Vaellus  Muita retkiä 5. Päijänne: Hiihdän auringosta räntäsateeseen 19.-21.3.2004 yksin Reitti: Kuhmoinen - Tehinselän saaret - Tupasaari - Hietasaari - Tupasaari* - Kelvenne: Likolahti, Koukkulahti, Hinttolan hiekat, Kyyränlahti, Nimetönlahti - Lietsaari - Iso Lammassaari* - Kalainsaari - Padasjoki. Alun perin piti mennä Linnansaaren kansallispuistoon, mutta sikäläiset oppaat varoittivat: jää on virtapaikkojen takia arvaamatonta, ja norpilla on juuri kuutit. No, joku toinen järvikansallispuisto sitten, koska tasaisella on mukava hiihtää, ja avara näköala tekee nannaa sielulle. Päijänteelle pääsee hyvin: suorat bussit Helsingistä pysähtyvät Lahdessa, Vääksyssä, Padasjoella, Kuhmoisissa ja Jyväskylässä. Tulipaikkoja on, ja horisonttia. Sinne siis. Pellestovat ovat olleet hävettävän niukalla käytöllä: viime kevätvaelluksen jäljiltä en ollut ottanut edes liistereitä pois. Parvekkeella rassasin, laitoin teipit pohjaan ja luistot. Perjantai 19.3.2004 Aamukuudelta Helsingin linja-autoasemalla on jo valoisaa. Pimeässä olisi ollut mukavampi hipsiä keskustan läpi sukset olalla, monot jalassa. Bussin ikkunasta aukeaa paras mahdollinen kevätaamu: tyyntä, aurinkoa, pakkasta. Tekisi heti mieli hiihtää, mutta Kuhmoisiin saa istua aika pitkään. Huoltoaseman vessan kautta keskustan läpi satamaan. Mummo on pilkillä laiturilta, ja joudun silmäkkäin särjen kanssa, kun riisun takkia pois. Käärin hihat ja lähden hiihtämään. Lumi on jäätynyt koppuraksi, mutta pakkasyö on jo väistynyt. Tuulee aivan vähän: hiki juuri kuivuu. Maailma on avoin. Tämä päivä pyyhkii mielestä paljon mustaa, ja huominen räntäsade saa tulla. Parin kilometrin jälkeen kysäisen pilkkiäijiltä sulapaikoista. Niitä ei ole. Kilometri, ja toiset kaksi kalastajaa pysähtyvät juttelemaan. Toisella on koira, toisella moottorikelkka. Ai että, ollaan melkein Savossa ja lupsakoita, vaikka toisella äijällä Konginkankaan bussionnettomuus on "käynyt niin selekäpiihin, kun niin nuoria olivat, melkein itku pääsi." Aamupuuron keittelen jyrkänteisen, käppyrämäntyisen niemen nokassa. Vettä saa pilkkiavannosta. Hyödynnän mökkiläisten pikkulaa ja laitan liisteriä suksenpohjiin: teipit eivät kestä kovaa keliä. Edelleen maailma avoinna. Lykin tasatahtia paljaiden jäälaikkujen kuvioimaa koppurahankea pitkin kohti Tehinselkää ja katselen jäälle ajaneita autoja: pitäisi kai minuakin kestää. Ei tuule selälläkään. Pitää pysähtyä nautiskelemaan kallioluodolle. Tuen selän lämpimään, massiiviseen lohkareeseen, keitän tortellineja porevedessä: kohvan alta sitä heruu. Teetä vielä ja keksi, pari. Tehinselkä on oikeastaan aika pieni: vastaranta näkyy lähellä, on vartin hiihtomatkan päässä. Kiikarilla erottaa melkein mökitkin. Jyväskylän suunnassa horisontin metsäviiva sentään ohentuu melkein olemattomiin. Päätän lykkiä yksin tein Tupasaareen yöksi. Päijänne alkaa hiljalleen kasvaa. Kohva on sulamassa ja silloin tällöin jalka humpsahtelee kymmenisen senttiä sohjoon. Vanha nahkamono juo janoonsa. Turha kuvitella, että tällä helteellä varpaille kävisi arduinit: hyvä vain, että saavat viilennystä. Tupasaaren edustalla lumi on jo aivan pehmeää. Saaren varjopuolella on vielä hyvä hiihtää. Tupasaaressa tutustun täkäläiseen nuotiopaikkatyyliin: siisti kehikko, hyvä keitinritilä, tangossa vieläpä muurikkapannu, kuivaa lehtipuuta varaston täysi. Nuotiopaikka jää varjoon ja tuulelle alttiiksi, ja menen auringon puolelle kiikaroimaan. Edelleen pärjää paitahihasillaan, mutta tuntuu jotenkin kalsealta. Hietasaaresta kuuluu halonhakkuuta ja savukin tuoksuu, joten lykin sinne. Humalaisia pilkkimiehiä, kolmen ja neljänkympin välillä, yhdellä jo kolmas pullo menossa, puolijoukkueteltta ja kaiken tämän mukainen meininki. Istun hetken, vastailen samoihin kysymyksiin viidesti, saan viskitilkan, luon kaihokatseen upeisiin hiekkatievapälviin ja lähden takaisin tupasaareen. Teltta pystyyn, nuotiolla iltatee ja nukkumaan. Mitä kellokin jo, ainakin seitsemän. Lauantai 