Utsjoki-Kilpisjärvi 15.8.-9.9.2004 Etappi 1 Sunnuntai 15.8. Yöjunaan Elina sanoi, että omituisen yksinäinen olo. Ja niin tavallaan onkin. Synnyinperhe ei ole odottamassa, asemalle mennään itse, ja nyt Elinakaan ei jää asemalle, vaan tulee mukaan. Edellisiltana Kuisma ja Emilia kylässä, saunottiin ja syötiin. Paras mahdollinen läksiäisjuhla, sillä kodin tunnelma oli hyvä. Sinne on hyvä palata. Kebab janottaa. Maanantai 16.8. Bussilla Ivaloon, sieltä Inariin, odottelua Siidassa ja Ranta-Marissa, sitten iltamyöhän bussilla Utsjoelle. Kirkkotuvat - Nammajavrrit - Goahppelasjavri 12 km Aluksi kosteannihkeää, aamuyöstä kaatosade, sitten kuivempaa. Bussissa noin klo 22.30. Kauniisti nukuttu yö, mutta väsynyt päivä. Bussin kierto Kiilopään kautta houkuttaa aina. En minä niitä seutuja ole lopullisesti jättänyt. Inarissa: - näyttelyä 1 tunti Siidassa - Ranta-Marin lounaskeitto - näyttelyä 2 tuntia (teepaidalla oli aika kolea se ulkomuseo-osuus) - syötiin rannassa mustaherukoita (Elinan ostos Ivalon torilta) - kortit postiin Nauretaan, lasketaan leikkiä, ollaan rakastavaisia. Stressittömyys sopii minulle ja Elinalle. Nyt satelee, saa nähdä, miten yötä vasten jaksaa kulkea. Bussin punaiset stop-valot. Möykkyiset koivikkovaarat. Pisarat ikkunassa. Elinan tukka tuoksuu vielä hyvälle. Tiistai 17.8. Goahppelasjavri - Stuorrageadggegielas - Nihkiranvadda* 10 km Puolipilvistä, lounaspaikalla sadetta, joten siitä tuli yöpaikka. Teltassa illalla. Hieman takkuista kulkea Goahppelasjavrin tuvalle eilen. Otin Elinalta hieman tavaraa - hänelle ensimmäisen ylämäen tunne tuli voimakkaampana. Aamulla Elina otti omansa takaisin, ja hyvä niin. Oma askeleni ei ole kevyt, koska rinkassa on yhdentoista päivän muonat. Eilisyönä laitoimme ruokaa Nammajavrrien tulipaikan ekopisteen suojissa. Oli juuri alkanut sataa kaatamalla ja väsytti. Tulipaikka oli hieman polulta syrjässä, mutta sattui sentään silmään.Vasta rakennettu ekopiste oli siisti ja hajuton, ja keitin lämmitti sen nopeasti. Tuuria. Hieman huonoa suunnistusta tänne Nihkiranvaddan pohjoispäähän: olin lähes koko ajan pitemmällä kuin todellisuudessa. Mutta osasin sentään tehdä reitin pitkin selkiä. Jäimme tähän, koska alkoi sataa ja väsytti. Hyvä niin. Paljon pastaa ja teetä. Keskiviikko 18.8. Nihkiranvadda - Nuvvus Aitevarri - Nilijoki - Gaimmioaivilta koilliseen laskeva purolaakso* 15 km Sadekuuroja, Gaimmioaivin purolaaksossa alkoi kaatosade heti kun pääsimme telttaan. Teltassa, sataa. Saatiin teltta pystyyn Gaimmioaivin rinteeseen ja alkoi sataa, ja tuullakin. Aika yllättävää, sillä ilma oli äsken kaunis. Mietin, miten teltta pitää vettä. Näköala pohjoisen laakeille vaaroille on upea. Reittivalinta osui nappiin. Muutama ohut suojuotti, muuten tasaista nummea, edes varvikoista ei ollut pahasti haittaa. Ja aurinkoa, vain