linnalääniin. Santahaminassa on ollut varastotilaa kauppatavaroille ja majoitustiloja meritse matkustavia vallanpitäjiä, heidän seurueitaan ja neuvottelukumppaneitaan varten. Ankkuripaikalla ovat pysähtyneet ainakin Viipurin linnanpäällikkö Krister Niilonpoika Vaasa 6.6.1423 suolanhankintamatkallaan, Kaarle Knuutinpoika Bonde keväällä 1448 matkallaan kuninkaanvaaleihin Tukholmaan (siellä hänet valittiin Ruotsin kuninkaaksi Kaarle VIII Knuutinpoikana) sekä valtionhoitaja, Olavinlinnan perustaja Erik Akselinpoika Tott 8.5.1474.

Santahaminan väkiluku oli vuosisatojen ajan suurempi kuin koko Degerön. 1400-luvulla asukkaita oli lähes sama määrä kuin tänäkin päivänä. Vuonna 1930 Santahaminassa oli 631 asukasta.

Tallinnasta oli tullut hansakaupunki jo vuonna 1297. Kustaa Vaasa halusi perustaa Santahaminaan vahvan kauppakaupungin ja linnoituksen vastapainoksi Tallinnalle, joka oli mm. merkittävä suolakaupan keskus. Helsingin kaupunki perustettiin kuitenkin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle eikä Santahaminassa ja Hevossalmessa ryhdytty enempiin toimenpiteisiin.

Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe tarkasteli Santahaminaa uudelleen perustettavan Helsingin paikkana. Hän esitteli valtioneuvostolle 11.7.1638 Santahaminaa Suomen rannikon parhaana satamana. Varjopuolena oli se, ettei sinne voinut helposti rakentaa todellista kaupunkia (tieyhteys puuttui). Alueelle oli määrätty siirtymään porvareita Ulvilasta ja heille oli jo varattu tontit. Vuonna 1639 Brahe päätyi ehdottamaan Helsingin siirtämistä Vantaanjoelta sen nykyiselle paikalle Södernäsin niemelle. Jos kaupungin rakentaminen olisi toteutunut, olisi Yliskallio hyvin keskeisellä paikalla pääkaupunkia.

Kehitys hillitympää

Vallanpitäjien suurten suunnitelmien jäädessä toteutumatta Santahaminan ja Degerön kehitys jatkui vaisuna.

Degerössä oli vuonna 1529 viisi hevosta, 25 lehmää, 29 lammasta ja seitsemän sikaa. Vuonna 1571 perittiin ns. hopeaveroa Ruotsin kruunulle. Tällöin verotettiin neljää degeröläistä ja kahta santahaminalaista talonpoikaa.

"30.12.1922 valtioneuvosto julisti Degerön kylän, Turholman yksinäisen verotalon ja ns. Villingen allodisäterin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Yhdyskunnalle on maaherra 14.1.1926 vahvistanut hallinnon ohjesäännön. Yhdyskunnalla on myös valtuusto, johon kuuluu 11 jäsentä. Valtuusto ei kuitenkaan ole ryhtynyt mihinkään varsinaisiin toimenpiteisiin olojen järjestämiseksi eikä yhdyskunta myöskään käytä verotusoikeuttaan. Yhdyskunnalla ei tämän vuoksi ole myöskään varoja eikä velkoja." Näin kertoo Yrjö Harvia erikoisselvityksessään 1936. Taajaväkisyys tarkoitti vuonna 1922 n. 300 asukasta.

Vasta 1946-1972 tapahtuneen kaavoituksen ja asuntotuotannon johdosta asukasmäärä alkoi nousta huomattavasti. Nykyisin ollaan n. 16.000 asukkaassa. Öljysataman ja sen ympäristön kaavoitus tuonee 7-8.000 asukasta lisää vuoden 2010 jälkeen.

Kelpo asuinalue

Laajasalo on asuin- tai huvila-alueena innoittanut monia taiteilijoita ja runoilijoita, joista mainittakoon kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg, Sakari Topelius, taidemaalari Emanuel Thelning (maalasi 'Aleksanteri I avaa Porvoon valtiopäivät' Stansvikissa), Wrightin veljekset jne.

Yliskallion alueen asunnot ovat alusta asti olleet kysyttyjä. Olemme tarjonneet kodin suurlähettiläs Taneli Kekkoselle, europarlamentaarikko Paavo Väyryselle ja valtioneuvos Harri Holkerille ja monelle muulle.

Kehittäkäämme edelleen aluettamme nykyvaatimusten suuntaan, mutta samalla sen historiaa kunnioittaen.

Helsingin kadunnimet
Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24
Paasipaino, Helsinki 1970

Helsingin kadunnimet 2
Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 32
Kauppakirjapaino, Helsinki 1979

Helsingin Sanomat/Kaupunki Plus 27.9.1999
Kotikadun nimi merkitsee
Toim. Emilia Palonen

Lindberg, Axel
Historik över Uppby hemman i Degerö Helsinge socken
Suur-Savon Kirjapaino O.-Y., St. Michel 1913

Laajasalon Ylistalon historiaa
Laajasalo-Degerö Seura ry:n toimituksia n:o 1
Capella Finland Oy, Helsinki 1999

Lönnqvist, Bo
Vanhoja kartanoita Helsingin seudulla
Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1995

Sautero, Kari
Hevossalmi - Helsingin itäinen portti
Hästnäs ry
Painoyhtymä Oy, Loviisa 1992

Yrjö Harvia, Valtioneuvoston määräämä selvitysmies
Erikoisselvitys Itäisen saariston liitosalueesta. Helsingin esikaupunkiliitos, mietintö n:o 10
Degerö, Villinge, Santahamina ja Mjölö Helsingin maalaiskunnassa
Helsinki 1936

Helsingin Sanomien kirjoitus 2.12.1995

Helsingin Sanomain kirjoitussarja kertoo pääkaupunkiseudun lähiöiden elämästä niiden alkuaikoina. Sarja perustuu lukijoiden lehdelle lähettämiin omakohtaisiin kertomuksiin. HS kiittää kirjoituksista, joita saapui määrä aikaan mennessä 195. Sarja alkoi 6.5.(1995) Yliskylästä kirjoittivat: Meeri Haanaho, Eeva Holopainen, Helen ja Osmo Juote, Ilkka Kangas ja Peter Peltoniemi.

Huvilayhteisö vierasti ensin Yliskylää

Uusi kaupunginosaseura purki jännitteitä omakoti- ja kerrostaloasukkaiden välillä

Laajasalo eli Degerö oli 1950-luvulle saakka kartanoiden hallitsema saari, josta maanomistajat olivat myyneet harvakseen palstoja huviloiksi.

Näihin huviloihin muutti evakkotyttönä Meeri Maanaho vuonna 1946, kun entinen asunto Lauttasaaressa paloi maan tasalle. Uusi koti oli Itäniityntiellä Bruno Eklundin omistaman huvilan yläkerrassa.

Eklundilla oli samalla tontilla kolme taloa täynnä vuokralaisia, Haanahonkin perhe muutti samassa pihapiirissä kaksi kertaa.

Huvila oli kaksikerroksinen ja siinä oli lasiveranta. Perheellä oli yläkerrassa peräti kolme makuuhuonetta keittiö ja parveke, mikä oli paljon enemmän kuin Lauttasaaressa. Pihassa oli sauna, joka toimi myös pyykkitupana. Pyykkivesi kannettiin noin neljänsadan metrin päästä kaivosta, ja pyykit, huuhdeltiin Laajasalon pyykkilaiturilla.

Huviloissa riitti lapsia. Parhaimmillaan heitä oli mäkeä laskemassa pitkälti yli 20. Lapsilauma vietti villiä ja vapaata elämää. Ensilumen jälkeen joukko vaelsi potkukelkoilla Jollakseen saakka, luisteli meren jäällä ja rakenteli sinne lumilinnayhdyskuntia.

Pihaleikkejä leikittiin arkkitehti Jorma Järven suurella pihalla. Teini-iässä pidettiin kotihippoja. Pimeinä iltoina soitettiin pirunviulua toisten huviloiden ikkunoiden alla. Syksyisin Meeri kävi uimassa Järven laiturilta siihen saakka kun jääriite tuli mereen.

Koulut olivat kaukana, kansakoulu puutalossa nykyisen liikenneympyrän lähellä, ja oppikoulu Kulosaaressa. Matkat kuljettiin hiihtäen, kävellen, potkukelkalla, pyörillä tai bussilla.

"Hallittu sekasorto"

HKL:n bussit ajoivat Laajasaloon vasta 1946, kun saari liitettiin kaupunkiin. Sitä ennen lähin yleinen kulkuneuvo oli Kulosaaren raitiovaunu. Sinne oli matkaa Degeröstä kolmisen kilometriä.

Viisikymmenluvulla Meeri Haanahonkin perhe olisi saanut rintamamiestontin Hålvikista eli, Kaitalahdesta Laajasalosta. "Isä kävi iltaisin puhdistamassa sen risuista, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin ja päättikin vaihtaa omakotitontin kerrostalo osakkeeseen" Perhe muutti Laajasalon huvilasta upouuteen Roihuvuoreen vuonna 1956.

Huvilayhdyskuntaan asettui myöhemmin myös Eeva Holopainen. Hänen perheensä löysi 1960-luvun puolivälissä lehti-ilmoituksella vanhan, viisikymmentäluvulla kunnostetun omakotitalon Kanavamäestä läheltä Degerön kanavaa. "Alueelta puuttui asemakaava ja rakennuskielto oli voimassa, joten Kanavamäki oli hallitun sekasorron vallassa. Purkutuomion saaneet vanhat kesähuvilat piiloutuivat villiintyneiden puutarhojensa peittoon, kesä peitti ympäristön rähjäisyyden hienotunteisesti. Pian omistimme suuren puisen keltaisen talon ja ison puutarhan omenapuineen.

Silloiset asukkaat Kanavamäellä saattoi laskea melkein kahden käden sormin, vaikka alueella oli jo kaksi rivitaloakin. "Ajan kuluessa mahtirakentaja ja mahtipankki huomasivat aikansa koittaneen ja niin täyttyivät pellot ja vainiot upouusista rakennuksista. Tuloksena oli kouluja, vettä ja viemäreitä sekä paljon muuta", kirjoittaa Holopainen.

Helen ja Osmo Juote olivat niitä, jotka muuttivat noihin vastavalmistuneisiin kerrostaloihin Jussaarenkujalle.

Osmo Juote kertoo, että huvilayhdyskunta ei katsonut kovin suopeasti kerrostalojen rakentamista. Asukkaiden kesken syntyi jännitteitä. "Kartanonomistaja Lasse Lindberg tunsi paikalliset ihmiset, hän teki paljon pr-työtä tässä asiassa", kertoo Juote.

Saarella toimi vanhastaan aktiivisia asukasjärjestöjä, ruotsinkielisellä puolella vapaapalokunta ja suomenkielisellä puolella omakotiyhdistys." Siihen keskelle Osmo Juote ryhtyi puuhaamaan kaupunginosaseuraa, purkamaan kerrostalojen ja omakotitalojen välisiä jännitteitä. Syntyi Laajasalo-Degerö -seura.

Peter Peltoniemi muutti pikkupoikana, vuonna 1965 Kirkkosalmentielle. Kanadasta muuttanut kolmihenkinen perhe osti 26 neliön yksiön. Yliskylään päädyttiin sen jälkeen, kun Keimolasta varatun asunnon varausrahat menivät huijarin taskuun. Peltoniemi muistaa Yliskylästä sen, että kavereita oli paljon, "Tänä päivänäkin taitaa olla mun luokkakaveri Karhun Leo tsilarina naapuritalossa. Sen faija oli Jussaarenkujalla siihen aikaan talkkari."

