Vaellus  Nuuksio 1. Nuuksio: Talvipussia testaamassa 3.-5.1.2003 yksin Reitti: Pirttimäki - Hynkänlampi* - Karjakaivo - Nuuksion Pitkäjärvi - Käkilampi - Orajärvi - Karjakaivo* - Solvalla Varustelista eli perussetti Vaatteet: Haglöfs Actives 010 -lyhyet kalsarit VPU:n vanha, mutta kevyt ja hyvä polypropyleenikerrasto Craft-tuulensuojallinen urheilukerrasto Devold Akveduct -villakerrasto pipo rukkaset ja lapaset (käytössä vain pehmusteina) vanhat, reikäiset hiihtohanskat vaellussukat ja kahdet villasukat (toiset yöksi) Varusteet: Hilleberg Akto -teltta makuualusta Carinthia ECC Line 1000 -makuupussi Deuter Transalpine -reppu ja remeleitä pakkaamiseen otsalamppu ja varalle pieni taskulamppu kartta, kompassi, GPS (en käyttänyt) Trangian kattila ja pannu pieni kirves ja puukko tulitikut ja sytkäri varaparistoja Ruoka: teetä, leipää, keksejä etc. italianpata pestopasta puuroa Joululahjaksi sain ensimmäisen talvimakuupussini, nimeltään Carinthia ECC Line 1000. ECC on lyhennys sanoista Extreme Cold Conditions eli Erityisen Cylmät Celit. Pussi väittää: comfort -28 asteeseen, tolerance -38:aan ja extreme vielä siitäkin alemmas. Erä-lehden testissä "Hyvä ostos". Kaiken kaikkiaan tuote, jota piti päästä testaamaan ensi tilassa... Sattui sitten Etelä-Suomeen poikkeuksellisen pitkällinen ja ankara pakkasjakso eli otolliset testausolosuhteet, semminkin, kun loppiainen vielä pidensi viikonloppua. Suoraan metsästä ei sovi töihin rynnätä, jos on taustalla vaikuttamassa muutama huono yö, joten varasin maanantain lepopäiväksi ja päätin lähteä jo perjantai-iltana. Kohteeksi valikoitui Pirttimäen ja Karjakaivon alue, sillä suunnalla kun en juuri aiemmin ollut kävellyt, ja Siikaniemen-bussi oli tullut jo liiankin tutuksi. Perjantai 3.1.2003 Perjantain aamulämmittelyksi juoksin töihin ja illalla takaisin. Kaksi ja puoli kerrastoa riitti juuri sopivasti trikoon alla lämmikkeeksi, mutta illalla harmitti, kun villahousut olivat jo valmiiksi märät. Hetken vielä mietin, kannattaako lähteä ollenkaan tai vasta seuraavana päivänä, mutta järki tai oikeastaan kokemus voitti. Ylivarovaisuuden takia ei retkeä saa peruuttaa saati lyhentää. Bussilla sitten ajelin iltayhdeksäksi Pirttimäkeen, kuski kehotti pysäkillä säilymään hengissä. Lähdin tallustamaan ikävästi jalan alla nuljuvaa latuviertä. Taivas oli tähtikirkas ja ilma tuuleton, Espoon keskuksessa näytti lähtiessä -22. Kaksi urheilukerrastoa vanhan goreasun alla riitti hyvin. Missasin pimeässä Sullingsträskin polun ja kiersin Hynkänlammelle pienen luonnonsuojelualueen kautta. Nuotiokatos on rakennettu ikävään rinteeseen, ja lammella on vaikea käydä. Avantoa en viitsinyt hakata, mutta lunta oli sen verran niukasti, että vesijauhe piti noukkia järven puhtaalta pinnalta. En laittanut ruokaa mutta keittelin tulilla teetä. Eniten yöpymisessä arvelutti makuualusta, mukaan kun sattui vain vanha, ohut solumuovi. Puukasan vieressä oli vanhoja trukkilavoja, kyhäsin niistä teltan alle lattian. Lisäksi nuotiopaikalta löytyi vielä vanhempi ja ohuempi alusta, joka taitettuna lämmitti sopivasti ristiselkää. Nukuin ihan hyvin, vaikka palasiksihan se jäinen yö helposti kilahtaa. Yksi ongelmakin oli: jos Aktossa petaa vuoteen päätyyn kiinni, jäätynyt hengityshöyry sataa ikävästi kasvoille ja muutenkin tuppaa joka paikkaan. Parempi olisi parkkeerata varvaspää seinään kiinni. Lauantai 4.1.2003 Aamu oli kaunis, heräsin - tai totta puhuen nousin - vasta puoli kymmeneltä. Aamutoimia seisoskellessa varpaat kilahtivat sellaiseen