muutama sadekuuro. Nilijoki näytti käytetyltä: oli pari tulikehää, mutta kaunistakin. Ja melkomoinen kanjoni noustavaksi näin täysillä rinkoilla ruoan jälkeen. Tunnelma: vaihtelee säätilan ja väsymyksen mukaan, kuten tavallista. Elina on hyvällä tuulella. Torstai 19.8. Purolaakso - Gaimmioaivi - Leaksagoahti - Guivin länsikielen kuru - Akukammi* 14 km Aamusta heikko sade, Akukammille tullessa kaatosade, illaksi selkeni. Akukammin pihassa, teltassa. Draamaa tämäkin: nilkka niksahti Leaksagoahtin jälkeen. Kuljimme purouomaa, kun jalka sattui pyöreään kivikkoon väärässä kulmassa ja painava rinkka teki tehtävänsä. Ulkosyrjä - sama paikka kuin ennen Elinan ja minun ensimmäistä yhteistä reissua. Sattui pahasti ja turposikin. Mietin vaihtoehtoja, laitoin idealsiteen, otin Tramalin, sain Elinalta toisen sauvan ja annoin viisi kiloa tavaraa. Kyllähän sitä sitten pystyi matkaa jatkamaan, varovasti. Maasto oli täydellisen tasaista. Nyt ei tunnu enää pahalta, ja huomenna voin ehkä kulkea normaalisti. Tavaraa on mukana liikaa, siinä syy - mutta ruoka painaa, ei voi mitään. Muu on karsittu jo aika vähiin. Leaksagoahtissa hieman mökötystä. Sitä ennen Gaimmioaivin huipulla huono sää - en tykännyt murkusta, piti lähteä nopeasti alas. Sadekuuroja, lämmintä. Upea iltapala äsken kammin pihapöydällä ilta-auringossa: tikkupullaa, vaniljakastiketta, mustikoita. Alamme päästä hyvään vaellusrytmiin Elinan kanssa. Kiinni rutiineihin, vapaaksi arjesta. Perjantai 20.8. Akukammi - Njavgoaivi - Ruktajärvi 12 km Aamulla kuivaa ja tuulista, Njavgoaivilta eteenpäin kova sade ja kova tuuli. Lauantai 21.8. Ruktajärvi - Luobmusjohka - Sulaoja - sorakuoppa - Karigasjoki - Oadakjohka* 18 km Aamulla heikkoa sadetta ja usvaista, Karigasjoella aurinko pilkisti 15 minuuttia, illalla kaatosade. Aika sateisia päiviä, silloin jää päiväkirja kirjoittamatta. Eilen Njavgoaivilla alkoi sataa, ja tuulikin oli muistettava, erityisesti polun korkeimmassa satulassa. Piti ottaa sauvasta tukea, kun 906 haukkoi tuulta... Ruktajärvellä olimme märkiä. Tupa oli täysi: neljä ohjelmointiopiskelijaa Vaasasta, vanha pariskunta Kaskisista, ulkomainen nuori bongaripari. Vei aikaa tottua porukkaan, ja Elina vierasti autiotupatyylistä keskustelua: sehän on suurimmaksi osaksi vertailua ja kehuskelua. Tänäänkin oli sateista. Usvassa Luobmusjärvi oli kaunis, ja matka joutui pitkin Kevon reittiä. Siirtyminen Muotkalle tuntui initiaatiolta: ensimmäinen kerta kun siirryn kairasta toiseen kesken vaelluksen. Elina fiilisteli soranottopaikan autonromuilla. Karigasjoen ylityspaikalla paistoi jopa aurinko. Joimme teet ja kävimme uimassa. Sitten taas sadetta, ja äsken pystytimme teltan elämäni pahimmassa kaatosateessa. Hihat valuivat solkenaan. Elinan windstopper-takki ei edes pidä vettä. Kuivassa teltassa kuivissa vaatteissa