Kaupat viipyivät

Laajasalon ainoa koulu toimi parakissa. K-kauppias Vuorinen teki kauppaa aluksi vanhassa linja-autossa Jussaarenkujan päässä, sittemmin se sai pysyvät tilat ns. pikkuostarista. Posti oli Uppbyn päärakennuksessa. Sen ympäristö oli tasaista peltoaukeaa. Pankkeja oli yksi-Osuuspankki.

Ilkka Kangas muutti Yliskylään vuokrakaksiosta Niemenmäestä 1972. Kolme lasta ja vasta suoritettu valt.kand. -tutkinto antoivat kimmokkeen muuttaa Yliskylään sadan neliön omistusasuntoon, vaikka: "Jos oli elämä Niemenmäessä 1960-luvulla amerikkalaista, hyvinsuunniteltua ja 'luksusta', oli Yliskylässä alkujaan verraten vaatimatonta, pitkiä kauppamatkoja, huonoja teitä ja maalaismaisemaa."

Vaikka alue oli jo pitkälle rakennettu, kauppoja oli yhä vain kaksi Elanto ja Varuboden. Ostoskeskus oli vasta tulossa, samoin koulut, urheilukentät ja kauempana olevat rivitaloalueet.

"Vasta tänä päivänä Yliskylä on noussut tasoltaan vankkaan lähiöiden keskikastiin ja alueen arvostus asuma-alueena on ollut nousussa."

Pellervolaisten oma lähiö

Yliskylä rakennettiin keskellä Laajasaloa olleen Uppbyn säteritilan maille. Parinsadan hehtaarin tilan omisti Lasse Lindberg sisarensa kanssa. Uppbytä tituleerattiin kartanoksi, vaikka tilan pää- rakennus, nykyinen kotiseututalo Ylistalo, oli kartanoksi tosi vaatimaton.

Viisikymmentäluvun puolivälissä kaupunki tarvitsi lisätilaa ja iski silmänsä Lindbergin tiluksiin. Helsinki ei siihen aikaan ostanut itse maata. Kuvaan astuivat pankki ja rakennusliike, eli OKO ja Otto Wuorio, ja niiden mukana nuori juristi Mauri Juote.

OKO osti Lindbergin tilukset, Otto Wuorio ryhtyi rakentamaan ja Juotteen tehtävänä oli neuvotella maakaupat. "Kaupungin kannalta oli tärkeää vain, että joku rakentaa asuntoja. Maa oli halpaa ja sitä oli saatavana, kun ei ollut kysyntää. Jos joku yritti sanoa, että maan arvo voisi nousta ja sitä voisi jalostaa, kaikki sanoivat että, höpötystä," kuvailee Juote ajan poliittisia tuulia.

Kauppa tehtiin 1959-60. Maakaupaksi se oli valtavan iso. Rahoittajaksi tarvittiin ilman muuta pankki, koska rakennusliikkeet olivat köyhiä. "Jos vuodessa gryndattiin yksi 40 asunnon talo rakennusliikkeen rahalla, se oli jo paljon."

Kauppahintaa Juote ei muista, mutta sen hän muistaa, että Lindberg ja hänen sisarensa saivat yli puolet kauppasummasta asuntoina. "Käyttörahaa he eivät tarvinneet, ja asunnot olivat siihen aikaan erittäin hyvä sijoituskohde."

Lindberg muutti Laajasalosta Sepänkadulle Otto Wuorion rakentamaan asuntoon. Kaupasta saamillaan rahoilla hän osti itselleen myös maatilan Tenholasta.

Yliskylä ei ollut varsinainen aluerakentamiskohde. Kaupunki palkkasi kaavan laatijaksi Olli Kivisen, josta tuli sittemmin yhdyskuntasuunnittelun professori. Kaupunki myös rakensi kadut ja viemärit, mikä ei aluerakentamissopimuksissa ollut tapana. Wuorio suunnittelutti talot, jotka piirsi arkkitehtitoimisto Erkki Karvinen.

"Viipurilainen hegemonia"

"Se oli sellainen viipurilainen hegemonia. Wuorion toimitusjohtaja Lauri Reunala oli viipurilainen, samoin Kivinen ja Karvinen. Taisi siellä kaupungin puolellakin olla joku Viipurista", naureskelee Juote.

Asemakaava valmistui 1963. Ensin rakennettiin iso kerrostaloalue Laajasalontien ja Koirasaarentien kainaloon Laajasalontien länsipuolelle. Erikoista oli, että pitkät nauhamaiset talot istutettiin maastoon niin, että kaikki katot ovat samalla korkeudella. Mäkisessä maastossa se tarkoitti, että samassa talossa oli milloin kolme, milloin kuusikin kerrosta.

"Muistan erään itäblokin johtavan suunnittelijan, joka ihmetteli, miten voitte tehdä näin. He olivat tottuneet tasaamaan maaston nosturiradan mukaan. Sanoin, että ei tuo ole konsti. Nosturiradat voidaan sijoittaa talojen viereen ja saada ihan täysin sama elementinsiirtosysteemi aikaan", muistelee Kivinen.

Kekkonenkin osti asunnon

Siihen aikaan asuntosäästäminen oli suuressa huudossa Asuntosäästäjät ry:n Martti Ilveskorven ansiosta. Pankitkin omaksuivat idean, koska se osoittautui niille erittäin hyväksi keinoksi hankkia rahaa rakentamiseen.

Helsingin lähiöt tavattiin siihen aikaan rakentaa pääasiassa kokoomus-demari -akselilla jakamalla kerrosalat Hakan ja Saton kesken. Yliskylästä tuli Pellervolaisen liikkeen oma lähiö. Osuuspankki oli siihen aikaan lujasti maalaisten pankki, ja Otto Wuorion omistajina oli OKO:n ohella mm. Aura ja MTK.

Se näkyi myös Yliskylän asukasrakenteessa. Asunnonostajiksi kertyi paljon osuuspankkiväkeä. "Kontaktit maaseudun osuus pankkeihin olivat luonnolliset. Kun kaupunkivirkamies osti Yliskylästä asunnon, isä möi metsää ja lähetti osuuspankin kautta rahat tänne", kertoo Juote.

Kuuluisimman asuntokaupan teki maalaisliittolainen presidentti Urho Kekkonen. Hän osti asunnon, jossa sittemmin asui hänen poikansa Taneli. Myös Tanelin kaksoisveli Matti asui Yliskylässä. "Kyllä Kekkonen täyden hinnan asunnosta maksoi, mutta sen edun hän sai, että pääsi valitsemaan asunnon."

Puoluepolitiikka näkyi Yliskylän rakentamisessa toisellakin tavalla. Alueelle ei saatu lainkaan aravaa, vaan kaikki olivat kovan rahan omistusasuntoja. "Ei siihen aikaan 1960-luvulla Helsingissä aravalainoja saanut kuin kaupunki. Maalaisliitolla (muuttui Keskustapuolueeksi 1965) oli hallussaan asuntorahoitus, vaikka aravan pääjohtaja olikin sosiaalidemokraatti. Siellä oli siihen aikaan sellainen ajatus, että arava -asunnot pitää rakentaa maalle niin porukka ei tule kaupunkiin", kuvailee Juote ajan henkeä.

Veroanturoita valettiin

Yliskylän ensimmäinen vaihe oli Otto Wuoriolle hyvä bisnes. 1960-luvun alkupuolella elettiin nousukautta. Asunnoista oli hirveä pula. Vaikka asunnot hinnoiteltiin Juotteen mukaan kohtuullisesti, niistä jäi rakentajalle mukava kate. Ennen kaikkea Yliskylän rakentaminen turvasi Wuoriolle työtä ainakin viideksi vuodeksi, ei tarvinnut elää kädestä suuhun.

Kaiken huipuksi vuokranantajat nauttivat juuri silloin täydellisestä verovapaudesta. Asuntoon kannatti sijoittaa. Sen vuokraamisesta sai jopa 5 prosentin tuoton. Se oli varsin mukava raha, etenkin kun muut sijoituskohteet rajoittuivat lähinnä valtion verovapaisiin obligaatioihin.

Verovapautta kesti vain pari vuotta, se lopetettiin vuonna 1964. Silloin Wuoriolle tuli kiire. Kaikille Kirkkosalmentien taloille haettiin rakennuslupa viime tingassa joulukuussa 1963 ja monttuihin valettiin nk. veroanturat. Näin työt saatiin kirjatuksi aloitetuiksi. Tosiasiassa viimeiset tämän alueen rakennustyöt käynnistettiin vasta 1965.

Lama hidasti rakentamista

Yliskylän "ostarin puolen" eli Laajasalontien itäpuolisen alueen asemakaava tehtiin jo vuonna 1965, mutta rakentaminen viivästyi parilla vuodella. Syynä oli suhdannekuoppa joka pysäytti asuntokaupan täysin. "Välissä oli 2-2,5 vuotta jolloin pankit eivät antaneet rahaa ja työttömyys kasvoi", kertoo Juote.

Kuopasta päästiin ylös vuoden 1967 ison devalvaation ja seuraavan vuoden Liinamaa-sopimuksen myötävaikutuksella, ja asuntokauppa lähti taas käyntiin. Yliskylän kakkosvaihekin alkoi rakentua. Asuntojen ohella nousivat myös ostoskeskus, koulut ja laajat pallokentät. Viimeiset Yliskylän talot valmistuivat vasta 1975.

Alueen tekijät ovat olleet työhönsä tyytyväisiä. Mauri Juotekin osti itselleen asunnon ensin Jussaarenkuja 1:stä Yliskylän ensimmäisestä talosta, ja on asunut Laajasalossa eri asunnoissa siitä pitäen. Olli Kivinen asui myös vuosikaudet Laajasalossa, kunnes muutti eläkkeelle jäätyään Muonioon.

Moottorikatu "parturoi" maisemia Laajasalossa

Uusi moottorikatu on parturoinut Laajasalon luonnonkaunista maisemaa. Tienrakentajat yrittävät kuitenkin sovittaa rikkeensä uhraamalla tavallista enemmän rahaa maiseman kaunistamiseen tien valmistuttua. Sitä asukkaat saavat kuitenkin odottaa vuoden aiottua pitempään.

Töitä hidastuttaa siltamäärärahojen puute ja erään kiinteistön omistaja, joka ei sovinnolla myy maataan kaupungille. Kiinteistö on moottorikadun kannalta ratkaisevalla paikalla, sillä sen tilalle pitäisi rakentaa toinen kadun kahdesta liittymästä. Autoilijoita ei viivästyminen haittaa, sillä kaksi kaistaa on jo käytössä. Sen sijaan jalankulkijat ovat onnettomassa asemassa koska jalkakäytävät ja ylikulkusillat puuttuvat.

Laajasalon moottorikadun ensimmäinen vaihe alkaa Linnanrakentajantieltä ja päättyy Kirkkosalmentielle. 2,6 km:n pituisesta kadusta tulee nelikaistainen. Kadun yli rakennetaan kaksi liittymää, toinen Kuukiventien ja toinen Kirkkosalmentien kohdalle.

Tällä hetkellä tiestä on valmiina kaksi kaistaa. Herttoniemen salmen yli rakennetaan silta, joka valmistuu kesäkuussa. Muuta ei valmiina olekaan.

"Moottorikadusta ei tietoakaan"

Rakennustöitä valvova piiri-insinööri Esko K o m o n e n kertoi, että kadun piti olla valmis tämän vuoden loppuun mennessä.

"Siltojen rakentamiseen ei ole myönnetty määrärahoja. Tämän vuoksi liittymät jäävät tänä vuonna rakentamatta. Moottorikadusta ei tässä vaiheessa vielä voi puhua. On kuitenkin huomattava, että nykyiselläänkin katu täyttää Laajasalon liikenteelliset vaatimukset, sillä katu on suunniteltu huomattavasti suurempaa liikennettä varten", sanoi insinööri Komonen.

Talvi kuluu pääasiassa maansiirtotöitä tehdessä. Tällä hetkellä työmaalla on melko hiljaista. Yhtenä syynä on Kuukiventien vastapäätä sijaitseva kiinteistö. Talo on kalliolla, jonka paikalle pitäisi rakentaa liittymä. Taloa ei kuitenkaan ole voitu purkaa, koska kiinteistön omistava Eklundin perikunta ei ole suostunut myymään maataan kaupungille.

