Vuoden 2002 kirjoituksia

Espoolaisia bussimatkustajia ei pidä rangaista. Helsingin Sanomat 4.11.2002

Panostaako Espoo asumiseen? Helsingin Sanomat 11.10.2002.

Lapset ja nuoret ensin. Lähetetty Länsiväylään lokakuussa.2002.

Itsekäs Espoo eristää itsensä seudullisesta yhteistyöstä. Länsiväylä 25.8.2002.
Espoon Sosialidemokraattien joukkoliikennetyöryhmän kirjoitus.

Etelä-Espoon yleiskaavasuunnitelmat koskee meitäkin. (Keski-Espoon Sanomat 2/2002, ei julk.)

Nuuksio - erämaa nurkan takana. (Keski-Espoon Sanomat, ei julk.)

• Liito-orava -salaperäinen yöeläin. Keski-Espoon Sanomat 2/2002.
• Tutustu lähiluontoosi – lähde retkelle Nuuksioon (Keski-Espoon Sanomat, ei julk.)

Kuninkaantien hanke myös alueen demareiden etu. Länsiväylä 13.3.2002

Espoon keskus – suunnitelmia ja toteutuvia unelmia.
Espoon sosialidemokaattinen kunnallisjärjestö ry, tiedote 1/2002. Maaliskuu 2002.

Espoon keskus - suunnitelmia ja toteutuvia unelmia. Keski-Espoon Sanomat 1/2001.

Hösmärinpuiston koululle kunnon tilat 2004. Keski-Espoon Sanomat 1/2002.

Espoolaisia bussimatkustajia ei pidä rangaista

Helsingin Sanomissa (24.10.) kerrottiin, että Helsingin kaupungin valtuusto on keskustellut Kampin liikennejärjestelyistä ja samalla myös siitä pitäisikö osan Espoon busseista jäädä jo Ruoholahteen. Kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki (vas) oli lehden mukaan perustellut ajatusta sillä, ettei muuallakaan maaseutuliikenne aja keskustaan saakka.

Ymmärrän hyvin, että jotkut helsinkiläiset päättäjät ovat turhautuneet espoolaisten kyvyttömyyteen tehdä pitkäntähtäimen joukkoliikenneratkaisuja, mutta sitä en ymmärrä, miksi ihmeessä siitä pitäisi rangaista meitä, jotka käytämme joukkoliikennettä kulkiessamme? Tällaiset heitot eivät myöskään edistä pyrkimystä edistää joukkoliikenteen houkuttelevuutta, johon osa meistä espoolaisista päättäjistäkin pyrkii tosissaan.

Jo nyt Kampin ja samaan aikaan ajoittuva metron liikenteen muutokset ovat hankaloittaneet espoolaistenkin kulkemista. Espoolaisena on ollut vaikea ymmärtää, että miksi juuri nyt vain osa metroista kulkee Ruoholahteen ja haittaa näin vaihtojen sujuvuutta.

Joukkoliikenteen ystävänä, puolestapuhujana ja käyttäjänä toivon, että jatkossa voisimme pyrkiä edistämään joukkoliikenteen käyttöä yli kuntarajojen ilman nurkkakuntaisia heittoja. Ei meitä kuitenkaan liikaa ole, jotta rintamia tässä tärkeässä asiassa kannattaisi hajottaa.

Jaana Leppäkorpi
Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (sd)
 

Espoon kaupungin johto esitteli äskettäin kaupungin talousarvion, missä väitetään, että Espoo panostaa asumiseen ensi vuonna. Tiedotteessa (jota myös Helsingin Sanomat siteerasivat) sanotaan, että asuntotuotannon kokonaistavoite nostetaan 2500 asuntoon. Juuri näin valtuusto päätti hyväksyessään asuntopoliittisen strategian keväällä. Se ei ole siis mikään uusi esitys.

Todellinen uutinen on se, että kaupunginjohtajan esityksessä ollaan alentamassa keväällä asetettuja tavoitteita vuokra-asuntotuotannolle. Valtuuston hyväksymässä asuntopoliittisessa strategiassa tälle ja ensi vuodelle on tavoite, että kumpanakin vuotena aloitetaan 400-600 vuokra-asunnon rakentaminen. Nyt valtuustolle esitetään, että sen pitäisi laskea tätä tavoitetta ensi vuonna 300-350 asuntoon.

Tämä ei ole panostamista asumiseen, vaan ennemminkin pyrkimystä vaikeuttaa asuntomarkkinoiden toimivuutta kaupungin toimin. On myös vaikea ymmärtää perusteita, joiden mukaan ensi vuonna vuokra-asuntohakemukset vähenisivät, kun samaan aikaan Espoon muuttovoitto näyttää jatkuvan. Näin kuitenkin talousarviossa oletetaan.

Jaana Leppäkorpi
Espoo

Lapset ja nuoret ensin

Viime aikoina on vaadittu päätöksentekijöitä priorisoimaan asioita ja asettamaan päätöksenteossa lapset ja nuoret etusijalle. Olen itse täysin samaa mieltä ja olen iloinen, että nyt herännyt vanhempien ”koululiike” itse asiassa onkin asukkaiden peruspalveluiden puolustusliike. Huomion kiinnittäminen vain kouluihin ei riitä, jos haluamme edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja huolehtia heidän kehittymismahdollisuuksistaan.

Ennen koulua suurin osa lapsista on päivähoidossa. Ensi vuoden talousarvion mukaan päivähoidon yksikkökustannukset ”tullaan sopeuttamaan pääkaupunkiseudun keskimääräiselle tasolle”. Suomeksi tämä merkitsee sitä, että toimintamenoja on ensi vuonna vähemmän kuin tänä vuonna, vaikka päivähoitoikäisiä lapsia on enemmän. Samaan aikaan tavoitteena on palvelun laadun parantaminen. Saammeko me todella ensi vuonna turvallisempaa, virikkeellisempää ja terveellisempää päivähoitoa lapsillemme?

