Vaellus  Nuuksio 7. Peruslenkki suksilla 30.-31.1.2005 yksin Reitti: Siikaniemi - Holma-Saarijärvi - Iso-Holma - Kattila - Takala* - Högbacka - Haukkalampi - Mustalampi - Valklampi - Nuuksion Pitkäjärvi - Solvalla - Pirttimäki Ihan tavallinen yölenkki Nuuksiossa. Piti ottaa tilaisuudesta vaari, kun oli lunta. Sitä paitsi sunnuntai ja maanantai ovat alueella yllättävän rauhallisia. Sunnuntai 30.1.2005 Bussilla Siikaniemeen, kuten tavallista, mutta aika myöhään; neljältä iltapäivällä. Pysäkin katoksessa nollakelin voidetta: höttölumi uhkasi kostua, vaikka pysyikin vielä puussa. Suksien kanssa tulee aina alkusähellystä - pulssi nousee ja sauvat sotkeentuvat. Siitä se sitten rauhoittuu, kun lentää pari kertaa turvalleen. Seinäpidolla hyvää kulku-uraa, vain Kolmoislampien jälkeisissä mäissä pisti puuskuttamaan. Ympyrkäinenlammelta harhauduin hevosmetsuriuralle, joka vei liikaa länteen, piti palailla puoli kilometriä ja yrittää uudestaan Pitkää Saarijärveä pitkin. Tuuli aika navakasti, lunta lensi. Holma-Saarijärven laavulla ensimmäinen paussi: teetä ja rusinoita. Suklaata ja keksejä ei sattunut mukaan, koska lähdin äkisti, vakioretkieväslaatikon antimilla. Edelleen valmiita uria kepeästi Kattilaan. Takalan laavun polulla vain muutama alamäki ja lumen alta suksia väijyvät pitkokset haittasivat matkaa. Liikaa päällä: lyhyt ja pitkä ulkoilukerrasto kastuivat pahasti kuoritakin alla. Laavulla en vaihtanut lämmintä vaan yritin kuivailla vaatteet päälle puuhailemalla kaikenlaista - tulipuita, nuotiota, lumivettä. Jäi kalsea olo koko illaksi, ja yölläkin välillä selkäpiitä väristi. Olisi pitänyt heittää hikipaidat pois ja pitää fleeceä, kun sellainen on. Ihme horteessa olin muutenkin nukkumaan käydessä: ensimmäisen vartin katselin unia otsalamppu päällä ennen kuin havahduin liikaan valoon. Maanantai 31.1.2005 Nalle Vikkelä -puuroa aamuksi. Siitä puurosta Elina on vitsaillut muutamankin kerran. Ja lumivedestä savuteetä, joka maistui tavallistakin enemmän nuotiolta. Aurinko pilkisteli. Jatkoin vielä hieman pohjoiseen. Lumi oli taittanut norjia koivuja polun tukkeeksi melkein metrin välein - selkäjumppaa heti aamusta. Högbackan tietä oli helppo, lähes tylsä lähteä palailemaan. Högbackasta Haukkalammelle ei olisi kannattanut puristaa pitkin viittapolkuja. Kamalia mäkiä, enimmäkseen umpihankea. Sekä ylä- että alamäissä piti ottaa sukset pois, ja Nahkiaispolun rappuset tuntuivat lähes urheilulta. Luontotupa oli hiljainen, jatkoin Mustalammen keittokatokselle istuskelemaan, ottamaan valohoitoa. Nyt ymmärsin laittaa kuivaa päälle, ja mukavaa oli. Ilma oli sen verran lämmennyt, että männyn alla kastui - aurinko taikoi lumesta vettä. Valklammella ja Nuuksion Pitkäjärvellä ei mennyt uria. Parikymmentä senttiä lunta, lumen päällä heikko sevä - hyvän hien siinä sai. Aurinko paistoi, hihat piti kääriä. Solvallan opistolle ennätin lounasaikaan, sain koneelle polttoainetta. Olen huomannut olevani diesel: jaksan pitkään ja hitaasti rasvoja poltellen, mutta perunahiilarit tekevät hyvää Nuuksion mäissä. Solvalla-Pirttimäki -väliä ei kukaan ollut vielä ennättänyt hiihtää. Ladulla oli nelisen senttiä tahkeaa höttöä. Rasitustasoltaan sitä luokkaa, että treenipäiväkirjaan päätin laittaa merkinnän.