suudeltiin. Fiilis pitää hyvin, erityisesti Elinalla. Hänellä kunto loppuu ennen huumoria, mikä on oikea järjestys. Keho alkaa olla väsynyt: ylämäissä tekee tiukkaa. Kaipaamme lepopäivää, mutta se saattaa jäädä pitämättä, sillä aikataulu on tiukka. Suoristin hieman reittiä: emme Kulje Kiellajoen saati Koarvikodsin kautta. Sunnuntai 22.8. Oadakjohka - Jeageloaivi - Nirvajoki - Stuorraäytsi 9 km Tasainen sade. Tästähän tuli hauska päivä: spaghetti bolognesea, pekonileipiä, lettuja, juolukkahilloa, lämpöä, kuivat kamppeet. Eli olemme Stuorraäytsin tuvalla. Iltapäivästä könysimme tänne, ikävästi kurun väärää puolta. Järvet olivat tiellä, emme päässeet eteläpuolen polulle. Tunturissa oli satanut taas, ja pöheikkö kasteli täysin. Ylämäissä jalat huusivat tyhjää, ja lepoiltapäivä tuli tarpeeseen. Saa nähdä, täyttyvätkö energiavarastot. Teetauko postipolulla, nimettömällä huipulla. Satoi aika paljon, mutta olo oli hyvä ja levollinen. Kaikkeen tottuu. Elina-paran massu on täysi - hän makaa vatsallaan sängyllä ja huokailee. Illasta tuvalle tuli vielä pari nuorta miestä. Heidän gepsinsä oli rikki, ja ainoana karttana GT. Katselivat mieluusti viisikymppisiäni. Maanantai 23.8. Stuorraäytsi - postipolku - Stuorraoaivi - Tobiasoja - Kuossavaaranoja - Guoroscearkkecohkka - Gaisavarrin itähuiput - Kurtojoki 23 km Tasainen sade. Aika poikki. Elina varmaan jaksoi paremmin kuin minä. Kämppä on upea ja olo myös. Patjat! Koko päivän satoi, ja tuulikin aika navakasti, onneksi pohjoisesta eli takaa. Ihan hyvää reitinvalintaa ja tarkkaa suunnistusta, kun ottaa olosuhteet huomioon: huono näkyvyys. Kuossavaaranojalla tosin jouduimme vaikeuksiin. Suon keskellä virtaava puro tulvi, ja jouduimme kulkemaan suon reunaa pitkään ennen kuin löysimme sopivan ylityspaikan. Vittumaista puuhaa. Ja minä mulin. No joo, kengät olisivat muutenkin litimärät. Kanakeittoa, lämpöä ja jalkahieronta. Kannatti tehdä pidempi päivämatka. Tiistai 24.8. Kurtojoki (lepopäivä) 0 km Tasainen sade. Iltapäivällä. Tämän reissun kämmit: 1) Leaksagoahtissa nisautin nilkan. Pari päivää meni varoessa, mutta periaatteessa helppo vamma. 2) Stuorraoaivin rinteessä poroaidan ylityksessä poukautin varomattomasti aitalangan jalkani alta Elinan naamaan - mustelma silmän alapuolelle. Olisi voinut käydä tosi pahasti. 3) Nyt äsken: veistin puukolla jalkaani, oikean ukkovarpaan tyveen. Herää kysymys: miten tämä on mahdollista? Kiehisiä vuollessa. Aika syvä haava. Laitoin haavansulkijateipit ja laastaria päälle, mutta auttanevatkohan, on meinaan aika hankalassa paikassa kävelyn kannalta. Nyt Elina puuhaa kämppäaskareita ja minä makaan patjoilla. Ironinen kysymys, totuutta mukana: miten kummassa minä uskallan yksin jatkaa mihinkään? Ainakaan Leppäjärveltä eteenpäin kulkijattomaan kairaan? Haava vuotaa seisoessakin. Illalla. Joo, jalka