Utsjoki-Kilpisjärvi 15.8.-9.9.2004 Etappi 2 Perjantai 27.8. Angeli - Porttiköngäs - pikkupuro Rovavaaran lähellä - Stuorravoggi 22 km Aurinkoista, lämmintä. Iltateellä. Aurinkoinen päivä, teepaitakeli. Mukavaa vaihtelua ja psyykkisesti helpompi uusi alku. Aika paljon se säätila vaikuttaa, vaikka sateeseen ehti jo tottua. Angelista oli haikea lähteä. Elina hyppäsi 9.30 yhteiskuljetus taksiin, minä lähdin jokirannan traktoriuraa pitkin. Gahcakasjoki oli helppo - ilmeisesti vesi laskee aika nopeasti -, samoin maasto Lauravaaran nenään asti, jossa ura alkoi kadota ja oli jyrkkää ja kosteaa. Ongelmitta silti tuvalle asti eli pitkänpuoleinen taival. Jalkojen kanssa pärjään hyvin. Outoa olla yksin. Helpompi kulkea, vaikeampi olla paikallaan. Huomenna tunturiin. Lauantai 28.8. Stuorravoggi - Stuorrabogoaivi - Jäkäläpää - pikkupuro Laurivaaroilla - Tupalaki - Kietsimäjärvet - Sakiamaa - Vaskolompolo 24 km Aurinkoista. Kämpässä. Oli hieno kulkea pitkin huippuja. Aurinkoinen aamu vaihtui puolipilviseksi kulkusääksi. Vedestä teki tiukkaa, vedenjakajalla kun olin, ja Laurivaaroista eteenpäin laet olivat pöheikköisiä. Hyvä lounastauko Laurivaaran huipun lähellä: vettä sain pienestä rinnesuopurosta. Tupalaelta suuntasin Sakiamaahan, ja nimestäkin olisi voinut päätellä, että reitti oli hankala. Oikea polvi alkaa rasittua, onneksi huomenna pääsee taas uraa pitkin. Tunnelma hyvä. Uimassa kävin äsken. Alkaa olla levollinen olo, vaikka maasto on ollut haastavaa ja vastoinkäymisiäkin jonkin verran. Ei suuria tunteita, vaan tasaista olemista ilman menoa mihinkään, ilman mietiskelyä. Syön liian vähän, liikun liian paljon, pysähtelen niukasti. Se on ongelma, mutta tällä hetkellä hyväksyttävissä. Sunnuntai 29.8. Vaskolompolo - Pahtajärven porokämppä - Pahtajärven poroerotus - Kalmakaltion autiotupa - Kalmakaltion loma 21 km Sadekuuroja, aamulla sumuista, illalla rankkaakin sadetta. Rivitalossa. Aika kivuttomasti tuli matka, vaikka jalan haava vaatii edelleen suojuksen ja oikea polvi idealin. Uran kulkeminen tekee hyvää, vaikka ura olikin tosi mutainen. Lahkeet ovat kuin suklaakuorrutetut. Poromiehiä tapasin, juteltiin ja he ymmärsivät kulkijaa omalla tavallaan, mönkijän päällä maaten, sätkää poltellen ja juttua iskien. Ruoka on ongelma. Ei se, etteikö sitä olisi, vaan se, etten syö. Nyt pakotin itseni tankkaamaan: näkkileipää paketti, ylijäämäkeksit ja -suklaat, sokeriteetä. Aiemmin tänään pyörrytti: huonosti ruokaa ja nestettä. "Sitten vasta" -ongelma. Syön "sitten vasta". Uusi kartta taas hirvitti: paljon kuljettavaa. Parempi silti ajatella pala kerrallaan. Galdotievalla olen valmiimpi. Ja sitä paitsi olen nyt kaksi päivää etuajassa. Tämä Kalmakaltion loma on oma lukunsa: rivitaloja, sähkösauna, seitsemänkymmentäluvun tyypillistä Suomea - keskellä erämaata. Ystävällinen isäntäpari. Päätin jäädä, vaikka Kalmakaltion tuvallakin olisi voinut yöpyä. 21 euroa ei ole paljon, kun hintaan saan rivitaloasunnon, lakanat ja saunan. Pitää sitä paitsi jotenkin tukea paikallisia. Nukuttaa kamalasti. Kello on jo puoli yhdeksän.