Opetus- ja kulttuuritoimen puolella on tarkoitus kiristää erityisesti vyötä liikunta- ja nuorisotoimessa. Nuorisotoimi aikoo myöhentää uusien tilojen käyttöönottoa ja siirtää joidenkin tilojen käytön muille tahoille. Pitkäjänteinen työ nuorten parissa kärsii. Kuitenkin näihin toimintoihin panostaminen olisi konkreettinen osoitus siitä, että kaupungin toiminnan painopiste olisi oikeasti ennaltaehkäisevässä työssä.

Lapsi tai nuori voi myös sairastua tai loukkaantua. Sairaanhoidon kustannuksista huolehtiminen, keskustelu HUS:n tilasta ja kouluterveydenhuollon tilanne ovat tärkeitä myös lapsiperheiden kannalta. Lapset ja nuoret eivät saa joutua jonottamaan hoitoa.

Kulttuurin kivijalka on kirjastolaitos. Nyt kun Espoossa on avattu Ison Omenan kirjasto ja ensi vuonna avataan Leppävaaran kirjasto, on kulttuurilautakunta joutunut esittämään aineistomäärärahojen leikkaamista pysyäkseen annetussa talousarvioraamissa. Onko meillä kohta hienoja kirjastosaleja ilman kirjoja? Myös aukioloaikoihin saatetaan joutua puuttumaan. Tämä siitä huolimatta, että juuri lapset ja nuoret ovat kirjastojen ahkerimpia käyttäjiä!

Toivon, että jatkossa keskustelemme laajemmin talousarvioehdotuksen vaikutuksista lasten ja nuorten elämään ja hyvinvointiin. Ja laitamme todella - emmekä vain retoriikan tasolla, kuten talousarvioehdotuksessa nyt tehdään - lapset ja nuoret etusijalle päättäessämme ensi vuoden talousarviosta.

Jaana Leppäkorpi
Varavaltuutettu (sd),
Espoon keskus

Pääkaupunkiseudun muut kunnat, YTV ja valtiovalta yrittävät saada Espoota mukaan yhteisiin päätöksiin liikenneväylähankkeissa. Helsingin kokoomus ja vihreät patistavat espoolaisia puoluetovereitaan metropäätöksiin. Espoolaisten ylivoimainen enemmistö haluaa metron. Kuitenkin Espoon virkamiesjohto ja johtavat porvarilliset luottamusmiehet hangoittelevat sitkeästi vastaan ja pyrkivät omien oppiensa mukaisiin ratkaisuihin, joiden suuntaa ja perusteita voidaan toistaiseksi vain arvailla.

Valtiovalta on viisaasti edellyttänyt kunnilta yhteisymmärrystä liikennehankkeiden tärkeysjärjestyksestä ennen rahoituspäätösten tekemistä. Mikäli yksimielisyyttä ei löydy on uhkana rahojen ohjautuminen muualle Suomeen. Kuluvan kesän aikana ovat Espoon johtavat virkamiehet pyrkineet vaikuttamaan Pääkaupunkiseudun liikennesuunnitelmajärjestelmän (PLJ) meneillään olevaan päivitykseen omien näkemystensä pohjalta ennen kuin joukkoliikenneratkaisusta ja Etelä-Espoon yleiskaavan linjauksista on päätetty valtuustossa.

Liikenneministeriö esittää, että Espoo ottaisi yleiskaavaansa sekä länsimetron että Leppävaaran kaupunkiradan jatkon. YTV:n yhteistyöjohtaja Paajanen on sen sijaan tiputtanut Espoon suunnan liikenneväylähankkeet: kaupunkiradan, metron, Kehä I:n parantamisen ja Kehä II:n jatkon pois tekemältään ensisijaisten hankkeiden kompromissilistalta. Näiden rakentaminen aloitettaisiin Paajasen esityksen mukaan epämääräisesti ”toteuttamisvalmiuden mukaisessa aikataulussa” eli ilmeisesti sitten kun espoolaisten päättäjien päät ovat kääntyneet tai päättäjät vaihtuneet. Vielä PLJ 98:ssa nämä hankkeet olivat korkeimmassa kiireellisyysluokassa. Todellinen liikumistarve ei ole muuttunut, mutta ilmeisesti Paajasen toivo Espoon johdon yhteistyökyvyn suhteen on hiipunut.

Espoon eristäytymispolitiikka on tyhmää ja yhteistyölle tuhoisaa. Pääkaupunkiseudun liikenteen kehitystyössä ei mikään kunta voi lähteä sooloilemaan aiheuttamatta vahinkoa itselleen ja muille. Etelä-Espoon yleiskaavan rakennemalli A näyttäisi olevan virkamiesjohdon ja kokoomuksen suosikkimalli. Se suosii pientalovaltaista haja-asutusta kaupungin länsi- ja pohjoisosiin, joissa suunta olisi kohti asumattomia alueita ja Nuuksion kansallispuistoa. Espoon kaupunkisuunnittelun näkemyksen mukaan malli A edellyttää sekä Kampin uuden maanalaisen terminaalin kapasiteetin nostamista että Kampin-Ruoholahden alueen katujärjestelyjä. On vaikea kuvitella Helsingin suhtautuvan näihin järjestelyihin myönteisesti, jos Espoo torjuu muiden kuntien tärkeinä pitämät raideliikenneratkaisut.