on pipi. Aloitin antibiootit. Yön yli kun nukkuu, niin ehkä se siitä. Äsken teimme leipää trangian kattiloissa Hentmanin ohjeen mukaan. Sen verran hyvää, että teemme varmaan toistekin. Lepopäivän puuhastelua kaasullisessa kämpässä. Sataa. Koko ajan. Ei mitään merkkejä sään muuttumisesta. Kurtojoki tulvii hurjasti, eikä siitä huvita yrittää yli ainakaan kahta kertaa, joten muutimme suunnitelmaa. Suuntaamme länteen Matinkönkäälle, emme lounaaseen. Keskiviikko 25.8. Kurtojoki - Suorrajoki - Koirajängän pohjoispuoli - Luhpujoki - Matinköngäs - Angelintie - Vuottesjavri - jokitörmä Siuttavaaran kohdalla* 12 km Tasainen sade, illalla taukoja. Ei hyvä päivä tänään. Satoi koko päivän, mutta sen olisi kestänyt ilman surkuhupaisaa alkua: kämpän laidasta alkoi paha suo, joka oli kokonaisuudessaan veden vallassa, mättäiden välissä virtasi. Siitä yli. Suon jälkeen pöheikköä ja sitten hankalakulkuista vaarankuvetta. Elinalla pms. Kaikki pikkupurot olivat tulvassa. Ensimmäisestä hypättiin ja kiivettiin, kun löytyi sattumalta juurakko. Toiseen tein koivunrangoista huonon sillan, joka jousti sen verran, että Elina muli. Märkää, purona virtaavaa kangasmetsää. Taukonuotio ei syttynyt kunnolla. Luhpojohka oli tosi hankala. Vesi oli tummaa, joten pohjaa ei nähnyt. Otin housut pois ja päin vaan - sauvojen avulla onnistui, vaikka kovaa virtaa oli vesirajaan asti ja pohja lohkareinen. Elinaa hirvitti, mutta kyllä hän yli pääsi. Taisi myöhemmin nauttiakin adrenaliinimäärästä. Tie Matinkönkäälle oli litimärkä. Vuottesjavrilla piti pysähtyä syömään, vaikkei huvittanut. Juomavedessä oli ölliäisiä, nuotio ei syttynyt... Tylsää tietä tarvoimme, kunnes pystytimme teltan Inarijoen penkereen ja poroaidan väliseen ahtaaseen rakoon. Mutta: teltta on lämmin, iltavaatteet kuivat, uni tulee varmasti. Eikä sada enää. Torstai 26.8. Inarijoki - Angelin leirintäalue 11 km Selkenevää, sadekuuroja, illalla jo kaunista. Parempi päivä, vaikka tietä oli tylsä tarpoa. Kuljimme Angeliin asti ilman isompia taukoja. Aurinko alkoi paistaa ja oli mukava aistia ihmiselämää, lukea nimiä postilaatikoista. Angelin leirintäalue on upea. Oikeastaan kyse on yksityisestä pihasta, jonka mökkiä ja saunaa vuokrataan. Emäntänä leskirouva Anni Nuorgam, joka ajelee mönkijällä ja juttelee, muistelee menneitä. Pyykättiin vaatteita, ja Anni kuivatti ne lingolla. Katsottiin hopeapainiottelua ja saamenkieliset uutiset telkkarista saunaa odotellessa. Ja sitten saunottiin. Levittelin täydennyspaketin mökkiin ja ryhdyin hermoilemaan tulevasta. ja odottamaan innolla. Jalka ei kyllä lupaa hyvää. Haava on kostea, auki ja kipeä, joten yritän varoa sitä ontumalla, jolloin nilkan ulkojänne kipeytyy. Ajattelen liikaa tulevia päiviä, parempi on tässä ja nyt. Hieno etappi takana, Elinan kanssa pärjättiin, vaikka sää oli mitä oli.