jäähän, että mietin jo kotiin palaamista. Meindlin tukeva vuoristokenkä ei lämmitä. Kulkiessa koivet kuitenkin sulivat vähitellen erinomaiseen lämpöön, ai että se tuntui hyvältä. Hynkänlammelta suuntasin suoraan länteen pienen vuoren yli ja siitä vasta pohjoiseen latu-uralle. Ketun, jäniksen ja kauriin jälkiä riitti katsoa asti. Muutenhan maasto on alueella aika tylsää, äkkijyrkät rinteet pikku jääputouksineen hieman rytmittävät näkymää. Karjakaivolla olin jo yhden tietämissä, ja heti kypsyi päätös: tänne jään yöksi. Siisti keittokatos, kunnon puut, rannassa Helsingin lapinkävijöiden autiotupajäljitelmä, avanto, vessa - ja ennen kaikkea turvekammi, lämmittämätön, mutta kuitenkin. Siinä sopisi nukkua, antaa hengityksen jäätyä hieman telttakangasta korkeammalle. Oman, hieman pelottavan säväyksen keittokatokselle antoi seinälle köyteen hirtetty riekonraato. Liekö riekkopolo joutunut ensin ketun haavoittamaksi ja sitten omituisella huumorilla varustautuneen retkeilijän karmaisuvälineeksi. Joka tapauksessa tulipaikan henki oli hyvä, oivan sijan ovat lapinkävijät majallensa löytäneen. Kunnon metsää, käkkärämäntyä, kalliomäkeä ja rakentamattomia pikkujärviä kulkea asti. Majalla vietti talvilomaansa pieni porukka, joka jo oli ehtinyt hiihdellä lähialueen latuja täyteen. Laittelin ruoaksi italianpataa nötkötillä. Ossi Poikosen eläintieteellisen tuntemuksen huipentumaa eli nötköteläintä sai aimo tovin houkutella purkistaan lämmittelemällä. Kello oli vielä sen verran vähän, että katsoin turhaksi käydä jo siinä vaiheessa iltaa odottelemaan. Lähdinkin siitä Nuuksion Pitkäjärvelle auringonlaskua katsomaan, punaista oli väripaletissa, ja vihreää ja sinistä. Ja tähtien välkettä hetken päästä. Palailin Karjakaivolle Orajärven kautta, ja tulipa ihailtua myös sen lounaspuolella piileskelevän pikkulammen rauhaa. Kauniita vesiä molemmat kirkkaalla ilmalla ja sinisellä hetkellä, autiota metsä- ja suorantaa, väliin hieman jyrkännettäkin. Yöpaikalle palaillessa tarvitsi jo otsalamppua tiheikköisemmissä paikoissa. Karjakaivolle oli tullut pari nuortamiestä yöpyilemään, heilläkin mielessään kammiyö. Mikäs siinä, kyllähän lattialle kolme mahtuu. Juttelimme illan mukavia, hyvä oli sosiaalistakin kontaktia ottaa alkuun yksinäiseltä tuntuvan helsinkiläiselämän päälle. Kävimme aikaisin nukkumaan, luullakseni jo ennen iltauutisia. Varpaat olivat häijyssä iltajäässä eivätkä aluksi ottaneet lämmetäkseen edes untuvapussissa, mutta kun kyljelleen käänsi, niin saivat mokomat sen verran lämmintä ilmaa alleen, että sulivat hitaasti tuottaen verrattoman elämyksen. Kuin kymmentuhatkertaisesti hidastettu varvasorgasmi tai jotain. Sunnuntai 5.1.2003 Hyvin nukutti tälläkin kertaa, mitä nyt luonto kutsui yhden aikoihin. Paksussa untuvapussissa on sekin hyvä puoli, että se ei ehdi jäähtyä kusitauon aikana. Aamulla tein oikein valkoisen miehen tulet ja sain puuron keiteltyä vikkelään. Soma oli katsella aamuauringossa punertavia männynlatvoja. Tähtäilin Solvallaan kymmentä yli yhdentoista bussiin, ja kuvittelin jo olevani pienessä kiireessä. Mutta eihän pari kilometriää selvää reittiä voi mitenkään kolmea varttia pidempää aikaa viedä. Ennätin ottamaan pitkästi valohoitoa Nuuksion Pitkäjärven rannassa. Varustehuomioita: Varpaiden lämpimyyteen pitäisi kehitellä jotain. Tauoilla jotkin untuvatossut voisivat olla kohtuukätevät. Ruoka saisi olla jäätymätöntä sorttia. Makuualusta täytyy laittaa hankintalistalle. Isän voisi juksata hankkimaan jotain mukavaa, vaikkapa untuvailma-alustan.