Espoon johto perustelee haluttomuuttaan metroon sen kalleudella ja huonolla suhdannetilanteella. Suhdannetilanteella ei ole merkitystä, koska suuria rahoja ei tarvita vuosiin. Suhdanteet ehtivät muuttua vielä pariin kertaan ennen rakentamista. Raideliikenteen edellyttämät investoinnit tulevat katetuksi pitkänä käyttöikänä, halvempina liikennöintikustannuksina ja ympäristön säästämisenä. Kannattavuus muodostuu pääosin matkustamiseen käytetyn ajan vähenemisestä, liikenneturvallisuuden parantumisesta ja ympäristöpäästöjen vähentymisestä.
Sosialidemokraatit ovat Espoossa olleet jo vuosikymmeniä länsimetron rakentamisen ja kaupunkiradan jatkamisen kannalla. Tästä kannasta ei ole syytä luopua viimeaikaisten selvitysten perusteella. PLJ:n päivityksen yhteydessä on Espoon kaupungin edustajien pidettävä huolta, että länsimetron suunnittelu, kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen, Kehä I:n parantaminen ja Kehä II:n jatko mainitaan ensisijaisina Espoon suunnan liikenteen kehittämiskohteena. Raideliikenteen kehittäminen määrää myös kaupunkirakenteen tiivistymisen painopistealueet lähivuosikymmeninä.

Espoon sosialidemokraattien joukkoliikennetyöryhmä
Sirkka Pikkusaari, Jaana Leppäkorpi, Pekka Lahdentausta, Taisto Vihko, Pekka Vaara

Nuuksio - erämaa nurkan takana.

• Liito-orava -salaperäinen yöeläin.
• Tutustu lähiluontoosi – lähde retkelle Nuuksioon

Nuuksion kansallispuistoon kuuluu läntisin osa laajasta Nuuksion järviylängöstä, joka on Uudenmaan laajin ja luonnonarvoiltaan tärkein yhtenäinen saloalue. Nuuksion luonto on vaihtelevaa. Siellä kalliometsät, kuusikkorotkot, salolammet ja avarat näköalakallion vuorottelevat. Nuuksiossa on kaiken kaikkiaan 38 järveä ja lampea. Lisäksi siihen kuuluu rantoja kahdestatoista muusta järvestä.

Hoito- ja käyttösuunnitelma tulossa

Kansallispuisto tarvitsee myös hoitoa, jotta luonnonsuojelu ja alueen erilaiset käyttömuodot voitaisiin sovittaa yhteen. Nuuksion metsät ovat suurelta osin olleet aikanaan metsätalouden käytössä, joten myös ennallistamistoimia tarvitaan suojelun tehostamiseksi ja monimuotoisuuden edistämiseksi. Näitä tavoitteita varten on metsähallitus valmistellut kansallispuistolle hoito- ja käyttösuunnitelman, jonka luonnos valmistuu tänä keväänä. Lopullisen suunnitelman vahvistaa ympäristöministeriö.

Suunnitelmassa määritellään kansallispuiston käytön erilaiset vyöhykkeet. Nähtävyysosat ovat alueita, joille retkeily keskittyy ja jonne myös suurin osa retkeilijöistä pyritään ohjaamaan. Näitä alueita ovat Haukkalammin, Kattilan, Siikarannan ja Elohovin läheisyydessä olevat alueet. Haukkalammilla on myös luontotupa, josta saa tietoa luonnossa retkeilyn pelisäännöistä. Sieltä myös lähtee merkityt reitit. Kun suurin osa retkeilijöistä kulkee merkityillä reiteillä ja kulkee näillä alueilla, keskittää metsähallitus taas omalta osaltaan sekä palveluitaan että hoito- ja huoltotoimenpiteitään näille alueille. Samalla muu luonto, puiston syrjä- ja rajoitusosat, säilyvät paremmin.

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa määritellään myös retkeilijän kannalta olennaisia asioita eli ulkoilu- ja retkeilypaikkojen varustus, valvonta ja huolto. Nuuksio tarjoaa mahdollisuuden liikkumiseen poluilla ja reiteillä kävellen, mutta myös ratsastaen ja pyöräillen. Tulenteko on sallittua vain keittopaikoilla, joiden polttopuista ja jätehuollosta metsähallitus retkeilijöiden ohella huolehtii. Yöpyminen on mahdollista telttailupaikoilla sekä parissa vuokrattavassa kämpässä.

Suunnitelmassa kerrotaan myös, kuinka toimenpiteiden vaikutuksia tutkitaan ja miten yhteistyötä eri tahojen kanssa tullaan tekemään. Nuuksio sijaitsee luontomatkailun kannalta erinomaisella paikalla. Pääkaupunkiseudun asukkaat tarjoavat yrittäjille paljon mahdollisuuksia, mutta alue on myös kansainvälisesti kiinnostava. Matkailun ja suojelun väliset pelisäännöt on tärkeää määritellä. Kun suunnitelman luonnos valmistuu on myös yhdistysten, asukkaiden ja muiden mahdollisuus antaa siitä palautetta. Metsähallituksen mukaan luonnos on luettavissa myös metsähallituksen kotisivuilla (www.metsa.fi) viimeistään kesäkuussa.

Nuuksion luontoa ennallistetaan

Osa Nuuksion metsistä on saanut olla rauhassa jo pitkään, mutta alueella näkyy edelleen metsänhoidon jäljet. Niinpä Nuuksiossa on metsätalouden muuttamia soita ja metsiä palautettu ennallistamalla vähitellen lähemmäs luonnontilaa.

Ennallistamalla metsiin pyritään saamaan lisää kuollutta puuaineista ja lahopuuta. Kuolleita puita on aikaansaatu mm. räjäyttämällä puita, jolloin pyritty jäljittelemään myrskytuhoja. Alueella ollut istutusmetsä on taas poltettu luonnonkuloa jäljitellen. Maamme metsäekosysteemiin on kuulunut oleellisesti kulot, jotka ovat polttaneet epäsäännöllisin väliajoin metsää. Kulon jälkeen muodostuneet paloaukeat, kuollut puuaines sekä jäljelle jääneet puut ja metsä ovat lisänneet luonnonmetsän moninaisuutta ja lajistoa. Osa lajeistamme, kuten esimerkiksi jotkut perhoslajit, ovat kärsineet siitä, ettei paloaukeita enää synny, koska kulut sammutetaan mahdollisimman pian. Myös suuri osa metsien uhanalaisista lajeista ovat riippuvaisia lahopuusta.