Insinööri Erkki Pajunen kiinteistövirastosta kertoi, että perikunta ei ole suostunut vapaaehtoiseen kauppaan. "Omistajien mielestä rakennus on niin arvokas, ettei sitä voi purkaa. Toisaalta omistajat haluavat odottaa koko maa-alueensa asemakaavoitusta. Nyt on kaavoitettu vain tietä koskeva osuus. Toistaiseksi emme ole pakolla ottaneet taloa haltuumme", kertoi insinööri Pajunen.

Kiinteistölautakunta on kuitenkin antanut kadun rakentajille luvan tontin lohkomiseen. Kalliota porataan niin läheltä kuin mahdollista. Tällä hetkellä talo on jyrkän rinteen reunalla putoamaisillaan rakennettavan kadun päälle. Talossa asutaan edelleen.

"Yritämme talven aikana saada kallion louhituksi, mutta ellei rakennusta saa purkaa, olemme vaikeuksissa", sanoi insinööri Komonen. Toisaalta emme ole turhaan kiirehtineet, sillä kadun valmistuminen myöhästyy muutenkin puuttuvien määrärahojen vuoksi."

Rahaa on kadun rakentamiseen toistaiseksi käytetty 4,5 milj.markkaa. Tälle vuodelle on varattu 2,5 milj. markkaa. Kokonaiskustannukset olivat suunnitteluvaiheessa noin 8 milj. markkaa, nyt niiden arvellaan nousevan 9 milj. markkaan.

Uusi moottorikatu on rakennettu hyvin kauniitten alueitten halki. Asukkaat jopa puhuvat luonnon raiskaamisesta. Tämän vuoksi onkin maiseman kaunistamiseen kiinnitetty tavallista enemmän huomiota. Kadun rakentajat haluavat edes vähän korvata maisemien pilaamisen.

Ennenkuin maata alettiin repiä kiersivät suunnittelijat maastoa ja merkitsivät muistiin puut ja pensaat, jotka jouduttiin hävittämään. Puisto-osasto on laatinut näiden tietojen pohjalta suunnitelman, jolla yritetään saada maisemat mahdollisimman paljon entisen näköisiksi.

Kadun varrelle istutetaan tammia, vaahteroita, ruusuja ja erilaisia pensaita. Puut yritetään istuttaa suurina, jotta ne sopisivat paremmin ympäristöön.

Kaunistamiseen kuluvia kustannuksia ei vielä pystytä kokonaan laskemaan, mutta puisto-osaston arvion mukaan rahaa kuluu neliömetriä kohden 50-100 mk.

Jalankulkijoille yksi silta luvassa

Tällä hetkellä moottorikadun puolikkaasta nauttivat vain autoilijat. Jalankulkijat eivät ajoradoille mahdu, vaan saavat selviytyä liikenteestä omin neuvoin. Tämän vuoden puolella heille ei ole parannuksia tiedossa, koska liittymien rakentamiseen ei ole rahaa. Sen sijaan Kirkkosalmentien kohdalle aletaan rakentaa 150 metrin pituista jalankulkusiltaa keväällä. Se yritetään saada valmiiksi ennen koulujen alkua.

Laajasalon Yliskylään lähes 2 000 asukasta

Laajasalon Yliskylän asemakaavan pohjaehdotus hyväksyttiin torstaina kaupunginsuunnittelulautakunnassa. Alueen asukasluku kasvaa ehdotuksen mukaan 900:sta 1745:een. Alue säilyy edelleen pientaloalueena kaavaluonnoksen mukaan. Pientalovaltaisuudesta tehtiin päätös lautakunnassa viime marraskuussa.

Kaava alue käsittää Laajasalon Yliskylän pohjoisosan Yliskylänlahden ja Humalniementien pohjoispuolella. Alueen keski- ja itäosan tilat on lohottu kiinteistölautakunnan 1957 hyväksytyn suunnitelman mukaan, alueen länsiosa palstoitettiin 1920- luvulla.

Alueella on nykyisin 74 rakennettua ja 29 rakentamatonta omakotipalstaa sekä 3 rakennettua rivitalopalstaa. Asuinrakennuksista on 20 hyvässä kunnossa olevaa, 1950- luvulla rakennettua omakoti- ja rivitalorakennusta ja 12 kesähuvilaa.

Alueen myymälätilat on suunniteltu ainoastaan elintarvikemyymälää varten, koska Laajasalon ostoskeskus tulee sijaitsemaan lähettyvillä (n. 500 metrin etäisyydellä)

Alueella on kerrosalaa n. 65.300 neliömetriä. Jos verrataan aikaisempaan asemakaavaehdotusta nyt ko. kaavaluonnokseen, voidaan todeta, että asuntokerrosala on lisääntynyt 16.600 neliömetriä eli 34%. Asukasmäärä asuntotonteilla on noussut 900:sta 1745:aan (1 as/ 34 kerrosalaneliömetriä AKR-alueella, 3,5 as/ rivitaloasunto, 5as/omakotitontti) eli n. 94%. Lisäys on aikaansaatu lisäämällä rakennusoikeutta muutamilla rivitaloalueilla e= 0,25:stä e= 0,3:een ja e= 0,4:ään ja määräämällä viimeiseksi mainitut AKR- tonteiksi sekä muuttamalla joitakin suuria omakotitontteja rivitalotonteiksi.

Yleisten rakennusten tontteja on kaava- alueella 2kpl, rakennusoikeudeksi ehdotetaan e= 0,4. Toinen tontti on suunniteltu Helsingin Kristillisen Kansanopiston nykyisestä tilasta, toinen Laajasalon Vapaapalokunnan tilasta.

Alueen tarvitsemat koulut ja sosiaaliset laitokset sijaitsevat lähettyvillä, Yliskylän keski- ja itäosan alueella samaten tarvittavat pallo- ja urheilukentät. Puistoa on alueella n. 5,26 ha. Pohjoisessa on venelaiturin ja veneiden säilytyspaikka (UVL).

Alueen läpi rakennetaan parhaillaan Laajasalon tietä, jonka asemakaava on tältä osalta sisäasiainministeriön vahvistama. Alueen keski- ja länsiosan kokoojakatu on Humalniementie, joka Kuvernöörintien kautta yhtyy Laajasalontiehen Kuukiventien eritasoliittymässä. Länsiosan yhteys Laajasalontiehen on järjestetty saman eritasoliittymän kautta.

Yliskylän Venekerho ry. osana Yliskallion alueen asukkaiden 40v- historiaa

Yliskallion Huolto Oy:n alueen 40v- historian muussa yhteydessä on jo aikaisemmin mainittu Yliskylän Venekerho ry:n historian alkaneen jo ennen, kun Yliskallion alueen kaikki kerrostalot oli saatu rakennettua.

Yliskallion ensimmäiset asukkaat huomasivat tietysti heti, että tässähän asutaan suorastaan venerannassa - melkein kivenheiton päässä Yliskylänlahden rannasta.

Aikaisempi tilanne oli muuttunut, kun lahden rantamaat oli kaavoituksessa jätetty Helsingin kaupungille ja rantojen taakse rakennettiin Laajasalon ensimmäinen iso kerrostaloalue, sen ensimmäinen solu, josta nyt käytämme nimeä - Yliskallio.

Alueella on 12 taloyhtiötä ja 732 huoneistoa. Rannoille tuli kymmeniä kerrostalojen perhekuntia, joilla oli osalla jo aiemmin suhde ja kiinnostusta kaikenlaiseen veneilyyn. Ei siis ihme, että alueelta löytyi aloitekykyisiä asukkaita etsiäkseen mahdollisuuksia aloittaakseen veneilyharrastuksen ja muunkin vesien hyötykäytön, kuten kalastuksen.

Kerrostaloalueen asemakaavaan kuului olennaisena osana Yliskylänlahden eteläosan vesialue, joka rajautui lahden lounaisimmasta nurkasta ja päättyi sen koillisen reunan rantaan. Rantaviivan takana oli kaupungin puistoalueeksi ostama osa maasta, johon oli kerrostalokaavan alle jäänyt aiemmin tehtyjä teitä omakotitaloineen tai huviloineen.

Näistä taloista ja huviloista onkin nyt suurin osa purettu ja alueella on enää kaksi alkuperäistaloa. Teitä on myöhemmin uudistettu kävelyteiksi sekä rakennettu myös lisää ja tehty myös hiihtolatu- ja juoksupolkupohjia.
........

Kuva on otettu 8.9.2006, ehkä n. Yliskylän Laiturikerho ry:n vanhan laiturin suunnasta (lahden etelärannasta) kohden lahden vanhan laivalaituripenkereen viereen tehtyä uutta laituria ja jatkoksi ja viereen rakennettuja, ponttoneilla toteutettuja venesatamalaitureita.

Yliskylän Venekerho ry:n alkuhistoria vuodesta 1966-

Alla olevat otteet olen suurimmaksi osaksi poiminut Yliskylän Venekerho ry 20v- historiakirjasta, joka on teksteiltään ja kuviltaan tietysti paljon yksityiskohtaisempi ja kertoo venekerhon historiasta ja yllätykseksi myös muusta Yliskylän 1988 tienoon yrityselämästä - liikkeistä ja jopa liikekiinteistöstä, jota ei enää ole, mutta jotka tuolloin mainoksillaan tukivat tehtyä venekerhon historian 20v-painosta.

Painettu 20v- historia kertoo: "Laiturikerhon perustamisajatuksen lausui julki Osmo Juote kevättalvella 1966, minkä pohjalta ryhmä miehiä lähti rantaan katsomaan löytyisikö sopivaa paikkaa, johon voitaisiin rakentaa yhteinen laituri. Sellainen löytyikin ja toiminta päätettiin aloittaa."

Martti Moisio kertoi eräässä toisessa yhteydessä, että eri taloyhtiöiden kesken asiaa ei oltu yhdessä pohdittu, vaan heidän rannalle mennessään oli siellä toinenkin porukka etsimässä itselleen sopivaa laiturin paikkaa. Kuitenkin asiassa päästiin yhteisymmärrykseen löytää yksi yhteinen laituripaikka.

Laituri rakennettiin Kirkkosalmentien pohjukasta sinne viimeksi rakennettujen kerrostalojen purkujätteistä erään puretun omakotitalon vanhan laiturin jatkeeksi. Paikalle saatiin mahtumaan n. kolmisenkymmentä venettä, kertoi Moisio.

Yhteinen toiminta jatkui rekisteröimättömänä yhdistyksenä- laiturikerhona, jonka puheenjohtajaksi valittiin Osmo Juote ja varapuheenjohtajaksi Martti Moisio ja sihteerinä Reino Hämäläinen. Ajan kuluessa ja toiminnan jonkin verran laajentuessa sekä toiminnan vaatiessa jo varojen keräämistä, kypsyi ajatus perustaa rekisteröity yhdistys, joka perustettiin 6.5.1968 nimellä Yliskylän Laiturikerho ry. Perustamisilmoitus jätettiin yhdistysrekisteriin ja se hyväksyttiin 23.8.1968.

"Perustamispäätöksen allekirjoittivat Osmo Juote, Martti Moisio ja Reino Hämäläinen- yhdistyksen jäsenet 1,2 ja 3." Näin kertoilee Yliskylän Venekerho ry 20v-:n historiakirja ja jatkaa: "Laiturikerhon toiminta jatkui edelleen vaatimattomissa merkeissä, koska ranta oli matala ja siihen ei ollut isoilla veneillä asiaa."

Lahden rannat ovatkin eteläisen pohjukan ja sen itä- sekä länsireunojen osalta matalaa ja kaislikkoista rantaa.