20.3.2004 Yöllä alkaa tuulla ja sitten sataa. Välillä räntää, välillä vettä. Telttaan se tekee samanlaisen tunnelman kuin tohiseva kamina kämppään: turva, rauha ja lämpö korostuvat. Nukun hyvin. Aamulla kipaisen vettä rannasta kalsareissani ja palaan teltan lämpimään aamiaiselle. Pakkaan kamoja ja mätän puuroa. Sää on aina pahin teltan sisältä tarkasteluna, takki päällä pihalla ei tunnu pahalta, vaikka monot ovat märät. Teltan sisus jää tarkastelematta, sillä leirinpurkuhommien jälkeen huomaan käärineeni istuinalustani telttapakettiin. Keli on parempi kuin perjantai-iltana: hanki kantaa eikä varmastikaan sula, koska aurinko ei lämmitä ja lämpö on vain niukasti plussalla. Suksi pitää huonosti, Kelventeelle yritän luistella. Likolahdessa laitan lisää liisteriä ja etsin vessaa. Kaunis lahdelma, kesäkuumalla varmasti maailman paras paikka. Hiihdän Kelventeen itäsivua pitkin etelään, tulen Koukkulahteen. Kaunis lahdelma, kesäkuumalla varmasti maailman paras paikka. Jatkan edelleen, vaikka tekisi mieli jo huilata. Saavun viimein Hinttolan hiekoille. Kaunis lahdelma, kesäkuumalla varmasti maailman paras paikka. No joo, kyllähän maastonmuodoissa jotain eroa on, mutta silti: yllättävän samanlaisia. Kunnon nuotio on pakko tehdä, vaikka saha on huono. Soijarouhepataa, teetä ja keksejä. Istun ämpärin päällä, höyry nousee lahkeista ja räntä rapisee selkään. Tavallaan onnea. Reissulla pitää yksi ylämäkikin kokea, joten päätän hiihtää Kelventeen poikki. Sohjossa kyntämiseksihän se menee, mutta osaapahan taas arvostaa jäällä hiihtämistä. Melkoinen harju, harjun takana suppa, supan takana harjunpenger ja sitten näkyykin jo saaren länsiranta. Helkkarin jyrkkä rinne, lasken viistoon. Kyynärlahti. Kaunis lahdelma. Nimetönlahti. Kaunis lahdelma. Lietsaareen pitää ylittää pieni selkä, ja ensimmäistä kertaa alan epäillä jään kestävyyttä. Irrationaalista: ei se päivän aikana mihinkään sula, ja autollakin on tästä ajettu. Mutta kun sellaista saa päähänsä, niin minkäs teet? Hiihdän eteenpäin ja pidän stressitauon Lietsaaressa. Tähänastisista kaunein lahdelma. Isoon Lammassaareen ei paljon tarvitse lykkiä, kun tuuli pukkaa selästä. Laavun ja nuotiopaikan sijainnissa on pieni erikoisuus: nuotiopaikka on parikymmentä metriä laavusta. Olisipa ollut soma tuijotella tulta räntäsateessa laavun suojista, mutta ei sitten. Kiinteä tuulen- ja sateensuoja viehättää sen verran, etten pystytä telttaa. Kello on viisi. Laitan ruokaa ja hankkiudun iltapäivänokosille. Annan ajan kulua, katson räntäsateen vivahteita, niitäkin on: pystysuoraa, vaakasuoraa ja siltä väliltä, vetistä, lumista ja siltä väliltä. Nukahdan. Puoli kahdeksan aikoihin herään hetkeksi. Ei huvita nousta, mutta kusella on käytävä. Tärisen kuin horkassa, kun pesen hampaita. Vetäydyn takaisin makuupussin lämpimään. Sunnuntai 21.3.2004 Puoli kahdeksalta olen nukkunut kyllikseni - yli neljätoista tuntia. Viivyttelen aamutoimissa ja vääntäydyn taas sitkeään räntäsateeseen. Maisemia ei juuri näy, mutta Päijänne kiinnostaa silti. Voisikohan tänne meloa joskus? Padasjoella kävelen satamasta kirkkoon hieman vanhalta viinalta tuoksahtavan eläkeläisäijän kanssa. Juttelemme Lapista ja yrittämisestä. Tai hän juttelee, minä myötäilen. Äijä jatkaa kapakkaan, minä menen kirkkoon: siellä on mukavampaa. Sukset odottavat eteisessä, minä haisen pahalle ja veisaan lujaa takapenkissä. Käy sekin bussinodotuksesta. Päijänteen kansallispuiston koordinaatteja Luontoon.fi:n koordinaatit ovat ilmeisesti satamapaikkoja ja sellaisinakin epätarkkoja, nämä ovat nuotiopaikkoja: Tupasaari N 61 25,058' E 25 26,972' Hietasaari N 61 24,642' E 25 26,667' Kelvenne, Likolahti N 61 23,693' E 25 26,998' Kelvenne, Koukunlahti N 61 22,326' E 25 27,320' Kelvenne, Hinttolan hiekat N 61 20,388 E 25 28,486' Kelvenne, Kyyränlahti N 61 21,099' E 25 27,429' Kelvenne, Nimetönlahti N 61 21,824' E 25 27,394' Lietsaari N 61 22,125' E 25 24,927' Iso Lammassaari N 61 23,287' E 25 21,038