Lisäksi Nuuksiossa on palautettu luonnontilaan ojitettuja soita ja puroja. Pitkäjärven pohjoispäähän laskeva Myllypuro ja sen kaksi sivupuroa on aikanaan perattu ja suoristettu ojiksi. Nyt ne on palautettu kiemurtelemaan alkuperäisiin uomiinsa. Puron ennallistamiseen on mahdollisuus tutustua Haukkalammelta lähtevän Nahkiaispoluksi nimetyn luontopolun varrella.

Liito-orava – salaperäinen yöeläin

Nuuksion tunnuseläin on Liito-orava, sillä alueen liito-oravakanta on tiheimpiä Suomesta tunnettuja. Liito-orava on hopeanharmaa suuri-silmäinen yöliikkuja. Se kykenee etu- ja taka-jalkojen välistä liitopoimua apunaan käyttäen liitämään ilmassa kymmeniä metrejä. Ihmisen ja liito-oravan tiet kohtaavat hyvin harvoin, joten se voi asustaa metsässä koskaan paljastumatta.

Liito-orava asuu kuusivaltaisessa metsässä, jossa kasvaa lehtipuita, joista haapa, leppä ja koivu ovat tärkeimmät. Vanhat isot kuuset muodostavat sille turvallisia kulkureittejä, ”moottori-teitä”, öisille retkille. Sen luontaisia vihollisia ovat viirupöllö ja näätä.

Liito-orava pesii luonnonkoloissa. Se käyttää hyväkseen tikan tekemiä koloja. Haapa on sen tärkein pesäpuu. Vuoden mittaan se käyttää useita koloja. Se saattaa asua 2-12 kolossa. Loppukeväästä se synnyttää 2-4 poikasta, jotka lähtevät syksyllä omille teilleen.

Liito-oravan ravintoa ovat kesällä haavan, lepän ja koivun lehdet ja talvella lehtipuiden norkot, joita se syksyllä varastoi. Nuuksiossa se näyttää pitävän myös opastustaulujen järsimisestä.
Liito-oravan oleskelusta kertovat riisiryynin kokoiset, keltaiset tai kellanruskeat ulostepapanat kolohaapojen tai kuusten juurella. Helpoin ne on havaita maaliskuulta kesäkuulle.

Liito-orava on itäinen laji ja EU-maista Suomi on ainoa, jossa liito-orava esiintyy. Se on mainittu EU:n direktiivilaji ja sen suojelu on täysin siis Suomen vastuulla. Suomessa liito-orava on luokiteltu silmälläpidettäväksi uhanalaiseksi lajiksi. Liito-oravakannan säilymistä ei voi pelastaa vain  perustamalla suojelualueita, vaan siihen voidaan parhaiten vaikuttaa lajin elinympäristö-vaatimukset huomioon ottavalla talousmetsien käsittelyllä.

Vaikka Nuuksiossa liito-oravia onkin paljon, on tosiaan epätodennäköistä, että retkellä sen pääsisi näkemään luonnossa. Siksi liito-oravaan ja sen elinympäristöön on mahdollista tutustua Haukkalammen luontotuvan pysyvässä näyttelyssä, Liito-oravan metsä.
Tutustu lähiluontoosi – lähde retkelle Nuuksioon

Aina ei tarvitse mennä kauas kokeakseen upeita luontoelämyksiä. Meillä espoolaisilla on upeat retkeilymahdollisuudet jo oman kaupunkimme sisällä. Kaikki se, mitä koko Suomi voi tarjota parhaimmillaan kesällä: meri, saaristo ja erämaan rauha sekä upeat maisemat. Nuuksio on pääkaupunkiseudun helmi ja sinne pääsee Espoosta omalla autolla, bussilla sekä pyöräillen ja kävellen.

Nuuksion Kattilaan pääsee Espoon keskuksesta bussilla 85A. Kun jää matkan varrella pois, pääsee noin puolentoista kilometrin päähän Haukkalammen luontotuvalta. Siikarantaan lähtee linja-autot 88A ja 88T Leppävaarasta. Elohovin suuntaan taas pääsee Vihtiin menevillä Pohjolan liikenteen vakiovuoroilla.

Hieman kokemattomille retkeilijöille tarjoavat opastetut luontopolut turvallisen mahdollisuuden tutustua alueen luontoon. Kaikki polut lähtevät Haukkalammen luontotuvan edestä. Luontotuvalta  lähtee kolme merkittyä patikointireittiä Punarinnankierros (2 km), Haukankierros (4 km) ja Korpinkierros (8 km). Tuvalta lähtee myös merkitty ja luontopolkutauluin varustettu luontopolku, Nahkiaspolku (2 km). Siikarannasta on mahdollisuus kulkea merkittyjä reittejä pitkin Haukkalammen kautta aina Salmen ulkoilualueelle asti, jolloin matkaa kertyy jo 17 kilometriä. Suunnistustaitoiset retkeilijät voivat kulkea myös omia polkujaan.

Uusi Kattilasta lähtevä Takalan luontopolku avataan maailman ympäristöpäivänä kesäkuun alussa. Osin pitkostetun polun varteen tulee laavu, jossa retkeilijät voivat levähtää.

Haukkalammen luontotupa on toukokuun alusta koko kesän auki päivittäin. Sen vieressä oleva opastustupa on suljettu maanantaisin, mutta muina päivinä auki kello 10-18. Se toimii kansallispuiston oppaan toimistona ja sieltä voi myös ostaa alueen ulkoilukarttoja. Opas päivystää tuvalla tuvan aukioloaikoina. Jos haluat lisätietoa Nuuksion palveluista tai reiteistä, sitä löytyy internetistä (www.metsa.fi) tai Metsähallituksen palvelupiste Tikankontista, joka sijaitsee Helsingissä.
 