Vuonna 1972 saatiin kaupungin kanssa sovittua laiturikerhon laiturin toimintojen siirto Axel Lindbergintien päässä olevan vanhan laivalaituri penkereen reunaan ja päätyyn jatkettaviin betoniponttonilaitureihin. Seuraavana vuonna siirrettiin vanha laituri penkereen pohjoispuolen reunoille ja saatiin myös ponttonilaiturit kiinnitettyä rakennetun penkereen päätyyn tehdylle betoniarkulle.

Ehkä kaikkein suurimpien, näkyvien muutoksien aika sattui Martti Moision ollessa Yliskylän Venekerho ry:n puheenjohtajana vuosina 1972-1986. Tällöin tapahtui laiturin paikan vaihto sekä sataman kehittäminen uusilla ponttonilaitureiden lisäyksillä sekä betonisten maalaitureiden saamisella aivan satamarantaan ja talvisäilytyspaikan saaminen. Ne ovatkin ehkä suurimmat ulkoiset muutokset, jotka näemme Yliskylänlahden itäpään venerannassa myöhemmin rakennetun venekerhon paviljonkirakennuksen lisäksi.

Yliskylänlahden vanha laivalaituri

Laajasalo- Degerö Seura ry:n toimittamassa uudiskirjassa: Laajasalon Ylistalon historiaa, on kuva Yliskylänlahden vanhasta höyrylaivalaiturista, jossa kerrotaan miten tuo 80m pitkä ja 5m leveä laituripengertie oli lahdelle rakennettu keväällä vuonna 1913. Tuo entinen laivalaituri sijaitsi Axel Lindbergintien päässä ja oli pengerretty jo pitemmälle lahdelle, jossa oli syvempää vettä isommillekin höyrylaivoille. Silloin sen päässä oli hirsikehikkoinen laituriarkku jonka viereen laivat voivat kiinnittyä.

Tekstistä selviää, että höyrylaivaliikenne oli laiturille vilkasta aikoinaan. Höyrylaivat kuljettivat kesävieraita ja toimittivat palvelua itäsaariston alueen asukkaille 8-10 kertaa päivässä.

Laskin Yliskylän Venekerho ry:n nykyisen kommodorin (v.2006), eli puheenjohtaja Timo Paakkasen haastattelun yhteydessä saamastani 1930- luvun ilmavalokuvakopiosta, että Yliskylänlahden etelärannalla olisi silloin ollut n. kymmenkunta pienempää venelaituria em. laivalaiturin lisäksi.

Rannassa ja ympäristössä oli useita omakotitaloja - huviloita, joilla oli omia laitureitaan lahden rannoilla. Ne olivat sellaisia, joihin talon vene saatiin kiinnitettyä ja joista päästiin vesille.

"Viipurin hegemonian puuttuva lenkki?"

Yliskylän Venekerho ry:n Kommodori Timo Paakkanen sivusi kertomuksissaan myös oman lapsuutensa vaiheita kertomalla, että hänen isänsä, joka oli syntyjään viipurilainen, oli aikoinaan töissä kaupungin kiinteistövirastossa ja osallistui kaupungin puolella maa-alueiden monimutkaisiin vaihto- ja myyntijärjestelyihin.

Paakkasen perhe muutti Axel Lindbergintien varrella olevaan 1957 valmistuneeseen ja kaupungin omistukseen siirtyneeseen omakotitaloon vuoden 1965 lopulla. Talossa ei ollut vesijohtoa, vettä tuotiin säiliöön kaivon kuivuttua rakennustöiden seurauksena. Viemäröintikin oli aluksi alkeellista. Myös tieyhteys oli varsinkin talvella usein poikki.

Puutteita korvasi komea merinäköala. Lähimpinä naapureina olleita Kirkkosalmentien kerrostaloja rakennettiin juuri siihen aikaan. Nykyisen ostoskeskuksen alue oli vielä peltoa.

Paakkaset asuivat taloa toisessa polvessa. Timo Paakkanen muutti perheineen taloon 1982 ja pois toukokuussa 2005. Sen jälkeen talo oli tyhjillään. Aluehan on kaavoitettu puistoksi ja talon purun jälkeen se on osa puistoa.

(Tämä Paakkasen kertomus oli tämän jutun kirjoittajalle aikamoinen yllätys, että olen haastattelemassa samaa miestä, jota en ole aiemmin tuntenut ja jonka entisen kotitalon purkamista olin juuri jokunen aika sitten käynyt valokuvaamassa näille 40v- historia sivuille ja josta hän ne ehkä myös yhteydenottoni jälkeen yllätyksekseen näki.)

Paakkanen kertoi, että hänen isänsä liittyi jossakin alkuvaiheessa Yliskylän Laiturikerhon toimintaan. Perheellä oli ollut moottorivene jo ennen Laajasaloon muuttoa ja alkuun sitä pidettiin vanhan laivalaturin kupeessa, kunnes liityttiin laiturikerhoon.

Talohan sijaitsi yhtä lähellä rantaa, kuin Yliskallion alueen kerrostalot ja Yliskylän Laiturikerhon vanha laituri oli melkein heidän talonsa kohdalla rannassa.

Hänen oma liittymisensä Yliskylän Venekerhoon oli ollut myös luonnollista jossain vaiheessa ennen hänen perheensä muuttoa asumaan isänsä jälkeen taloon vuodesta 1982 alkaen. Ja jatko Yliskylän Venekerho ry:ssä tänään on ollut yhtä luonnollista.

Näin itse venekerhon 20v- historiakirjasta Timo Paakkasen nimen ja kuvan vuoden 1988 johtokunnassa . Näin myös hänellä on ollut pitkä asumis- sekä venekerhohistoria Yliskylänlahden rannalla. Tänään hän on kokemusta kerryttäneiden hallitusvuosien jälkeen myös venekerhon puheenjohtaja, eli kommodoori (v.2006).

Yliskylänlahden itäpään täyttö ja moottorikatutyömaa

Laajasaloon johtavan uuden moottorikadun rakennustyöt alkoivat n. 1970- luvun alkupuolella ja sen linjaus kulki osittain Yliskylänlahden itäisimmän osan reunan yli. Lahtea täytettiinkin siinä yhteydessä pitemmälle että saataisiin myös tien reunan meluvallipenger mahtumaan tien reunaan. Osaksi vallin taakse jäi tila Axell Lindbergintielle, jonka tieliittymä oli vaihtunut Kuukiventien suuntaan, kun uusi Laajasalontien moottorikatu oli katkaissut vanhan yhteyden vanhalle Laajasalontielle (nyk. Kuvernöörintie), lähellä Yliskyläntien kulmaa olleeseen tienristeykseen.

Tuo Yliskylänlahden itäpään matala lahdenpohjukka alue saatiin kuitenkin käyttöön, kun kaupunki oli lunastanut lahden vesialueet vuoden 1980 tienoilla ja kun kaupungin toimesta lahden itäpäätä täytettiin vielä lisää. Tuosta alueesta tuli jo nimensä muuttaneen, toiminnaltaan kasvaneen Yliskylän Venekerho ry:n (uusi nimi merkitty yhdistysrekisteriin 17.4.1978) aidattu talvitelakointialue, joka vuokrattiin kaupungilta vuonna 1982 venekerhon käyttöön.

Tänä päivänä näemme Yliskylän Venekerho ry:n omine satamapaviljonkeineen ja isojen veneiden satamalaitureineen ja -ponttoonilaiturirakennelmineen jo suurehkona toimijana Yliskylänlahden itärannasta melkein sen keskiosiin asti.

Muutkin, kun Yliskallion alueen asukkaat ovat liittyneet ja saaneet venepaikkoja venekerhon laitureista ja myöskin lahden poijupaikoilla olevista monirunkoveneiden satamapaikoista. Näin kerhossa on jäseniä jo koko Yliskylän alueelta ja muualtakin. Venekerhossa on nykyisin n. 250 jäsentä ja satamapaikkoja on n. 160 veneelle.

Näyttääkin siltä, että asuinalueemme yksi yhdistävä tekijä moneen muuhunkin yhteistoiminnan muotoon on löytynyt alueen asukkaiden yhteisten harrastusten piiristä. Alueen taloyhtiöiden yhteistoiminta, niitä yhteenkietovien yhtiöiden kautta on kerännyt aktiiveja yhteen koko alueelta ja toimintaa on kehitetty yhteistyössä useammalla taholla koko Laajasalon alueella.

Yksi alueemme yhteinen elementti ja yhteistoiminnan muoto on ollutkin veneily ja kalastus, sekä niitä tukeva, venekerhon piirissä tapahtuva toiminta!

Yliskylän Venekerho ry. 20v, historiakirja
Sivunvalmistus: Siniprint Oy, Helsinki
Paino: Karprint Oy, Huhmari 1988

Laajasalon Ylistalon historiaa
Laajasalo-Degerö Seura ry:n toimituksia n:o 1
Capella Finland Oy, Helsinki 1999

Haastatteluissa saatu tieto ja aineisto:
- Yliskylän Venekerho ry:n kommodori Timo Paakkanen, haastattelu joulukuu v.2006
- Yliskylän Venekerho ry:n kunniapuheenjohtaja (v.1972-1986) ja
Yliskallion Huolto Oy:n pitkäaikainen entinen puheenjohtaja Martti Moisio, haastattelut v.2005-2006

( HUOMAUTUS: Kirjoitus on tarkoitettu herättämään kiinnostusta Yliskallion alueen varhaishistorian (yli 42v takaisen) tutkimisen aloittamiseksi! )

Yliskallion huipun "hieroglyfit" ja muut salaisuudet

Salaisuudet

Kun puhumme Yliskalliosta, tarkoitamme Köökarinkujan pään ja Köökarinpolun kummallekin puolelle jäävän pienkerrostaloalueen- ja Yliskylän päiväkodin viereen nousevaa kallioaluetta ja sen huippukohtia n. 30m merenpinnan yläpuolella.

Olemme jo nähneet, että paikalta näkyy kauas ympäri Helsinkiä, mutta onko tuolla kalliolla ollut joskus jotain muutakin toimintaa? Lähdetäänpä tutkimaan tilannetta tänään 26.7.2007!

Ensin katsellaan hieman näkymiä tuolta kallioalueelta, joka on käkkärämäntyjen ja muun kalliokasvillisuuden peittämä alue aivan asutuksen keskellä. Meillä onkin jo kallion huipuilta aikaisemmin otettuja kuvia, joten aloitetaan niistä!

Edelliset kuvat eivät aivan riitä joka ilmansuuntaan, mutta antavat sen verran kuvaa, että pääsee käsitykseen tämän kalliohuipun reunojen rinteille rakennetuista erilaisista rakennuksista. Siellä on päiväkoti, rivitaloja, pienkerrostaloja ja pitkiä kerrostaloja. Kuitenkin kallion kapeahkoksi käyneet huippukohdat ovat säästyneet rakentamiselta, mikä oikein onkin.

Mitä tuolla huipulla siis on? Paitsi puiden välistä pilkottavia näköaloja on siellä ilmeisesti ollut joskus myös muunlaista toimintaa!

Toisaalla Tahvonlahden alueen korkeammilla kalliohuipuilla on selvästi nähtävissä ja myös asennettu sotien aikaisen ilmapuolustuksen patterien varustuksia ja onhan siellä oikein muistolaattakin kertomassa Helsingin ilmapuolustuksen ansiokkaasta toiminnasta.

Myös täällä Yliskallion laella on merkkejä vastaavasta toiminnasta, vaikkakin paljon pienimuotoisemmasta on lienee ollut kyse?

Voi olla niinkin, ettei tänne ole keritty rakentamaan mitään isompaa, mutta aloitettu ainakin on. Asiasta kertoo seuraavat valokuvat.

Kuvassa näkyy Yliskallion lakialueella oleva hajonnut kivikasa, josta hieman ihmettelee, että mitä varten se siinä oikein on ja koska se on siihen ilmestynyt.
Tutkimme hieman tarkemmin kasaa ja sen ympäristöä.

Kuvan kivien keskeltä löytyy hyvin kallioon porattuja rautoja, jotka ovat ilmeisesti olleet jonkin laitteiston tai rakennelman kiinnitykseen tarkoitettuja.

