Utsjoki-Kilpisjärvi 15.8.-9.9.2004 Etappi 4 Perjantai 3.9. Galdotieva - Maanselkävaara - Kivijärveen laskeva joki - Roavvoaivi - Salvasjärvi 17 km Aamulla pilvistä, heikkoja sadekuuroja ja lämmintä, illaksi selkenevää. Kämpässä. Tietä ja mönkijäuria pitkin tänne. Helppo reiti ja sääkin selkeni - että huomenna alkava tietön tunturi tuntuisi hyytävämmältä... Aamulla Galdotievalla myin ylimääräisen kaasupullon viidellä eurolla kauppaan. Kolikoilla pelasin itseni kymmenen euroa plussalle. Sivistyksen pitkät lonkerot... Tämä on hiljainen tupa kesällä, vasta parikymmentä kulkijaa. Talvella kelkkareitti tuo väkeä. Paistoin makkaraa. On siinäkin eräruoka, en olisi uskonut, että sorrun. Reppu keveni. Enontekiön uusi satatonninen matkailukartta on kyllä täyttä paskaa, siinä ei näy edes poroaita - ja polut ja urat ovat päin helvettiä. Pitäisi olla viisikymmentätonniset. Lauantai 4.9. Salvasjärvi - rajan poroaita - Kursujoen latvalampi - Urtivaara - saksalaisten huoltotie - Buvsasmokki - Haukivaara - Nierivaara - lampi Suodjoladdun ja poroaidan lähellä* 40,1 km Pilvipoutaa. Kävely- ja telttapäivä. Ei autenttisia merkintöjä, mutta nyt sunnuntaina: Kävelin rajaa. Välillä oli kevyttä mönkijänjälkeä. Urtivaaralta lähdin tavoittelemaan poroisännän kertomaa saksalaisten vanhaa huoltotietä, joka tulee Haugaslubbun yli ja jatkuu Norjan puolelle. Se on umpeen nurmettunut ja katoilee jängillä, mutta kun löysin sen, rämpiminen nopeutui. Uran varresta bongasin Buvsasmokki-nimisen porokämpän ja pääsin sen kohdalla sillantapaista pitkin Buvsasjoen yli. Eli kannatti oikaista Norjan kautta. Sen jälkeen raja oli polutonta ja todella hankalakulkuista välillä. Soinen ja varvikkoinen alamäki Nierivaaralta ja sen jälkeiset suot vetivät voimat loppuun. Reittiä sai etsiä. Hannaluobbalin laskujoki näytti iltahämärässä ylittämättömältä, leveältä suovirralta, ja usko alkoi mennä. Tarkemmin kun katsoin, se oli parikymmentä senttiä syvä ja sorapohjainen. Keskellä pusikkoa lopulta leiriydyin ensimmäiseen löytämääni kunnon paikkaan, joka oli lammenranta Cagjejavrista pari kilometriä etelään poroaidan lähellä. Uni ei tullut, kun jalat olivat kipeät. Sunnuntai 5.9. Suodjoladdu - Hirvasvuopion itäranta - rajan poroaita - Okkivaara - Tenomuotka 26 km Lähes selkeää. Kämpällä. Aamusella suurin toivein Hirvasvuopiolle, huoltotiekin löytyi taas. Jokirannassa toiveet väljähtyivät: ei jälkeäkään mönkijälautasta, vaikka kävin etsimässä; kamalaa pöheikköä koko ranta tuvalle asti; yritin huhuilla venettä: ei ketään. Tupaa tuskin näkyi. Aika typerä olo. Kulkukelvoton ranta, edessä 100 metriä leveä joki, joka pitää ylittää. Olisihan sen uinut, mutta rinkan uittaminen hieman epäilytti. Mitäpä jos se uppoaisi kesken... Yritin kahlata Hirvasvuopion kosken ensimmäistä haaraa päästäkseni saarelle huutamaan venettä. Ja ties vaikka pääsisi toisestakin haarasta, vaikka näkihän sen, että valkoisiin kuohuihin ei ole asiaa. Pääsin helpompaa haaraa noin viisi metriä, jonka jälkeen olin