Tutustu lähiluontoosi – lähde retkelle Nuuksioon

Aina ei tarvitse mennä kauas kokeakseen upeita luontoelämyksiä. Meillä espoolaisilla on upeat retkeilymahdollisuudet jo oman kaupunkimme sisällä. Kaikki se, mitä koko Suomi voi tarjota parhaimmillaan kesällä: meri, saaristo ja erämaan rauha sekä upeat maisemat. Nuuksio on pääkaupunkiseudun helmi ja sinne pääsee Espoosta omalla autolla, bussilla sekä pyöräillen ja kävellen.

Nuuksion Kattilaan pääsee Espoon keskuksesta bussilla 85A. Kun jää matkan varrella pois, pääsee noin puolentoista kilometrin päähän Haukkalammen luontotuvalta. Siikarantaan lähtee linja-autot 88A ja 88T Leppävaarasta. Elohovin suuntaan taas pääsee Vihtiin menevillä Pohjolan liikenteen vakiovuoroilla.

Hieman kokemattomille retkeilijöille tarjoavat opastetut luontopolut turvallisen mahdollisuuden tutustua alueen luontoon. Kaikki polut lähtevät Haukkalammen luontotuvan edestä. Luontotuvalta  lähtee kolme merkittyä patikointireittiä Punarinnankierros (2 km), Haukankierros (4 km) ja Korpinkierros (8 km). Tuvalta lähtee myös merkitty ja luontopolkutauluin varustettu luontopolku, Nahkiaspolku (2 km). Siikarannasta on mahdollisuus kulkea merkittyjä reittejä pitkin Haukkalammen kautta aina Salmen ulkoilualueelle asti, jolloin matkaa kertyy jo 17 kilometriä. Suunnistustaitoiset retkeilijät voivat kulkea myös omia polkujaan.

Uusi Kattilasta lähtevä Takalan luontopolku avataan maailman ympäristöpäivänä kesäkuun alussa. Osin pitkostetun polun varteen tulee laavu, jossa retkeilijät voivat levähtää.

Haukkalammen luontotupa on toukokuun alusta koko kesän auki päivittäin. Sen vieressä oleva opastustupa on suljettu maanantaisin, mutta muina päivinä auki kello 10-18. Se toimii kansallispuiston oppaan toimistona ja sieltä voi myös ostaa alueen ulkoilukarttoja. Opas päivystää tuvalla tuvan aukioloaikoina. Jos haluat lisätietoa Nuuksion palveluista tai reiteistä, sitä löytyy internetistä (www.metsa.fi) tai Metsähallituksen palvelupiste Tikankontista, joka sijaitsee Helsingissä.

Etelä-Espoon yleiskaavasuunnitelmat koskee meitäkin

Etelä-Espoon yleiskaavan valmistelussa on menossa parhaillaan kuulemiskierros kolmen eri rakennevaihtoehdon välillä. Espoon keskus kuuluu ainoana kaupunkikeskuksena Espoon pohjoisosien yleiskaavan alueeseen, mutta silti rakennevaihtoehtoihin on syytä tutustua myös tällä kylällä asuvien. Tämän vuoden lopussa kaupunginvaltuusto tekee nyt valmistellun aineiston ja kuulemisten perusteella päätöksen, minkä pohjalta yleiskaavaluonnosta aletaan valmistelemaan.

Yleiskaavatyössä on tarkoitus luoda kuvaa siitä, millainen Espoo tulee olemaan vuonna 2030. Espoo on kasvanut noin 4000 asukkaalla vuodessa. Puolet tästä kasvusta johtuu luonnollisesta kasvusta eli siitä, että Espooseen syntyy uusia ihmisiä. Tähän kasvuun ja mm. sen tuomaan asuntotarpeeseen yleiskaavatyössä pyritään löytämään ratkaisuja, jotka ovat myös meille nykyisille asukkaille mieleisiä.

Kaupunkirata joka tapauksessa

Yleiskaavan valmistelun yhteydessä tehdään ratkaisu myös Espoon joukkoliikennejärjestelmän kehittämisestä. Eteläisen Espoon joukkoliikenneratkaisuvaihtoehtoja ovat nykyisen bussijärjestelmän täydentäminen, metron rakentaminen tai pikaraitiotien toteuttaminen. Mahdollisuus on myös yhdistää pikaratikka metrolinjaan. Tätä ratkaisua tehtäessä on tärkeää myös muistaa, että uusien asukkaiden myötä vuonna 2030 on liikennettä joka tapauksessa enemmän kuin nyt. Nyt ratkaistaan, mikä niissä muuttuneissa olosuhteissa on paras vaihtoehto. Espoon keskuksen asukkaiden kannalta tärkeää on se, että kaikissa vaihtoehdoissa edellytetään kaupunkiradan jatkamista Espoon keskukseen.

Kaupunkisuunnittelukeskus on valmistellut kolme erilaista kaupunkirakennemallia vaihtoehdoiksi, joiden pohjalta nyt keskustelua käydään. On todennäköistä, ettei mikään näistä malleista nykyisellään tule valituksi, vaan lopullinen päätös tulee olemaan yhdistelmä kolmesta mallista.

Suunnataanko kasvu sittenkin pohjoisosiin?

Malli A on Espoon keskuksen asukkaiden kannalta olennaisin, sillä siinä väestönkasvua tultaisiin ohjaamaan kaupunkiradan varrelle eli Leppävaaraan, Kauklahteen ja Espoon keskukseen. Malli on kolmesta vaihtoehdosta pientalovaltaisin, mutta samalla se myös edellyttäisi suurinta panostusta alueellisen kunnallistekniikan rakentamiseen. Jos tämä vaihtoehto tulisi valittua, merkitsisi se, että tulevina vuosina otettaisiin enemmän käyttöön juuri pohjoisosien uusia pientalovarauksia. Todennäköisesti se merkitsisi myös Histan alueen rakentamista, jolla tulee olemaan vaikutuksia myös Espoon keskukseen. Liikenteellisesti tämä malli pohjautuu nykyiseen bussijärjestelmään, mutta tukeutuu myös paljolti samalla yksityisautoiluun.