Mitä nuo laitteet olivat, sitä emme tiedä. Oliko kysymys sodan ajan lentokuuntelusta, ilmatorjunnan valonheittimistä vai kenties tykeistä tai sitten ihan jostain muusta!

Viereisen kuvan keskellä olevasta kalliosta löytyy vielä erillinen, n. 15mm paksusta terästangosta väännetty silmukkalenkki, joka on myös porattu kiinni kallioon.

Jospa jätän tämä Yliskallion salaisuuden arvuuttelun toistaiseksi tähän, jos joku voisi vielä myöhemmin selvittää tämänkin mysteerin!

Historiatyöryhmän yhteystiedot

ERKKI VÄLINIEMI
JUSSAARENKUJA 1 B 30
09 - 698 3069 tai 040- 743 7167

(Riitta Ikonen Ki3, Tarja Arola Ki6, Ismo Suksi Aar4, Toni Amnell Ju5)

"Hieroglyfit"

Jo ammoisista ajoista asti ovat ihmiset halunneet jättää merkkejä olemassaolostaan tuleville polville. Yksi säilyvimmistä muistoista jälkipolville voitaneen pitää kallioon hakattuja merkintöjä.

Katselkaamme siis myös hieman Yliskallion huipun tienoota, että löytyisikö sieltä mitään merkkejä aiemmasta sivilisaatiosta!

Aivan kallion huippukohdilta löytyy kallioon hakattuna tutun näköisiä kirjaimia ja numeroita. Emme siis pääse lähellekään kivikautta, mutta katsotaan kuitenkin hieman tarkemmin!

Kuvan yläosassa erottuu jokseenkin selvästi tekstiä. Siinähän taitaa lukea JUHA!

Alempaa katsoen kuvasta löytyy toinenkin kallioon hakattu merkintä. Nyt ovat kyseessä numerot.
Saammeko siitä jotain selvää?

Numerot ovat kahdessa rivissä ja ylempänä taitaa olla 2.6 .
Alla olen lukevinani numerot 65 .

Jos nyt suuressa viisaudessani yritän tulkita asiaa, niin kyseessä voisi olla päivämäärä 2.6.1965!

Kysymyksiä?

Teksti on loppujen lopuksi lyhyehkö, eikä siinä ainakaan näy selvästi, että esim. "JUHA & MAIJA". Vai voisiko tuo Juha- nimen perässä oleva merkki olla &. Jos siinä on jonkin tytön nimi JUHA- sanan perässä, se voisi olla Juhalle rakkaan tytön nimi.

Tai jos Juha olikin nuori rakennusmies, joka ruokatunnilla kävi työkaluineen kallioilla ikuistamassa viestin itsestään tuleville sukupolville. Juha oli täällä 2.6.1965!
Tällöin ei kyse olisi ollut mistään suuren rakkauden osoituksesta tai vastaavasta. Tuohonkin kalliokirjainten hakkaamiseen tarvitaan jonkin verran aikaa ja motivaatiota. Mikähän olisi voinut olla tuo syy?

Viereinen taloyhtiö, Yliskallion alueen ensimmäisen taloryhmän suurin taloyhtiö As. Oy Degerö oli juuri kallion vierustalla rakenteilla. Se valmistui vuoden loppuun mennessä v. 1965.
Oliko rakennuksilla nuoria rakennusmiehiä, joilla oli aikaa ruokatunnilla hakata nimi ja päiväys kallioon? Vai olivatko alueen ensimmäiset asukkaat Jussaarenkuja 1:stä tai 3:sta jo "alkuasukkaan" ensimmäisen kesän tunnelmissa kirjoittaneet viestin kallioon?

Kuitenkin epäilen vahvasti, että kyseessä oli nuorehko mies. Nuoremmilla saattaa riittää tarmoa tämänlaiseen kallioon kirjoittamiseen.
(Tämän kirjoittamiseen riittävät vanhemmankin voimat)

Tuosta ajankohdasta on kulunut aikaa jo n. 47 vuotta, eli jos Juha oli silloin n. 15-23 ikäinen, niin hän on tänään n. 62-70vuotias! Eli kuuluu näihin suurten ikäluokkien edeltäjiin, jotka ovat jo kenties kohta eläkkeellä, elleivät ole jo.

( JUHA! Jos näet tämän jutun, ota yhteyttä kirjoittajaan ja kerro mikä arvaus näistä oli oikein, vai oliko mikään! )

Yliskallion maamerkkejä

Yliskallion laen tuntumasta löytyy myös muuta "sivilisaation" tuotetta. Läheltä huippua on kalliossa pystyssä ruostunut paksuhko terästanko, jonka päässä on + merkki. Voisin kuvitella, että se olisi joko jonkin tontin rajapyykki tai sitten ehkä varmemmin kartoituksen jonkin korkeuden korkeusmerkintä kalliossa.

Tuo terästanko saattaisi olla 30 metrin korkeutta osoittava merkintä, koska olen jostain kartoista muistaakseni nähnyt maininnan tuon kallion korkeudesta. Korkein huippu menee hivenen 30m yli.

Kuvassa on Yliskallion toisen, eli Yliskylänlahden puoleisen huipun korkeimpia kohtia. Kuvasta voi erottaa pienen pistemäisen tumman kohdan, joka on seuraavaan kuvaan suurennettu.

Näitten kuvien ulkopuolella on eri henkilöitten kertomuksissa tullut esiin se, että näillä kallioilla on moni nuori pari käynyt retkellä ennen talojen rakentamista. Ovathan näköalat olleet täältä vähän joka suuntaan erinomaiset. Tosin nykyisin rakennetut talot estävät näköalat joihinkin suuntiin, kuten esim. Yliskylän keskustaan, mutta muita ilmansuuntia on vielä jäljellä.
Toivottavasti kauas tulevaisuuteen asti.

Jos vielä lopuksi otamme tähän valokuvan, jossa on saatu vältettyä Yliskallion huippua kiertävien rakennusten näkyminen. (Kyllä tässäkin näkyy kerrostalo taustan puskien läpi, mutta sitä ei ehkä hevin huomaa)

Jos menette sinne joskus käymään, älkää roskatko aluetta, älkääkä ainakaan viekö sinne mitään särkyvää lasitavaraa!

Valitettavasti siellä ei voi kävellä paljain jaloin lasinsirpalevaaran takia.

Yliskallion alueen luonnonpiirteitä sekä -tapahtumia

Yliskallion alue edustaa Helsingin 1960- luvun alun kaupunkimaista, lähes suoraan luontoon istutettua lähiörakentamista. Voisi ajatella, että täällä on toteutettu tehorakentamista rakentamalla kerrostaloja, mutta on kuitenkin luovuttu tiiviin kaupungin keskustan tapaisesta korttelirakentamisesta.

Ehkä on kuitenkin eräs luonteenpiirre yhdistettynä rakentamistapaan, jota ei niin suuressa mittakaavassa löydy aivan kaikilta tuon ajan lähiöalueilta. Se on alueen maaston isot korkeusvaihtelut ja siitä huolimatta alueen pitkien talojen ja myös taloryhmien kattotasojen sijainti samalla korkeudella. Se onkin kaukaa katsoen vallan - sanoisinko ehkä ainutlaatuinenkin näkymä.

Luonnon olosuhteet

Yliskallion alueen luonnon maisema on vaihtelevaa, useasta suunnasta kallioille nousevaa kalliorinnettä. Se lähtee pohjoisosiltaan merestä nousevista rinteistä ja kiertyy idän puolelta etelän puolisiin rinteisiin. Taloryhmät sijoittuvat näille rinteille pohjois-etelä suuntaisiin, ja sitten vastaavasti ristikkäiseen eli itä-länsi suuntaisiin taloryhmiin.

Sallittakoon pieni kuvaelma, jota en ole keksinyt, mutta joka myös mielestäni hyvin kuvaa alueen sivuprofiilia:

---------
Rinteen juurelta monet taloyhtiöt ryntäävät kohden kohoavaa rinnettä ylöspäin - kuin meren aallot iskiessään tyrskyinä nousevaan, karikkoiseen meren rantaan. Missään kohdassa aaltojen voima ei kuitenkaan ylitä määrättyä rannan korkeutta. Kaukaa katsoen rantaviiva näyttääkin tasaiselta.

Voitaisiinkin sanoa, että talojen sama kattokorkeus edustaa tyrskyistä, siitä huolimatta tasaista rantaviivaa ja talojen sivufasadit sitä edeltävää merenpinnan tasaisuutta, jota poikkipäin rantaan nousevat talot katkovat, kuin karikkoinen rantaviiva.
---------

Taloyhtiöt muodostavatkin erilaisen muotoisia, toisiansa kiertäviä kulmikkaita ketjuja, joissa on monenmoista mutkaa: U-, L-, Z- ja I-muotoa olevia taloyhtiöryppäitä.
Viereisessä logossa ovat nuo taloryhmät kuvattuna. Yliskallion huippu asettuu logon vasemman reunan keskivaiheille.

Yliskallion alue on siis karua kallioaluetta - voidaanko siis näin sanoa?
Vastaisin, että kyllä ja ei!

Kalliorinne ei nimittäin ole yhtä, pelkästään nousevaa rinnettä, vaan se polveilee ylöspäin vähän saman lailla, kun olemme nähneet kuvissa etelän vuoristoseutujen peltojen nousevan porrastettuna pitkin vuorten rinteitä.

Alueelle mahtuukin vihervyöhykkeitä, jopa eräästä kallionotkelmasta tehty lampi, joka vaikuttaa koko alueen ilmeeseen piristävästi. Näihin notko- tai kalliotasannepaikkoihin on myös luonnostaan kasvanut kuusimetsää, joka onkin alueesta otetuissa valokuvissakin monesti mukana. Voisikin sanoa, että luonnon kasvillisuus on moninaista, joskin yleisvaikutelma on kuitenkin ehkä jyhkeän kallioinen maisema.

Otetaanpa näistä vaihtoehdoista pari esimerkkiä!

Kuva Kirkkosalmentien-Jussaarenkujan alueen lammen rannoilta 11.6.2005

Kuvan lampi, joka näkyy taustalla olevan taloyhtiön Kirkkosalmentie 6 päädyssä, on tässä kuvassa 11.6.2005 vähän erikoisen näköinen, mutta meille vanhoille asukkaille hyvinkin tutussa asussa. Voimme nähdä lammen pinnalla runsaasti jotain pinnalla olevaa kasvustoa.

-Mitähän siinä on?

Otetaan esiin muutama vaihtoehto, joista se voisi olla mikä tahansa. Lammessa on ainakin yhtä lajia näistä esiintynyt.

Sanotaan, että alueen yleisimmistä linnuista isoimmat, eli varikset tuntevat tämän asian myös hyvin. Se on nimittäin sammakon kutua!

Jossain myöhemmässä vaiheessa lammessa kuhiseekin "nuijapää" sammakoita, eli niiden varhaisasteen poikasia, joita myös varikset saalistavat. Tämä vaihe on myös osa lammen vuosittaista luonnon kiertokulkua, jota olemme seuranneet suurella mielenkiinnolla.
Lammen vieressä, lentopallokentän reunassa kasvaa valtavia poppeleita. Ne on pihasuunnittelijan toimesta siihen istutettu n. 45 vuotta sitten. Niistä lentää keväisin siemenvillaa, jota leviää ympäristöön.
Lammen pinnalle kerääntyy keväisin kaikenlaista heinien, puiden ym. siemennysajan lentävää kasvustoa.

Voi olla, että ei kannata lähteä arvailemaan tästä kuvasta lammen pinnan "kasvustosta", että mikä vaihtoehto olisi tällä kertaa oikea vastaus.

---------

Kuitenkaan kahta samanlaista vuotta peräkkäin ei ole koskaan ollut.

