Utsjoki-Kilpisjärvi 15.8.-9.9.2004 Etappi 3 Maanantai 30.8. Kalmakaltio - Hietaharjut - Naltijärvi - Lenkihaka 16 km Aurinkoista, lämmintä. Aamu. Sumua. pari viikkoa takana. vasta. Mitähän tuokin "vasta" tarkoittaa? Olen kuunnellut radiota, sortunut sivistykseen. Ilta. Tänään sain "sitten vasta" -taudin hellittämään. Pystyin istumaan ja olemaan Naltijärven kämpällä. Se tosin vaati kuistin, kuuman auringonpaisteen, virvoittavan tuulen ja täyden vatsan. Yö. Yöt ovat vaikeita, jos ei saa unta. Niin kuin nyt. Ehkä olen nukkunut liikaa - joka yö yli kymmenen tuntia. Jotain hyvääkin tässä valvomisessa: auringonlasku. Punaista, pastellisävyjä, marmoripilviä - sanojenloppumisnäky. Tyyntä, viileää. Oikeastaan mieli tekisi polulle, mutta on varmaan järkevämpi levätä, jos saa unta. Taas sorruin sivistykseen: luin löytökirjoja. Tiistai 31.8. Lenkihaka - Tsuugisautsi - Kalkujärvi - Suomajoki - Pöyrisjoen suu - Pöyrisjärven rantatieva* 29 km Aurinkoista. Auringonlasku Pöyrisjärvellä. Tyyntä, kaunista, hiljaista, kurjet, vesilinnut... Pitkä matka meni kevyesti - ja kannatti. Pöyrisjoen kahlaus arvelutti, mutta ohjeiden mukaan se onnistui. Järven puolelta kaartaen vesi ulottui vyötäisille, hieman yli. Pulssi nousi, sillä hiekkapohjalla oli isoja lohkareita, joiden päällä piti taiteilla. Valoisalla olisi nähnyt pohjan paremmin. Ja sellaisen virheen tein, että nousin kahden uoman väliselle saarelle. Teltta on variksenmarjatöyräällä, näköala pohjoiseen. Keskiviikko 1.9. Pöyrisjärven rantatieva - Kenttälompoloiden mönkijälautta - Pöyrisjärven autiotupa (puolikas lepopäivä) 6 km Aamulla aurinkoista, illalla pilvistyvää. Kämpällä, hieman punaviinissä. Aamulla en meinannut käynnistyä. Mutta ei tarvinnutkaan. Joten olin vain. Aurinkoa, aamu-uinti, ihmeen lämmintä, kurkien laulua. Sitten lähdin hiljakseen matkaan. Palsasuon reunan hiekkapohjaa piti kahlata yli puoli kilometriä, sillä suotörmä oli kulkukelvoton ja hiekka veden alla. Elämäni pisin kahlaus. Onneksi vesi ei ollut jäätävää. Sengajoesta löysin mönkijälautan, mutta se täytyi hakea uimalla. Pöyrisjärven autiotuvan kahlauksessa vesi ylsi napaan, mutta siihen oli jo tottunut. Hiljaista. VT:n puolella on mukava pari: tarjosivat lasin punaviiniä. Poromieskin kävi. Mutta rento hiljaisuus tulee tarpeeseen: kahlaukset nostivat adrenaliinitasoa, samoin kartan katselu. Miksi pitää lähteä reissulle, joka osittain hermostuttaa? Miksen Näkkälästä lähtisi Hetta-Pallakselle? No ei ja en. Aamulla ajattelin muiden asioiden lisäksi Taikaa. Miten hän pärjäisi, mitä pitäisi ja miksi... Ajatukset kelluvat painottomuudessa. Mukavaa oli puhua ihmisten kanssa nuotiokehällä. Kulkijat toistaiseksi: Koahppelasjavri: 4 tuvassa + 1 teltassa. Njavgoaivi: nuoripari, lähti alta pois. Ruktajavri: 4 + 2 tuvassa + 2 teltassa. Pöyrisjärvi 2 tuvassa + 2 poromiestä. Torstai 2.9. Pöyrisjärvi - Näkkälä - Palojärvi - Galdotieva 24 km Pilvistä, heikkoja sadekuuroja. Galdotievan mökissä. Samoilla jaloilla Pöyrisjärveltä tänne. Aika pitkästi, mutta kokis ja käristys kutsuivat. Pikitie ei väsytä vaan puuduttaa. Narkkelin kylässä sentään juttelin 75-vuotiaan mökkiläisen kanssa. Oli Saarijärveltä, mutta kotiutunut näihin maisemiin. "Sitkeä nuorimies tuossa pittää olla." Galdotievan tuvalle tulin aika sekopäisenä rasituksesta. Otin poronkäristyksen mökin, makkaraa ja kaljaa. Aika törkeää, mutta "sivistys" maistui tosi hyvälle. Täydennyspaketin lisäksi oli tullut toinenkin, Elinalta: kuivalihaa, omenalakritsia, Suomen Kuvalehden piilosana - herkkuja ja rakkautta. Niiden kanssa mukava ja lämmin ilta. Mutta reittiä pähkäilen, ja Lätäsenon ylitystä. Soittelin paikalliselle poroisännälle (Kanerva onki numeron). "Paha vesi se on, hankala ylittää tällä vedellä." Hirvasvuopiossa saattaa olla jossain lautta, mutta kehotti ensin huhuilemaan venettä MH:n ohjelmapalvelutukikohdasta, siellä on usein väkeä, voisi saada kyydin. Kertoi myös urista. Saapa nähdä. Aikoo taas sataa. Näkkileipäsulkeiset: kymmenen palaa on syötävä! Seuraava etappi |