Jokaisen vaihtoehdon virkistys- ja viheralueiden perusta on samanlainen. Espoon viheralueiden perustan muodostavat Keskuspuisto, jokilaaksot sekä merenrannalla kulkeva viheryhteys ja leveä yhteys Keskuspuistosta Nuuksioon.

Ota kantaa nyt!

Huolimatta siitä, että Etelä-Espoon yleiskaava koskettaa meitä Espoon keskuksen asukkaita olennaisella tavalla, ei täällä järjestetty omaa yleiskaavatilaisuutta. Eikä yleiskaavaa varten valmistellussa aineistossa ole havainnollistavia esimerkkejä siitä, mitä vaihtoehto A konkreettisesti pohjoisosien alueella merkitsisi.

Asukkailla on kuitenkin mahdollisuus tutustua yleiskaava-aineistoon kaupungin internetsivuilla (www.espoo.fi/ksl) ja kirjastoissa. Varsinaiset näyttelyt ovat Omenan, Tapiolan ja Leppävaaran kirjastoissa. Lisäksi pienimuotoisemmin aineistoa on esillä muissa kirjastoissa. Asukasmielipiteitä odotetaan kesäkuun loppuun mennessä. Nyt on syytä vaikuttaa, sillä nyt tehtävät päätökset ohjaavat Espoon suunnittelua pitkään tulevaisuudessa.

Jaana Leppäkorpi
 

Kirkkojärvellä asuva Antti Virtanen ilmaisi (27.2.) huolensa Kuninkaantien lukion sekä uima- ja liikuntahalliin kohdistuvasta vastustuksesta. Kirjoituksensa otsikossa hän väitti, että asukkaat on höynäytetty demareiden edun ajaksi tässä asiassa. Tämä väite on pakko oikaista.

Se, että yksittäinen Kirkkojärvellä asuva Sdp:n  jäsen on yhdessä joidenkin muiden aktiivien kanssa kerännyt alueella nimiä hankkeen toteuttamisen estämiseksi, ei merkitse sitä, että demarit minkään muotoisena ryhmänä olisivat vastustaneet hanketta. Jos puolueita aletaan syyttelemään, voitaisiin Espoon valtapuolue Kokoomus laittaa tilille siitä, että se on vuosikymmenten ajan pyyhkinyt Espoon Keskuksen kehittämiseen liittyvät hankkeet tylysti pois kaupungin taloussuunnitelmista. Nyt kun lukio ja uimahalli ovat lähempänä kuin koskaan aiemmin, on alueen asukkaiden kuitenkin yhdistettävä voimansa  - puoluekantaan katsomatta.

Olen itse käynyt kirjoituksessa esillä olleiden henkilöiden ja muidenkin kanssa keskustelua hankkeesta viime viikkojen aikana. Koko ajan olen korostanut sitä, kuinka tärkeä tämä hanke meille kaikille Espoon keskuksessa asuville on. Kaikkia rakennukseen tulevia palveluita on odotettu liian kauan tälle alueelle. Siksi olen toivonut, että nyt kun vihdoin hanke on toteutumassa, sen toteutumista ei tulisi vaikeuttaa. Eniten olen pelännyt sitä, että hanke kaatuisi jostain syystä.

Tämän hankkeen kaataminen ei olisi alueen asukkaiden, eikä sosialidemokraattienkaan, etu. Ja voin vakuuttaa, että en totisesti ole ainoa Espoon keskuksen alueella asuva demari, joka jakaa tämän näkemyksen kanssani.

Jaana Leppäkorpi
Varavaltuutettu ja kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (sd.)
Suna

Espoon keskuksen palveluiden ja ilmeen parantamiseksi on tehty lukuisia suunnitelmia. Viime vuosien aikana on valmistunut Espoon keskuksen – Bembölen kehittämissuunnitelma ja kehittämisprojektin loppuraportti. Näillä tiedoin maaliskuun aikana kaupunkisuunnittelulautakunta saa käsiteltäväkseen Espoon keskuksen kehittämissuunnitelman, jossa keskusta tarkastellaan kokonaisuutena. Se merkitsee sitä, että tarkastelualueeseen kuuluu sekä radan eteläpuolinen alue että pohjoispuoliset alueet Lommilaan asti.

Vesirattaanmäen kaavahanke ja ei suunnitelma-alueeseen varsinaisesti kuulu, mutta sen valmistelua jatketaan vasta, kun suunnitelmaa on käsitelty. Vesirattaanmäki sijaitsee Kehä III:n pohjoispuolella ja Kunnarlantien länsipuolelle. Kehittämissuunnitelman on huomioitava alueemme yhteydet pohjoiseen ja Vesirattaanmäki on olennainen osa sitä.

Kehittämissuunnitelmassa on tavoitteena muodostaa kokonaisnäkemys siitä, mihin suuntaan keskustamme ollaan kehittämässä ja miten eri kaavahankkeet edistävät yhtenäistä tulevaisuuden kuvaa alueestamme. Suunnitelmaa varten kaupunkisuunnittelukeskus on tilannut kaupallisen selvityksen, missä on pohdittu ratkaisuja sekä Espoontorin että Lommilan alueen palveluiden parantamiseen.

Suuria kaavoja: uutta rakentamista ja uusia asukkaita

Kehittämissuunnitelman kannalta on joitain merkittäviä kaavahankkeita edennyt jo kaupunginvaltuuston kautta hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Näitä ovat Tuomarila III:n kaava, joka mahdollistaa rakentamisen aseman ja Turunväylän väliselle alueelle ja Fallåkerin kaava. Jälkimmäisen kaavan kohdalla kiistaa aiheutti ja aiheuttaa edelleen Gigantin liikerakennus, mutta on muistettava, että kaavan mahdollistama asuinrakentaminen muuttaa sen alueen maisemaa merkittävästi.