On ollut kuivia kesiä ja sateisia kesiä ja tilanteet vaihtelevat sen mukaisesti. On ollut kesiä, jolloin lammen vesi on kuivunut kokonaan! Otetaan siitä jo aikaisemmin nähty kuva esimerkiksi:

Kuvassa Kirkkosalmentien piha-alueen tyhjä lampi kunnostettuna 9.7.2006

Vieressä olevan kuvan mukaan lampi on tyhjä 9.7.2006 ja tilaisuus on käytetty hyödyksi sen kunnostamiseen.

Lampi näkyy näissä kuvissa sen vastakkaisilta rannoilta kuvattuna, mutta olosuhteet ovat hyvin erilaiset.

Kuvassa Yliskallion Kirkkosalmentien alueen lampi syksyasussaan iltasella 8.12.2007

Tässä iltahämärissä otetussa kuvassa lampi on jo asettunut odottelemaan talvea ja uusien pakkasten tuloa. Se on jo tänä syksynä ollut ainakin kerran jäässä, mutta sulanut ilmojen lämmetessä. Kuva on otettu joulukuussa 8.12.2007.

Lammen pintaan heijastuvat Kirkkosalmentie 2 ja Aarholmankuja 4 taloyhtiöiden kuvajaiset.

Illan hämärtyessä monessa ikkunassa olikin jo joulun odotusta enteilevät, erilaiset jouluvalot.
Niitä on kuitenkin sattunut tähän kuvaan vain yhdet.

---------------

Vilkaistaanpa sitten niitä vähän jylhempiä, kallioisia maisemia.
Otetaanpa vaihteeksi talvinen valokuva!

Talvisessa kuvassa Yliskallion alemman korkeustason kalliorinteitä Jussaarenkujan sisäpihoilla 22.3.2005

Kuvassa on talvimaisema Jussaarenkujan kallioiselle sisäpihalle 22.3.2005. Kuvan kalliolla on vuosien mukana yrittänyt kasvaa esim. koivikkoa, mutta kuivimpien kesien aikana nuo jo muutamaan metriin ylettyneet puut ovat kuolleet kuivuuteen.

Joissakin syvemmissä kalliokuopissa on muutama männyn taimi onnistunut säilymään, mutta monet ovat myös kuolleet. Näin on käynyt myös alueen muille puulajeille, jotka ovat olleet kasvupaikallaan liian karulla alustalla.

Kesäisessä kuvassa Yliskallion alemman korkeustason kalliorinteitä Jussaarenkujan sisäpihoilla 4.6.2005

Otetaan tähän väliin vielä samasta paikasta kesäinen kuva, joka on nyt kuitenkin hieman sateisen tuntuisena päivänä otettu. Kuvauspäivä on Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 4.6.2005. Siitä merkkinä liehuu as. Oy Degerön lipputangossa Suomen lippu.

Edelleen kuvassa Jussaarenkujan sisäpihakallioita, nyt orvokeilla kuorrutettuna 29.5.2007

Vaihdetaan vuotta ja kallioilla onkin jo ennen kesäkuuta uutta elämää. Vettä tuli sopivissa jaksoissa koko kesän ja kallion onkalot olivatkin koko kesän runsaana orvokkimerenä. Näinkin karu maisema on jälleen saanut uuden hennon sinisen värityksen jo 29.5.2007.

Pihojen luonto eksotiikkaan kuuluvat poppelit 11.8.2007 kuvattuna.

Jussaarenkuja 5 piha-alueen reunoilla, kentän reunamilla, lammen läheisyydessä, on jo isoiksi kasvaneita poppelipuita. Niitä oli aikaisemmin kahdessa rivissä, mutta niiden kasvettua isommiksi, toinen rivi kaadettiin pois. Silti niitä vielä riittää ja kuvassa olevat yksilöt ovatkin As. Oy Degerön pitkän sivun rantapäässä olevia yksilöitä. Kuvausaika oli 11.8.2007.

Myös tässä ryhmässä on yksi puu, joka on vaarassa kaatua sen juuriston noustua ylös ja se kaadettaneenkin pois. Jonkin matkan päässä, kuvassa olevan tien tällä puolella onkin jäljellä yhden poppelin nurin kaatunut kanto. Itse puu kaatui jo 2005 puolella ja aiheutti kaatuessaan jonkin verran vahinkoja piha-aidoille.

Nämä poppelit onkin määritetty jättipoppeleiksi, mutta toisaalta tulleiden tietojen mukaan jättipoppelit eivät levitä siemenvillaa, vaikka jotain sellaista lammessa saattaisi edellä olleen kuvan mukaan olla. Poppelithan ovat samaa sukua, kuin haapa puut ja tiedämme niistäkin, että ne keväisin myös pudottelevat jonkinlaisia "villakääröjä".

Jussaarenkujan alueella on myös muita, voisiko sanoa Etelä-Euroopan puulajeja, joita on pihoihin pihasuunnitelman mukaan istutettu. Näistä voidaan mainita ainakin vuorijalavaryhmä, joissa on myös joissain puissa todettu ajan tuomia vaurioita.

Luonto muuttuu

Tämän vuosituhannen alku- ja edellisen loppupuolella oli erittäin kuivia kesiä, jotka tuhosivat alueen puustoa. Lieneekö ilmastonmuutos jo iskenyt, mutta sen seurauksena on myös piha- alueilla tapahtunut puuston muutoksia, kuivuustuhoja ja myös sen jälkeisiä tuhohyönteisten aiheuttamia tuhoja. Alla kuvia näistä, alueen alku-asukkaidenkin mielestä kokemista, ehkä ikävistä tapahtumista.

Sisäpihoilla onkin puusto harventunut ei ehkä ainoastaan edellisistä syistä, vaan myös siitä syystä, että jotkut puulajit, kuten ihmisetkin, alkavat jo olla eläke ikään päässeitä alueen rakentamisen 40v jälkeen.

Kuvassa Jussaarenkuja 4 puolen sisäpihojen kuivuusvaurioiden seurauksia 10.3.2007

Kuvassa on Jussaarenkuja 4 puolen sisäpiha-alueen reunametsikön puita 10.3.2007, joihin kuivuuden johdosta iski myös runsaasti puun kuoren alla ja puussa käytäviä tehneitä "ötököitä". Samanlaisia vaurioita löytyy vähän joka pihalta ja hoitotoimet ovatkin olleet pelkkää puunkaatoa.

No mikä tuon puun on sitten lopullisesti kuorinut? Kyllä se on luonnon kiertokulkua sekin, nimittäin tikat ovat hoksanneet nuo puun runkoihin iskeneet tuholaiset ja nakutelleet niistä kuoren alta suihinsa makoisat makupalat.

Niinpä luonnon kasvuston muuttuessa olemme myös huomanneet alueella vierailevien lintulajien lisääntyneen. Tutuiksi ovat tulleet tikat sekä nakkelit.

Kuvassa Jussaarenkuja 4 puolen sisäpihalla ruokaa etsivä tikka 29.8.2007

Viereisessä kuvassa näemme myös puun -taitaa olla raita kenties, jossa myös näyttäisi olevan jotain syötävää! Käpytikka etsi syömistä ja kai sitä löysikin.

Puun hankaan on pudonnut toisen puun latvaosa, joka voisi olla vaikkapa jonkin vierestä kaadetun tai kaatuneen havupuun oksastoa.

Kuvassa Jussaarenkuja 4 puolen sisäpihaa metsurikeikan jälkeen 29.8.2007

Viereinen kuva on myös edellisen kuvan vierestä otettu sen jälkeen, kun metsurit ovat käyneet paikalla. Kuvassa 29.8.2007 näkyy vielä tuoreita kantoja ja sahattuja pöllejä kaadon jäljiltä.

Jussaarenkujan pään kalliomaisemat

Taustalla näkyy As.Oy Jussaarenkuja 4:n taloyhtiön siipeä, josta ei oikeastaan voida sanoakkaan että se ikään kuin nousee mäenrinteeseen, vaan pikemminkin talo ikään kuin sulaa rinteeseen ja madaltuu rinteen nousun mukaisesti.

Ei sen puoleen, että maisema olisi merkittävästi huonontunut, jos sitä katsotaan vaikkapa oikean reunan talojen suunnasta. Puuston läpi näkyy ehkä yksi Yliskallion jyhkeimpiä, nousevia kalliomaisemia! Sateisena, sumuisena päivänä se näyttää suorastaan maagisen näköiseltä vierustan polulta katsoen.

Pehmeä, vihreä sammal pystyjyrkän kallioseinämän kyljessä on kuin satumaasta otettu. Ehkäpä syksyinen sumuilma ja oikea kellonaika on paras sää tämän näyn toteamiseen. Pysähtykääpä vaikka katsomaan!

Veikkaankin, että tuo oikea näky on erittäin vaikea vangita kamerakuvaan. Harvemmin kukaan lähtee liikkeelle sateessa ja sumussa. Jo jonkin ajan kuluttua siitä ohi mennessäni jyrkänne näytti jokseenkin erilaiselta, kun sääkin oli toisenlainen.

Otetaan tästä paikasta kuitenkin muutama kuva, jossa on vain kalpea aavistus paikan mystiikasta, -mutta kuitenkin.

Kuvassa Jussaarenkuja 4 puolen sisäpihan sammalkallioista 24.11.2007

Kuvassa Jussaarenkuja 4, Isosaarentie 3 ja Koirasaarenrinne 3 sisäpihan nousevia kallioita, joita peittää pehmeä sammalmatto.

Rinne on kohtalaisen jyrkkä ja nousee tässä muutaman metrin Yliskallion toisen huippukohdan korkeuksiin, yli 30m korkeuteen merenpinnasta.

Kuvassa Jussaarenkuja 4 puolen sisäpihan sammalkalliosta 24.11.2007

Viereiseen kuvaan on saatu yksityiskohta kallioreunojen kylkiin kasvaneista sammaleista, joita näkee siellä täällä pitkin kallion reunan lohkareiden kylkiä.

Kiivetäänpä nyt sitten tuonne ylemmäs katselemaan näitä "alakerran" maisemia tuolta Yliskallion huipuilta päin.
Otetaan tuon yo. valokuvien kuvaus-suunta päinvastaiseksi ja kuvauspaikka kallioiden huipuilta tänne alaspäin.

Kuva Yliskallion kalliohuipulta Jussaarenkuja 4 sisäpihan suuntaan 22.2.2007

Iltaisesta talvi (!) kuvasta 22.2.2008 huomaamme, että Jussaarenkuja 4 ja Isosaarentie 3 taloyhtiöt jäävät kattokorkeudeltaan melkein alemmaksi kuin kuvaaja, vaikka kuvauspaikka ei vielä ollutkaan Yliskallion tämän sisäpihakallion korkein kohta. Korkeimmalta kohdalta kuvattuna taloja ei olisi enää kuvasta erottanut, joten jätetään tämä havaintoesitys tällaiseksi.

Jospa kuitenkin siirrymme vielä As. Oy Jussaarenkuja 4 päädyn kohdalle ja katsomme sieltä sekä korkeussuhteita, että muuta maisemaa lähellä Yliskallion huippukohtia.

Kuva Yliskallion kalliohuipuilta Jussaarenkuja 4 talon päädyn suuntaan 22.2.2007

Tässä viereisessä kuvassa onkin pieni kuva arvoitus: Mistä kohdasta kuvaa löydät Jussaarenkuja 4:n ikkunarivistön, jonka ikkunat ovat Jussaarenkujalle päin?

Pieni vihje!
Olemme samalla korkeudella, kuin viimeisen kerroksen ikkunarivi. Kuvasta myös huomaamme, että kuvauskohdan kalliorinne nousee vielä ylöspäin vasemmalle, eli pulpettikaton korkeammalla oleva reuna on ehkä jokseenkin kallion huipun tasolla.

Rannalta Yliskallion huipulle

Jos loikkaamme vielä uudestaan alueen metsurikuviin, niin voidaan siitä ottaa esimerkkejä useammastakin paikasta, mutta laitetaan nyt aluksi tähän ensimmäiseen kertomus versioon vielä kuva sieltä Yliskylänlahden rannan lehtomaisemista.

