Vaellus   Muita retkiä 11. Itä-Helsingin saaristo: Hetken oli maailma auki 19.-20.3.2005 Kun meri jäätyy, Helsingin edustalle muodostuu satojen neliökilometrien erämainen retkeilypuisto. Ihmisiä on harvassa, arktista tunnelmaa tiheässä. Minulle tämä retki merkitsi uutta elementtiä: merta. Kiintojääalueella kuka tahansa kulkija, jopa minunlaiseni hourupää, voi turvallisesti tutustua maisemiin, jotka sulan veden aikaan ovat ruuhkaisia ja suurimmaksi osaksi hankalasti tavoitettavia. Ajojäällä sompailu ja laivaväylien ylittäminen vaatii jo perehtymistä ja kaveriporukkaa - siihen ohjeeksi voi katsella vaikkapa Nestori Simolan kokemuksia. Hiihtäminen merijäällä ei vaadi ihmevarusteita. Tuuli kannattaa ottaa huomioon. Toisaalta se jäähdyttää ikävästi, mutta toisaalta tiivistää lumen mukavaksi myös latusuksille. Aiemmin talvella muodostuneet, möykkyiset ajojääalueet voi kiertää. Jäänaskalit luovat katu-uskottavuutta. Ja jos aurinko paistaa, nenä saattaa seuraavana päivänä punoittaa, etenkin, kun tuulen kuljettamat lumijyväset ovat sitä vielä hioneet. Laivaväylien kannalta eräs kätevimmistä lähtöpaikoista Helsingin seudulla lienee Vuosaari. Seuraavat tekstit on purettu ja muokattu reissulla tekemistäni äänimuistiinpanoista. Lauantaina 19.3.2005 Kaunissaarella, iltasella Päivän enimmät kilometrit ovat takana, olen jo ehättänyt tänne Kaunissaaren eteläpuolen hiekkalaguunille. Lähdin hiihtämään Vuosaaresta puoliltapäivän. Aurinkoista oli siinä vaiheessa, ja sen huomasi, kun hiihdin suoraan etelään. Myötätuuli avitti. Hiihtokeli oli hyvä eikä minkäänlaista uraa olisi tarvinnut, mutta seurailin silti erästä kelkanjälkeä. Vastaan tulleen hiihtoniilopariskunnan äijä tiesi kertoa laivaväylistä ja se olikin ihan hyvä. Otin neuvoista vaarin enkä yrittänyt suoraan etelään Eestiluodolle, koska välissä oli väylä lähes sulana. Söin lounasta tuossa eräällä saarella Kaunissaaresta itään, olisikohan saaren nimi ollut Trutlandet. Ökyhuvilan lähellä kalliorannalla oli kieleke, joka antoi suojaa tuulelta. Auringon lämmössä kelpasi jopa kuivatella hikipaitaa. Näköala antoi suoraan etelään, jossa oli vain muutama kallioluoto merimerkkeineen ja avomerta. Jatkoin lounaslöhöilyn ja maisemaihailun jälkeen rajussa vastatuulessa tänne Kaunissaareen. Lumikäärmeet juoksivat ja huppu piti vetää kireälle. Hiihdin saaren ympäri ja nyt tulin tänne saaren eteläpuolen lahdelmaan, leiripaikkaan, jossa viime juhannuksena Elinan ja Emilian kanssa ruokailtiin. Älyttömän kaunista. Äsken oli vielä pilvistä, mutta nyt iltaa myöten alkaa seljetä. Tuulikin tyyntyy, vaikka vielä äsken oli aika myräkkä. Kävin katselemassa telttapaikkaa. Telttaa on hankala pystyttää suoraan jäälle, koska telttakiiloja ei saa hakattua umpijäähän. Piti löytää paikka, jossa jää on vähän pehmeämpää - sellainen löytyikin tuolta erään kallion päältä. Piti tietenkin harkita telttapaikka, josta näkyy sekä auringion lasku että sen nousu. Luulen että onnistui. Kohta laitan teltan pystyyn ja ruokaa, oleskelen vain. Nukkumaan käyn, kun aurinko laskee. Tästä on melkoisen komea näkymä etelään: siellä on linnustonsuojelualue ja kareja ja merimerkkejä. Söderskärin majakka näkyy etuvasemmalla. Lauantaina 19.3.2005 Kaunissaarella, nukkumaan käydessä Ilta on edennyt siihen vaiheeseen, että olen teltassa. Vaihdoin kuivaa päälle ja tuntuu lämpimältä. Katselin auringonlaskua: liekkipallo katsoi parhaaksi laskeutua Helsingin piippujen päälle. Nopeasti upposi. Muutama varusteongelma rikkoo tätä levollista ja hyvää tunnelmaa. Ensinnäkin kaasupolttimeni (vanha Primus Micron) liekinlevittimien metalliverkko on hapertunut, murtunut ja osittain kadonnut. Huomasin, että tämän takia koko polttimo lämpiää liikaa ja lämmittää myös kaasupulloa. Hengenvaarallista: kaasu voi räjähtää silmille. Ajoittain keitintä sammuttamalla sain keitettyä termarillisen kuumaa vettä, mutta saattaa olla, että joudun keittelemään aamiaisen tulilla. Nestehukkakin uhkaa. Toinen ongelma on tämä iänikuinen Exped-patja, joka tyhjenee hitaasti, mutta varmasti, vaikka minä sen taas kerran paikkasin. Johonkin kohtaan on taas ilmestynyt tai jäänyt pikku reikä. Tähdet näkyvät ihan eri tavalla kuin keskustassa ja kuutamon valossa näkisi vaikka Hesaria lukea. Majakat ja merivartioston valot loistavat ja Tallinnan valot heijastuvat taivaankanteen. Sunnuntaina 20.3.2005 Kaunissaarella, nukkumaan käydessä Sunnuntaiaamu ja kaunis aamu onkin: pilvettömältä taivaalta paistaa aurinko. Pistin teltan kasaan ja tulin tänne nuotiopaikalle korvaamaan varusteongelmaa - sulattelemaan vettä. Se oli sellainen yö, josta ei paljon jäänyt lapsille (ainakaan mukavaa) kertomista. En oikein saanut unta, kääntyilin talvipussissa tuntikaupalla. Aamuyöstä iski mieletön päänsärky, joka ilmeisesti oli itänyt nestehukasta. Suu kuivana heräsin ja tarjolla oli kaikki herkut: päänsärky, jano, kusihätä - ja kaupanpäällisiksi patja oli tyhjentynyt alta. No kyllä se siitä, kun kävin kusella, join aamuksi varattua lumivettä (joka maistui kamalalta kuten tavallista) ja asettelin tyynyn paremmaksi. Sain untakin ja nukuin puoli kymmeneen. Tämä aamu korvaa aika paljon. Lumi sulaa hiekkarannalta hiljaksiin, mutta jäällä tuuli pitää lumen lumena. Söderskärin majakka kutsuu muutaman kilometrin päässä, mutta kaveri olisi hyvä olla mukana, jos sinne aikoisi. Nuotiokatos on epäsiistin näköinen - linnunkakkaa keittolevyllä ja valtavasti kaikenlaista roskaa - mutta ei se mitään, kun saa juoda pannullisen teetä. Kohta lähden hiihtelemään Vuosaareen päin. Vastatuuli on hieman tyyntynyt eilisestä.