Kaupunginkallion kaava eteni viime syksynä jo kaupunginhallituksen käsittelyyn, kun se palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Uusi asemakaavapäällikkömme on päättänyt paneutua Espoon keskuksen suunnitteluun ja hänen kädenjälkensä alkaa myös näkyä. Sen lisäksi, että hänen tarkoituksensa on parantaa Kaupunginkallion kaavaa, aikoo hän pitää huolta myös siitä, että edellä mainituille kaava-alueille tulee laadukasta rakentamista. Kaupunginkalliosta on hänen visioidensa mukaan tehdään huvilakaupunginosa, jonka mallina on Eira. Ja Tuomarilaa kehitetään jatkossa puutarhakaupunginosana eli sellaisena kuin se aikanaan on syntynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle alueelle tulee luoda oma ilmeensä ja toisaalta Espoon keskuksen rakentamisen laatuun tulee panostaa erityisesti. Rakentajat ovat kiinnostuneita alueesta ja heiltä on myös oikeus vaatia.

Kirjaston paikka ratkaiseva

Espoontoria vastapäätä oleva ns. valtion virastotalon tontille on valmisteilla kaavamuutos. Matkan varrella kaava-alue on kuulemma laajentunut radan eteläpuoliseksi alueeksi. Tavoitteena on ainakin löytää kirjastolle toteuttamiskelpoinen paikka, mahdollistaa kaupallisten palveluiden lisääminen, ratkaista Siltakadun jatkaminen, miettiä torin paikkaa sekä luoda edellytykset nuorten toimintakeskukselle, vanhusten palvelutalolle ja asuntorakentamiselle.

Tällä hetkellä kirjastotalon tontti sijaitsee Suviniityllä Kirstinharjun kupeessa. Siihen olisi mahdollista rakentaa edustava julkinen rakennus, mihin kirjaston olisi hyvä muuttaa Keski-Espoon koulun ahtaista tiloista. Mutta tätä on vaikea toteuttaa, kun kaupunki on päättänyt (siis sen enemmistö), että Espoon keskuksen kirjasto toteutetaan vuokratiloihin samalla tavoin kuin Matinkylän ja Leppävaaran kirjastot. Niinpä esitys tullee olemaan se, että kirjaston paikka olisikin virastotalon tontilla. Asukkaana olen sitä mieltä, että paikka on itse asiassa paremmin saavutettavissa kuin aikaisemmin suunnitellusta paikasta. Siksi paikan muutos on kannatettava. Toteuttamismallista toivoakseni väännämme vielä kättä, mutta kuitenkin niin, ettei toteuttaminen siirry loputtomiin.

Lommilan ongelma

Alueen asukkaat ovat vuosikymmeniä tai ainakin vuosia toivoneet toteutumattomien lupauksien muuttumista todeksi. Nyt olemme pitkällä. Lukiota ja uimahallia rakennetaan jo ja radan alikulku käynnistyy kohtapuoliin. Terveysaseman työt ovat jo pitkällä ja toiveita on tosiaan kirjastostakin. Radan alitus mahdollistaa keskuksen näkemisen toisella tavoin kuin aikaisemmin. Rata ei enää jatkossa tule halkaisemaan aluetta samalla tavoin kuin nyt. Päättäjille tullaan esittelemään suunnitelmia, joiden mukaan alueen ”pääkatu” kulkisikin Sunantietä ja Kirkkokatua pitkin. Tämä akseli yhdistäisi Sunan ja Suvelan keskukseen ja pohjoispuolella keskuksen Lommilaan.

Alueen kaupalliset palvelut keskitettäisiin näihin kahteen pisteeseen pääasiassa. Ratkaistavaksemme tulee siis kysymys siitä, mitä ja millaisia kauppoja Lommilaan rakennetaan? Ja toisaalta kuinka silloin turvaamme Espoontorin seudun elävyyden. Jälkimmäisestä on saatava konkreettiset takuut ennen kuin Lommilaan hypermarketteja sallitaan, sillä hypermarketeilla on taipumus toteutua, mutta moni muu liiketontti saattaa jäädäkin sitten odottamaan aikaa parempaa.

Asukkaiden toiveiden tynnyrissä on ollut myös Siltakadun jatke. Ennen kuin sen toteuttamista tullaan esittämään, saamme vielä kerran miettiä, missä sen tulisi kulkea. Jos katu toteutetaan nykyisen kaavan mukaan jäisi uuden kadun ja radan väliin asuinrakentamista kahden melulähteen väliin. Entäpä jos katu vietäisiinkin kortteli alikulun jälkeen radan varteen sittenkin?

*****

Espoon keskuksessa liikkuessa ei voi välttyä huomaamasta sitä, että vihdoin alueellamme on päästy suunnitelmista toteuttamisen asteelle, kuten olen jo todennut. Se lisää uskoa suunnitelmien mielekkyyteen. Espoon keskus kaipaa muutosta ja kohennusta. Nyt on aika ottaa kantaa, mitä, miten ja mihin Espoon keskukseen tulee.

Jaana Leppäkorpi
Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen

Espoon keskuksessa liikkuessa ei voi välttyä huomaamasta sitä, että vihdoin alueellamme on päästy suunnitelmista toteuttamisen asteelle. Silti suunnitelmien ja kaavojen tekeminen jatkuu kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja niin sen pitää ollakin. Muutos tekee kaupunkikeskuksestamme elävän ja kehittyvän.

Vuodesta 1994 asti vireillä ollut Kaupunginkallion kaavahanke eteni viime syksynä jo kaupunginhallitukseen ennen kuin se palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Kaava-alue sijaitsee liikenteellisesti hyvässä paikassa eli Espoonväylän länsipuolella ja junaradan eteläpuolella. Yleiskaavassa alue on merkitty kerrostaloalueeksi juuri sen sijainnin vuoksi. Kaupunginhallitus kuitenkin palautti kaavan, jotta tulevien talojen kokoa ja ulkomuotoa mietittäisiin vielä kerran uudelleen. Kaava-alueen lähellä asuvat asukkaathan ovat vastustaneet aikaisempia suunnitelmia. Päättäjien, alueen omistajan ja valmistelijoiden yhteisenä tavoitteena on tehdä Kaupunginkalliosta laadukas ja keskuksen ilmettä kohottava omistusrakenteeltaan minipuolinen asuinalue.