Kuvassa Kirkkosalmentie 5 talonvierustan puunkaato Yliskylänlahden rannassa 18.10.2007

Kuvassa 18.10.2007 on metsuritöissä olleita miehiä Kirkkosalmentie 5 takana, rantametsikössä.

Talon vierustalta on juuri saatu kaadettua kuivunut koivunrunko, jota metsurit lähtevät kuvassa paloittelemaan. Taustalla oikealle näkyy rantapuuston takainen Yliskylänlahti.

Tämä osa Yliskallion alueesta onkin lehtomaista luontoa, joka rehevyydessään on alueen lehtipuuvaltaisinta aluetta. Kuvaan kuitenkin kuuluu, että heti kuvasta vasemmalle talojen ohi kulkien, maisema vaihtuu kallioiseksi ja luonto muuttuu heti sen mukaisesti.

Otetaan tähän toiseen kirjoitusversioon vielä toinenkin metsurikuva mukaan, kun ollaan tuossa edellä kuitenkin kierretty tuota Jussaarenkuja 4 taloyhtiötä. Nyt ollaan Jussaarenkujan päässä ja taloyhtiön vierellä. Alla oleva kuva on otettu jo aikaisemmin, eli 12.4.2007.

Kuvassa Jussaarenkuja 4 talonvierustan puunkaato Jussaarenkujan päässä 12.4.2007

Huomaamme viereisessä kuvassa olevan jotain punaista, mutta nyt ei ole kuitenkaan kyse Palokärjistä, vaan puun kimpussa ovat puunkaatofirman miehet.

Vieressä oleva kuva onkin otettu vauhdikkaasta tilanteesta, jossa puunrungonpätkä on juuri ilmassa putoamassa alaspäin. Pystystä pätkittävänä ollut puunrunko lyheni silminnähden nopeaan tahtiin ja katosi jättäen ainoastaan kannon jälkeensä.

No mitä sitten opimme näistä puunkaatoasioista?
Jos pihoista jatkuvasti kaadetaan joko vanhoja tai muuten vaurioituneita puita, niin mitä jää jäljelle?
Jäljelle jää tietysti kantoja, mutta pihat myös muuttavat luonnettaan ja muuttuvat autiommiksi. Ehkä useammankin tahon olisi myös aloitettava miettimään, että onko alueen viihtyisyys kiinni lainkaan luonnonmukaisesta maastosta, johon kuuluvat pihapuut ja alueemme alkuperäisyydestä puhuttaessa myös pienet metsälöt.

Pihoille itsestään kasvavat puut ovat nykyisin aikalailla harvinaisia ja niitä kohtaa myös monesti ilkivalta. Myöskään aivan pienien puuntaimien istuttaminen ei monesti onnistu, koska esim. varjoisella talonseinustalla ei enää pienempi taimi lähdekään kasvamaan.
Rakennusaikaiset isot puut pysyivät hengissä siinä suhteessa paljon paremmin.
Mitä olisi siis tehtävä? Ehkäpä alueella voitaisiin tällaisiakin asioita muitten ohessa miettiä?

Jos tähän kertomukseen haluaisi vielä lisätä alueen huippujen kallioiden luonnon maisemista jonkin kuvan, voisi siihen ottaa jo edellisessä jutussa nähdyn kuvan. Katsotaan uudestaan!

Kuvassa Yliskallion laen maisemaa 26.7.2007

Viereinen kuva on otettu 26.7.2007, eli jos kesää voisi arvostella säiden suhteen, niin voisi sanoa, että vettä on kuitenkin tullut luonnon kannalta sopivasti ja riittävän usein. Edellinen kesä olikin paljon kuivempi ja ehkä yksi niistä lisää kuivuustuhoja aiheuttaneista kesistä näilläkin kallioilla.

Aivan täällä kallioiden lakikohdilla ei vielä ole näkynyt metsureita, joskin noilta kallion reuna alueilta on kyllä metsurit korjanneet kuivuneiden puiden sekä vanhojen kaatuneiden puiden satoa.

Ehkä tämä lakialue on metsäluonnon moninaisuuden säilyttämisen takia parhaimmillaan tällaisenaan.

Tätä asiaahan meiltä nyt juuri kysellään, jos olette huomanneet: Laajasalon länsiosan aluesuunnittelu: Helsingin Rakennusviraston asukaskysely 21.4-19.5.2008:

Kirjoituksen kuvat ja teksti: Erkki Väliniemi

--------------

25.11.2008

Ps.
Em. asukaskyselyn tulokset alueemme luontoalueiden hoidosta ovat jo näkyvissä ja saatavissa Helsingin Rakennusviraston nettisivuilta tutkittavaksi ja kommentoitavaksi. Katsokaapa sivulle!
Sieltä se löytyy kohdasta: Länsi- Laajasalon aluesuunnitelma- Yhteenveto asukaskyselyn tuloksista.

Sen mukaan Yliskallion huipun takana oleva Köökarinkujan puisto on ollut myös selvästi asukkaiden mielestä kehitettävissä oleva puisto.

Kyselyn tuloksia voi vieläkin kommentoida, joten kannattaa myös tutkimusta tutkia sillä silmällä ja vastailla siihenkin omilla kommenteilla, jos on aihetta. Seuraamis- ja kommentoimismahdollisuus linkki löytyy tässäkin edellä olleen ensimmäisen linkin: Katsokaapa sivulle! - takana.

EVä

Sivun alkuun

Matka Stadista uimaan böndelle Laajasaloon - Varislinnun silmillä Yliskylään vuonna 1955

Suuret ikäluokat ja vanhempansa saattavat vielä muistaa minkälainen oli Laajasalo ennen kerrostalorakentamisen aikaa. Syntyperäiselle Helsinkiläiselle, joka asui jossain 1950- luvun esikaupungissa, ratikkamatkan päässä keskustasta, se oli täyttä maaseutua.

Minkälaisena he sitten voivat tuon ajan Laajasalosta muistaa? Miten yleensä Laajasaloon silloin olisi voinut tutustua ja mitä täällä oli sellaista, jota ei esim. silloisten esikaupunkien lapsilla ollut kotikonnuillaan "esi"- kaupungissa. Miksi tänne Laajasaloon olisi yleensä tultu ja millä lailla?

Suurten ikäluokkien lapset olivat n. 10- vuotiaita tai alle. Osa meistä saattoi käydä Kivinokassa, Vanhankaupungin lahden toisella puolella, jossa joittenkin kavereiden vanhemmilla oli siirtolapuutarhamökin kokoinen mökki. Se oli jo kaukana kaupungista, josta löytyi jo luontoa ja myös luonnon uimarantoja. Silti tarinat kertoivat, että Laajasalossa olisi vielä hienompia ja pitkiä puhdasvetisiä hiekkarantoja, joissa meriveden kirkkaus oli aivan toista luokkaa, kuin Helsingin keskustan lähilahdilla.

Nuo tarinat jäivät mieleen...

Jotkut meistä, jotka ylettyivät jo polkemaan miesten polkupyörän tangon yli, saivatkin päähänsä lähteä katsomaan kesäisen Laajasalon hiekkarantoja, joihin olisi jo kaupungista matkaa. Yksi hyvä ranta oli varmassa tiedossa ja olihan siellä muitakin, mutta eivät yhtä hyviä. Eipä siis muuta, kuin matkaan.

Vaan ei sinne nyt niin vain lähdetty. Kotoa piti saada lupa ja eväitä mukaan, sillä siitä tulisi koko päivän retki. Aamupäivällä matkaan ja illalla takaisin.

.........

Nuo ajat ovat meidän monen mielestä jo pahasti unohtuneet ja mielessä voidaan ainoastaan muistaa, että Laajasalossa oli hiekkateitä ja niitä reunustavia puukujia, ennenkuin tuolle hienolle uimarannalle päästiin.

Jospa hieman raotettaisiin menneisyyden verhon taakse kätkettyjä muistoja. Nostetaan hiven tuota verhoa ja katsotaan varis- lintujen lailla, miltä maisemat näyttivät tullessa Laajasalon Yliskylän nykyisen keskusalueen tienoille. Tästähän sitä läpi ajeltiin, kohden Karpiselän etelärannan hiekkarantaa vuonna 1955...

Ilmakuvassa Laajasalontien varren Varuboden kauppa v.1955

Nyt lennähdämmekin varisten matkaan (kvaak, vaak= noustaan siiville) ja nousemme ylöspäin katselemaan alaspäin aukeavia maisemia. Otetaan vähän korkeutta ja noustaan hiekkaisen mäntynummen päälle Axel Lindbergin tien yläpuolelle, melkein (vanhan) Yliskyläntien kulmauksen kohdalle.

Viereisessä kuvassa näkyy silloisen Laajasalontien (nyk. Kuvernöörintie) reunassa kauppa - Varuboden. Se lukee talon seinässä.

Katsellaan hieman ympärille, mitä näemme! Kaupan kulmalta hiven eteenpäin aukeaa vasemmalle mennessä peltoaukea. Jyrkästi kaupan takaa vasemmalle menee pellon viertä Yliskyläntie, joka näkyy kuvanreunasta, kaupan katosta oikealle. Jos vielä vilkaisemme kaupan edestä toiselle puolelle tien reunaan, näemme siellä juurestaan lähekkäin kasvavat männyt - tässä aivan kuvan reunassa. Näemme ne myös myöhemmin! Ehkä tunnistat ne.

Jos vielä menemme hivenen eteenpäin Laajasalontietä ja käännymme uudestaan katsomaan toiselle puolelle tietä, näemme sieltä esiinpilkistävän tanssilavan ja sen soittokatoksen. Lienee ollut ensimmäinen tanssipaikka Santahaminasta lomille pääseville sotamiehille! Degerö FBK - Laajasalon VPK rf. , eli Laajasalon vapaapalokunta, joka perustettiin v.1913 ruotsinkielisenä sai arvatenkin tästä jonkin verran tuloja toimintaansa, jos vaan myös tyttöjä löytyi riittävästi haettavaksi tanssin pyörteisiin.
............

Tätä paikkaa ennen olimme jo ylittäneet Herttoniemen -juna-aseman raiteet ja -kartanon, sekä ajaneet sen puiston ohi ja Tuorinniemessä olevan Wärtsilän henkilökunnan "siirtolapuutarha" mökkien ohi ja jatkaneet vanhan sillan yli Laajasalon puolelle.
Vastassa oli jyrkkä kallioinen mäki, jota seurasi Yliskylänlahden notkelman alamäki ja taas uusi jyrkähkö nousu. Sitten päästiinkin jo alamäkeen, jonka reunalla näimme vasemmalla Elannon, tuon ajan yksikerroksisen lautarakenteisen standardikaupan. Ihmeeksemme sitä seurasi toinen kauppa, joka oli kaksikerroksinen ja näytti olevan rapattu ulkopinnaltaan. -Nyt olemme kaupan edessä.

Nyt oli tehtävä valinta. Mihin nyt sitten ajettaisiin. Missä uimaranta on? Jos en aivan väärin muista, niin tässä kolmen tien kulmauksessa taisi olla opasviitta uimarannalle ja se osoitti Holmanmoisiontielle. Jatketaan matkaa......
......

Lennetään korkeammalle (kraak-kraak= huh-huh, tämä kysyy voimia) ja kierretään tuosta Varubodenin takaa Yliskyläntien yläpuolella eteenpäin (kuvassa tietä alaspäin). Nyt olemme Ilomäentien pohjoisreunan päällä. Mitä nyt näkyy?

Ilmakuvassa Laajasalon Uppby:n tilan maita v.1955

Katse on kohden lounasta. Hieman vasemmalle katsoen paistaisi aurinko silmiin. On vielä aurinkoinen aamupäivä.