tarpeeksi viisas ja kypsä kääntyäkseni takaisin. Olisin mulinut aivan varmasti. Kummat väpättivät enemmän, sauvat vai jalat? Alkoi ottaa päähän koko joki ja siirryin suunnitelmaan b. Kävelin yksillä jaloilla saman tien Tenomuotkaan. Välillä aitovieri sieppasi. Ei muuta kertomista. Mutta Tenomuotkan kohdalla ylitys oli helppo! Korkeiden soratörmien kohdalta suoraan kämpälle. Joki virtaa yli 300 metriä leveänä koskena. Vesi ylettyy noin polveen asti ja lepokiviä on runsaasti, pohja pyöreää kiveä. Vain juuri ennen kämppää oli hieman vilkkaampaa virtaa. Sen jälkeen oli tyhjä olo. Ja nälkäinen. Huomenna rokulipäivä lounaaseen asti, sitten tunturiin. Pöheiköstä. Tuli pari äijää. Sattui somasti: toinen oli se kokenut kulkija, joka oli ennen reissua vastannut nettitiedusteluihini ja antanut vinkkejä jokien ylityksiin. Oli mukava jutella. Tarjosivat konjakkia reilulla kädellä. Tuli tarpeeseen. Maanantai 6.9. Tenomuotka - Karrajärvi - Kiinanmuuri - Harrijoki* (myöhäinen aamu, puolikas lepopäivä) 15,9 km Selkeää, kova tuuli, kylmää. Teltassa. Lähdin vasta lounaan ja kämpän perusteellisen siivouksen jälkeen. Kova tuuli. Hyvä, sillä on pierettänyt rankasti koko päivän... Alku rankkaa, pusikon lisäksi kvikkoa, sitten helppoa tunturinkuvetta. Unna Harroaivin rinteellä löysin mönkijäuran, joka kulki oikeaan suuntaan. Teltta on Harrojohkan rannalla, urasta ylärinteeseen, pikkulammesta alas. Kunnon puolesta nyt jaksaisi kulkea, mutta kropan krempat vastustavat. Erityisesti vasen lonkka - se polttaa. Olipa hyvä yö viime yö Tenomuotkalla. Tiistai 7.9. Harrijoki - Kaitsajoki - Terbmisjärvi* (puolikas lepopäivä) 14,9 km Puolipilvistä, kova tuuli, kylmää. Terbmiksen tuvassa. Toinen tuulinen päivä. Ja luntakin sateli pienen kuuron tuossa äsken: soma oli tuvan ikkunasta katsella. Kova nälkä: kaksi ruokaa, keksejä, suklaata, kiisseleitä, teetä, kaikki uppoaa. Saas nähdä, miten Ylen Sosiaalitalon annokset. Housut ovat vyötäröstä löysät. Alkoi tuo kävely jo tuntua työltä, ja aikaakin meni melko tavalla reissun viimeiseen täysmarssiin. Pahaa maastoa paikoin, kivikkoa ja rinnesuota. Hyvä paikka lopettaa. Tuvassa on väkeä, laitan teltan tuohon pihalle, vaikka tuulee aika vilakasti. Tämä ei enää tunnu erämaalta. Keskiviikko 8.9. Terbmisjärvi - Kilpisjärvi 14,1 km Bussilla Rovaniemelle ja yöjunaan Aamulla lumi maassa ja puolipilvistä, tuulista, iltapäivällä pilvistä. Yöllä piti potkia teltan katolta lunta alas. Aamu oli täynnä hyytävää riemua. Voimakas tuuli, aurinkoa, valkoista maata, teräksenharmaata vettä, mahtavia pilviä. Otin kuvia, keitin aamiaista, paarustamaan. Polku oli lumen alla ja välillä kuljin liikaa ylärinteen puolelta. Ilmakin muuttui tuhnuiseksi. Oli raskasta - henkisesti myös. Tsahkalin tienoilla alkoi tulla väkeä vastaan ja reissu tuntui olevan ohi. Päiväretkeilijöitä. Kilpiksellä hotelliin suihkuun - ihme että ne päästävät niin halvalla niin likaisen äijän. Ja sitten uuteen lounaspaikkaan syömään. Bussiin. Torstai 9.9. Helsinki