Seurakuntien virastotalo ja jakeluasema

Kirkkokadun varteen juuri rakennusluvan saaneen Kuninkaantien lukiota vastapäätä lähes käyttämättömälle parkkialueelle on suunnitteilla piispan istuin. Alueen kaavoittaminen evankelis-luterilaisen seurakunnan uudeksi virastotaloksi käynnistynee tämän kevään aikana. Se tuleeko taloon piispa, jää sitten muiden ratkaistavaksi, mutta ainakin sitä saa toivoa.

Kun lautakunta aikanaan hyväksyy kaavamuutoksen tavoiteohjelman ja osallistumis- ja arviointisuunnitelman, järjestetään hankkeesta varmasti myös osallistumis- ja tiedotustilaisuus, missä asukkailla on mahdollista kertoa omia näkemyksiään. Alue on kyllä arka, mutta kai samalla niitä harvoja, johon lisärakentamista kirkon lähelle on mahdollista toteuttaa.

Pieni, mutta kiperä, kaupunkikuvallinen ja liikenteellinen kysymys kaupunkisuunnittelulautakunnassa oli alkuvuodesta esillä ollut Jet-ketjun jakeluaseman poikkeuslupa ns. Villiviinitalon tontille. Ensimmäisen kerran tämä asia oli esillä jo viime syksynä, jolloin jakeluaseman kumppaniksi suunniteltiin hampurilaiskioskia, mutta esitys vedettiin silloin pois esityslistalta.

Nyt lautakunnan hyväksymässä suunnitelmassa kioskisuunnitelma oli hylätty ja tontilla oleva puusto oli huomioitu paremmin. Valitettavasti kuitenkin on niin, että olemassa oleva kaava jo sinällään mahdollistaa hampurilaiskioskin toteuttamisen. Meidän asukkaiden on siis jatkossakin syytä olla tarkkana, ettei sille kuitenkaan myönnetä rakennuslupaa, sillä se lisäisi kyseisellä kohdalla liikennettä aivan liikaa.

Kehittämissuunnitelma melkein valmis

Parhaillaan ainakin allekirjoittanut kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenistä elää innostuneen odottavissa tunnelmissa, sillä Espoon keskuksen kehittämissuunnitelma on valmistumassa ja sen toteuttamisen edistämiseksi on palkattu keskukselle oma projektijohtaja. Kehittämissuunnitelmassa on tavoitteena muodostaa kokonaisnäkemys siitä, mihin suuntaan keskustamme ollaan kehittämässä ja miten eri kaavahankkeet edistävät yhtenäistä tulevaisuuden kuvaa alueestamme. Suunnitelma yltää radan eteläpuolisista alueista Lommilaan asti. Tuleeko Lommilaan uusi uljas kauppakeskus ja miten silloin turvaamme Espoontorin palvelut ja alueen lähikaupat? Tämä on kysymys, johon kaupunkisuunnittelulautakunta pääsee kevään aikana perehtymään. Asukkaille suunnitelmaan esitellään näyttelyn avulla. Siihen kannattaa tutustua, ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa!

Nyt kun uimahallia ja lukiota jo rakennetaan ja kohta lapiot alkavat viuhua radan alikulun toteuttamiseksi, on aika ottaa kantaa, mitä, miten ja mihin me asukkaat vielä haluamme. Toiveet ja suunnitelmat kun voivat sittenkin muuttua myös todeksi. Ehkäpä se kirjastokin.

Jaana Leppäkorpi

Hösmärinpuiston koululle kunnon tilat 2004

Alkuvuodesta valtuusto hyväksyi Hösmärinpuiston koulun ja päiväkodin hankesuunnitelman, mikä merkitsee nykyisten neljän huonokuntoisen 60-luvulla rakennetun parakkirakennuksen korvaamista upouudella rakennuksella. Suunnitelman mukaan rakennustyöt alkavat vuoden päästä keväällä ja uudet tilat on tarkoitus saada käyttöön elokuussa 2004. Rakennus tulee olemaan kaksikerroksinen ja puinen. Samaan aikaan suunnittelun kanssa tulee etenemään kaavamuutos, jonka tarkoituksena on ratkaista tontin ahtaudesta johtuvat ongelmat mm. huoltoliikenteessä.

Hösmäripuiston koulu on ns. pienten lasten koulu, missä kouluopetusta tarjotaan 6-8 –vuotaille ja sen lisäksi samaan rakennukseen tulee päiväkoti. Näin se mahdollistaa päiväkotilapsille luontevan siirtymisen koulumaailmaan. Esiopetus on osa alkuopetuksen kokonaisuutta. Toimintojen yhdistäminen taas parantaa mahdollisuuksia järjestää esiopetuksessa olevien lasten ja pienten koululaisten iltapäivähoito. Hanke on sosiaali- ja terveystoimen sekä koulupuolen yhteinen, joten samalla se edistää yhteistyötä päivähoidon ja koulun välillä.

Tuleva koulu on mitoitettu 160 oppilaalle ja päiväkotiin tulee enintään 84 paikkaa. Sekä koululla että päiväkodilla on omat opetus- ja ryhmätilat, mutta osa muista tiloista tulee olemaan yhteiskäytössä. Osaltaan koulu tulee helpottamaan tilapulaa, joka alueellamme on. Vaikka Keski-Espoon koulun lisärakennus on valmistunut ja alueella on useampi alakoulu, on 6-vuotaiden esiopetukseen ollut vaikea löytää tiloja ja myös päiväkotipaikoista on puutetta.
 

Jaana Leppäkorpi