Eteen aukeaa Uppbyn tilan pellot ja kuvan keskellä olevan tilan rakennukset. Noin kuvan oikeasta keskiosan reunasta vinosti ylöspäin menee Laajasalontie kohden oikealle ylös kaartuvaa Koirasaarentietä. Risteyksestä vasemmalle ylöspäin kaartuva Laajasalontie vie Jollasta ja Santahaminaa kohden. Sieltä näemme vielä Sarvastonmäen takana, kohden Jollasta vasemmalle kaartuvan tien.

Laajasalontiellä näemme auton, joka on kuvassa tien reunan hiekkakuopan yläpäässä. Suunnilleen sen vieressä oikealle puolelle tulee n. v.1963 Kirkkosalmentie. Laajasalontietä ylöspäin mennessä, vasemmalle jäävien omakotitalojen kohdalle tulee rakennetuksi tien toiselle puolelle Jussaarenkuja. Koirasaarentien ja Laajasalontien kulmaukseen rakennetaan viimeinen Yliskallion alueen taloyhtiö, joka saa osoitteen Laajasalontieltä. Se jääkin muistoksi taloyhtiön nimeen: As. Oy Laajasalontie 27. Nykyinen osoitehan on Isosaarentie 3.

Yliskallion 12 taloyhtiön ja ostokeskuksen sisältävä, Laajasalon ensimmäinen kerrostaloalue tulee syntymään tähän tieltä oikealle olevalle, kallioiselle mäen rinteelle n. 8v- kuluttua.

Jos katsomme kuvaa peltoaukean vasempaan yläkulmaan päin, näemme siellä Laajasalonkaaren, jonka reunoja kiertävät omakotitalot. Sen yläpuolelle jää Sarvastonrinteen mäki. Näkyisikö siellä jo omakotitalo, jonka myöhempi historia oli toimia Yleisradion Laajasalon mittausasemana? Laajasalonkaarea ulkopuolelta kiertämään tulee vielä rakennettua Sarvastonkaari, jonka rakentaminen tapahtuu vasta paljon myöhemmin - olisikohan jo 1970- luvun lopulla?

Holmanmoisiontietä kuvassa oikealta vasempaan eteenpäin mennessä, tietä lähimpänä rakennuksena vasemmalla näkyy Uppby:n tilan entinen päärakennus, eli nykyisen Ylistalon katto ja seinää, sekä sen päädyn takaista omenapuutarhaa.

Kuvan vasemman laidan keskiosassa näemme vielä Holmanmoision tien reunassa metsäisen mäen, joka on nykyisen juoksu- ja hiihtopururadan korkeimman maastokohdan mäennyppylä, joka kuuluu Laajasalon Yliskylän ulkoilupuiston alueeseen (v.2010).

Tämän kuvan alueille, pelloille ja kalliorinteille on rakennettu v. 1963-1976 välillä Yliskylän keskeisimmät kerrostaloalueet. Niitten rakennusvaiheita voidaan seurata vaikkapa näillä sivuilla olevista Helsingin puhelinyhdistyksen puhelinluettelojen vuosikarttoihin v. 1964-1976 perustuvasta kirjoituksesta.

Katsokaamme kuvaa hieman tarkemmin. Maatilarakennuksien oikeanpuolimmaisen rakennuksen yläpäädystä eteenpäin seisoo yksinäinen, lakkapää mänty. Se on nykyisen ostoskeskuksen pihalla seisova Uppbyn tilan haltijamänty, jonka näemme myös nykyään joka kerta, kun kävelemme Yliskalliosta Laajasalontien moottoriliikennekadun yli kävelysiltaa pitkin ostoskeskukseen.
......

(Kraaak= Hei nyt lennetään!) Teemme loivan syöksyn takaisinpäin alempaan korkeuteen ja laskeudumme n. nykyisen Yliskyläntie 4 kohdalle. Katsellaan lähempää Uppby:n tilarakennuksien ympäristöä.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy Holmanmoisiontie ja sen kummankin reunan puukujat, jotka päättyvät tilarakennuksen pihaan vasemmalle menevään tieristeykseen.

Pihatie johtaa päärakennuksen ja muiden pihan rakennusten keskiöön. Sen reunassa on myös mäntyrivi ja pensaita. Noita pihatien vierustan mäntyjä näemme myös vielä Ylistalon tontin kulmasta, Muurahaisenpolun ja sen varressa olevan 1990- luvulla rakennetun talon päädyn vierestä lähtevänä puurivinä, kohden käytöstä poistunutta päiväkoti Koulutanhuaa. Pihatien puiden yli näkyy nykyisestä Ylistalosta vain vähän katon harjaa ja savupiippu.

Tällä kohdalla olevalta nykyiseltä Muurahaisenpolulta ja entiseltä Holmanmoisiontieltä, vähän ennen tuota risteystä, seisoo kuvan vasemmalla puolen Holmanmoisiontietä pellon vieressä yksinäinen tilan haltijamänty.

Tilapihapiirin yläpuolella kulkee alaspäin taittuva vanha Reposalmentie, jossa pihalle johtava sisäänkäyntitie jakaa tien varren puukujat - vasemmalle koivut ja oikealle männyt. Näistä voimme myös katsoa tarkemman esityksen, jossa kerrotaan tuon tien nykyinen sijaintipaikka Yliskylän keskusalueen muuttuneessa ympäristössä.

Tilan muiden rakennusten käyttötarkoitusta ei vielä tässä osata kertoa, mutta paljon pystyy myös kuvasta päättelemään. Ehkä palaamme vielä asiantuntijoiden kera tähän aiheeseen.
......

Oli kuuma kesäpäivä ja olimme jo pitkään polkeneet pyörinemme kohden Laajasalon uimarantaa. Otsassa helmeili jo hikikarpaloita eikä hiekkainen tie yhtään jouduttanut matkaa. Tiesimme, että olemme lähellä rantaa. Taivaalla oli muutama poutapilvi, mutta nekin olivat kaukana. Poljimme jo pitki Holmanmoisiontien puukujaa, josta olimme juuri ohittaneet Reposalmentien risteyksen. Taivaalla lensi rähisevä varisparvi kohden etelää. Ne juttelivat kovasti raakkuen keskenään ja lento oli varsin mutkittelevaista. Tien vierustan pelloilla oli jo näköjään nostettu heinät seipäille. Tuoksui maaseudulle.
Pian olisimme rannalla.
.......

Nyt meidän tuleekin jo vaihtaa maisemaa ja nousta korkeammalle ja lentää pitemmälle (kraak-kraak-kraa'ak= matkaan veljet, kohden aurinkoa). Nousemme ylöspäin ja kohden etelää. Varisporukkaamme kuului n. 10 varista. Asumme Yliskylän alueella ja sukumme on asunut täällä niin pitkään, kuin varismuori siitä osaa kertoa. Lentelemme monesti porukassa ja nytkin mukana on isompi varislauma. Nuoremmat aina kiistelevät keskenään ja ajelevat toisiaan takaa. Voisi sanoa, että ilmassa on täysi rähinä, jos sitä sivullinen arvioisi. Pian olemme veden päällä. Missä nyt olemme - mitä näkyy, kun katsomme vinosti taaksepäin?

Ilmakuvassa Laajasalontie, Sarvastonmäki ja Yliskallio v.1955

Allamme on Iso-Sarvastonlahden kaislikon reunaa. Oikeaan alakulmaan tulee Laajasalonkaarelta asti Repossaarentie. Laajasalonkaarta oikealle mennessä, sieltä tulee vastaan Holmanmoisiontien loppupää (nykyisin Pastorintie), jonka reunoilla on myös puukujat. Kuvassa se menee kohden oikeata kuvan reunaa, sen keskikohdan alapuolella. Se meneekin hyvin läheltä Degerön kartanoa, johon oikeastaan Holmanmoisiontie pääasiassa johtaakin. Se tulee sinne kahdesta suunnasta - Laajasalontieltä ja Laajasalonkaarelta.

Sarvastonmäen oikealta puolelta näemme vanhan Laaajasalontien haarautuvan ja Koirasaarentien jatkavan kulkuaan taittuen yläviistoon vasemmalle. Uuden Laajasalontien moottorikadun ja Koirasaarentien käännetyn loppupään risteys tulikin kuvan vanhan risteyksen alapuolella olevan, metsäisen kalliomäen alapuolelle. Tuon muutoksen voimme nähdä ilmavalokuvasta vuodelta 1976.

Kuvasta näemme vielä nuo vanhan Laajasalontien varren omakotitalot, joita riittää kuvan oikeaan reunaan asti. Niitten vastapäiselle puolelle tietä tuli uusi asuntoalue - Yliskallio. Yliskallion huipun takaa näemme jo Yliskylänlahden ja sen takaisen Killingholman saaren sekä sen vieressä olevia Tullisaaren kartanon peltoniittyjä jossa oli myöhemmin pitkään Helsingin kaupungin ulkomaalaisille tarkoitettu leirintäalue.
.......

Rähinä varisjoukossa ei ota laantuakseen. Tässä pitää ottaa vanhempien viekkaat ojennuskeinot käyttöön. Pitää ehdottaa nuorisolle lentokilpailua tuonne Sarvastonmäen huipulle. Sinne mahtuu koko porukka levähtämään ja etsimään jotain syötävää, jos hyvin käy. (Kraak- krak- kraaaak-krak-krak= tarkoittaa, että kuka on ensimmäisenä Sarvastonmäellä!) Nuoriso lähtee kovaan syöksyyn ja me vanhemmat hitaammin perässä. Lähestymme mäen reunaa. Mitä siitä näemme?
.......

Sarvastonmäki jää vasemmalle. Sen vieressä oikealla kiertää Laajasalonkaaren Koirasaarentietä lähempi pää kohden Laajasalontietä. Kuvasta ei näy, että meneekö se suoraan Laajasalontielle, vai mutkan kautta.

Laajasalontien reunassa, vähän Koirasaarentien risteyksen alapuolella näkyy vielä 20kV- tiilinen muuntoaseman neliskulmainen tötterö, joka näkyy myös uuden Laajasalontien moottorikadun pään ja käännetyn Koirasaarentien risteyskohdan ilmavalokuvasta vuodelta 1976.

Tässä valokuvassa taitaa olla myös kaikki nykyisen Isosaarentien varren omakotitalot, jotka sen varteen oli rakennettu. Jopa tuon edellä mainitun v.1976 ilmavalokuvaus aikaa ennen pois puretut kaksi taloa ovat tässä vielä mukana. Niitten paikallehan piti tulla Laajasalon bensa asema.

Nyt tuosta talorivistä, joka on tuon metsäisen kalliomäen ja kuvan ylälaidan välillä, ei ole enää jäljellä kuin kaksi taloa. Se viimeinen valkoinen oikealla ja ensimmäinen ennen metsämäkeä. Noista kolmesta puretusta talosta, viimeiseksi puretusta löytyykin kaksivaiheiset purkukuvat näiltä sivuilta.
......

Laskettelemme pyörillämme pitkin Holmanmoisiontietä, heinäpellon vieressä. Olemme aistivinamme heinäpellon tuoksun yli merenrannan tutun tuntuisen löyhähdyksen. Taivaalla varislauma on ilmeisesti saanut jonkin sätkyn tai vaaran merkin, koska ne pakenevat silmitöntä vauhtia kohden kauempana siintävää mäkeä. Käännymme vasemmalle pienen kalliomäen edestä ja siellähän ranta jo pilkisteleekin mäntypuiden lomitse. Se on täynnä ihmisiä. Jätämme pyörät nopeasti nurmikentälle rantapuiden taakse ja ryntäämme rannalle. Hiekkarantaa riittikin pitkälti ja katsoessamme rannalla veteen, pohja näkyi niin pitkälle kuin auringolta häikäistynä pystyi katsomaan.
Nyt vähän äkkiä veteen...
......

jk.

Laajasalon saaresta, sen Yliskylästä ja Santahaminan saaresta on tämän sivun alussa tarkempi historiallinen kuvaus, joka kertoo Laajasalon ja Santahaminan varhaisemmasta historiasta nykypäiviin asti.