Vaellus  Nuuksio 6. Tuulta ja hyvää tuulta 6.-7.12.2003 Elinan kanssa Reitti: Pirttimäki - Sorlampi - Hynkänlampi - Sultingsträsk - Kolmperä - Karjakaivo* - Orajärven ympäri - Pikku lampi Orajärvestä etelään - Solvalla Lauantai 6.12.2003, itsenäisyyspäivä Viimein sain houkuteltua Elinan mukaan tällaiselle etelän pikkunykäykselle. Aika vähissä ovat yhteiset vapaaviikonloput. Sattui tuulinen ja aurinkoinen perjantai, ja se oli kovasti hyvä asia. Kaamos tuntuu vähemmän kaamokselta, kun kiipeää Bredmalmenille aamuaurinkoa ottamaan. Pieni ihme: aurinko lämmittää joulukuussakin, kun löytyy tuulensuoja, ja silmäluomienkin läpi se tunkee. Siinä istuimme pitkään. Sorlampi oli melkein kokonaan jäässä, ja tuuli ajoi kuivia lehtiä paljaan jään päällä. Ohut vesikaistale velloi vielä vapaana. Niin ne vaan aallot syntyvät kahdenkymmenen metrin matkalla, kun oikein puhaltaa. Kirkkaan jään läpi näki, kuinka vesikasvit heiluivat. Tuuli kai paineli ohutta jäätä ja sai jonkinlaisen virtauksen aikaan. Rantakirkkauskin melkein tyrmäsi minut, koppielämää viettävän pääteorjan. Sultingsträskin lounastauko ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Se talon näköinen koppi ottaa jotenkin päähän: pitäisi olla joko kunnon talo ja kamina tai kunnon avoin nuotiopaikka, mutta nuotiopaikka talon sisällä ei toimi. Märkiä puita, armoton savu, pahaa pestopastaa, sentään tuulensuoja. Kolmperän laitaa kulkevalla polulla kristallisoitui Nuuksion olemus. Vaikka polku on hieman syrjässä, vähänkin leiripaikan näköinen mäntykangasranta on kulunut rikki. Mutta nyt oli rauhaa. Karjakaivolla katselimme kademielin Lapinkävijöiden lämmintä tupaa ja saunaa. Laitoin oikein valkoisen miehen tulet, joita tuuli sitten viskeli päin naamaa. Ajattelimme linnanjuhlia ja söimme kasslerpihvit ja perunamuusia. Elina on hyvää retkiseuraa. Oikeastaan parasta. Osaa kaiken ja nauttii. Luulisin. Laitoimme pedit kammiin. Arpaonni soi untuvailmapatjan minulle, ja hyvä niin, sillä Elinalle olin antanut talvipussin. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa tuplapussisysteemiä, ja ihme kyllä se toimi. Vanha Ajungilak ei yksinään enää oikein pärjää pikkupakkaselle, mutta Lafuma 600:n kanssa oli melkein kuuma. Siitä paketista ei kyllä olisi tulipalon sattuessa kovin äkkiä päässyt, mutta sitten olisin pussijuossut... Sunnuntai 7.12.2003 Elina-tyttökin tarkeni, mitä nyt ohut makuualusta vaati temppuilua. Sää oli muuttunut tyyneksi ja pilviseksi. Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään Orajärveä. Oli joku ihme kiireenpätkä siinä alkuun, kun mietin, ehtisimmekö kahdentoista bussiin. Piti oikein ajattelemalla se taltuttaa: kävelemme miten kävelemme ja sitten vasta pois. Orajärven rannat ovat Nuuksion järviylänköä parhaimmillaan. Erämaista, kaunista, helppokulkuista. Valmiita leiripaikkoja tarjolla vaikka kuinka. Minusta ne ovat melkein parempia kuin se neitseellisen luonnon tuntu, jota monet hakevat. Valmis leiripaikka on mahdollista jättää siistimmäksi kuin tullessa, mutta neitseelliseen maastoon jää aina ikävä merkki. Orajärven eteläpuolen pikkulammen rannalla keittelimme vielä lämminkuppikiisselit ja söimme ruisleipää. Oli hyvä lämmin hellä.