Vaellus  Lappi 25. Itäkaira-Saariselkä: Pisin reissu toistaiseksi - sosetta 13.-27.4.2003 Yksin Reitti: Tikkasen Vieriharju* - Kemihaara - Peskihaara* - Liittohaara - Peskihaara - Peuraselkä - Tahvon tupa - Siilastupa - Repoaapa - Hammaskota - Hammaskuru (> Vuomapää) - Anterinmukka* - Anterinmukka - Hammaskuru - Luirojärvi - Tuiskukuru - Pikkutunturit* - Suomunruoktu - Kiilopää Sunnuntai 13.4.2003 junassa Pellot paljaina, mieli rento. Kyllä Lapissa lunta riittää, mutta riittääkö sitä tutkimatonta tunnetta, jota haen? - Sitä, joka saa selaamaan karttoja iltakaudet ja kuvittelemaan? Ei epäilystä. Mutta moni juttu epäilyttää, lähinnä varustepuolella: -toimivatko uudet sukset (Pellestovat, Riva 3 -side)? -toimivatko uudet sauvat (Exel Black Feather)? -toimivatko  käytetyt monot? -toimiiko uusi makuualusta? -riittääkö löpö/ruoka? -onnistuiko kuivatus? Ja keli? Onneksi olen niin pitkään, ehtii olla monenlaista säätä. Maanantai 14.4.2003 junassa Osaapa näyttää epäilyttävältä tuo keli. 30 senttiä lunta, vesisade, täysin pilvistä. Näin minut aina otetaan vastaan - sillä, mitä en odottanut. No jaa, mitä vähemmän lunta, sitä vähemmän se upottaa. Tekisi mieli kurkottaa kättä junan ikkunasta ka koskea hankea - kantaako? Maanantai 14.4.2003 Tikkasen Vieriharju Keli on aivan seis - koko lumipatja aivan höttönä. En uskaltanut/viitsinyt aloittaa rämpimistä syömättä ja nukkumatta, joten ajelutin taksia Tikkasen Vieriharjun porokämpälle asti. Hädin tuksin pääsin 200 metriä tieltä tuvalle. Äijäpari oli kämpällä viimeistä iltaa, asiallisia. Tein iltakoelenkin jängälle, joka upotti - tottakai. Ei olisi kantanut isoakaan suksea. Puoli kilometriä tunnissa. Vieriharju oli paljaana, siellä kävelin. Kämpän lähde oli kuivahko ja mutainen, sulateltiin vesijauhetta hirmukamiinalla. Nukuin eteisessä, oli viileämpi - ja tosi hyvä. Tiistai 15.4.2003 Peskihaara Toinen äijistä heitti autolla Kemihaaraan - hyvä! Keli on edelleen huono, jopa pahempi: pilviä ei erota toisistaan. Ei mitään asiaa yhden kerran ajetuille kelkanjäljille, joten lähdin Kemihaaran talvireittiä. Hiihtelin tänne Peskihaaraan, en ole aiemmin käynyt. Teki yllättävän tiukkaa. Kone lämpeni liikaa, hiki valui puroina. Pitovoide ei oikein pysynyt pohjassa, pitäisi olla hiekkapaperia mukana. Monot ahdistavat kevyesti akillesjännettä, mutta eivät liikaa. Oli huilittava paljon, pysähdeltävä katsomaan sumuista jänkää ja ihmeteltävä sitä että on täällä. Olisiko kotona parempi... Keskiharjun tulipaikan jälkeen eksyin pienemmälle kelkkauralle, joka upotti ja ajoi ympyrää rääseikössä. Löysin lopulta tikkareitin, mutta sekin upotti paikoin. Täällä keitin spagetti bologneset ja elämä alkoi voittaa. Nukuin. Kaira on aivan hiljaa, kun ei tuule, vain tikka päräyttelee silloin tällöin. Hieman tuuleskelee, ehkäpä keli muuttuu, tiedä häntä. Positiivisia merkkejä tulee haettua joka paikasta. Kämppä on hieno ja komealla paikalla - keskellä harvaa männikköä, läheiset suot avartavat maisemaa, vieressä nousee vaara. Pihan isot petäjät ovat vankkoja, alapainoisia mätkänputkuja. Mutta vesi on kaukana, ainakin 300 metrin päässä. Lähdekin kuulemma on, ihan ihassa jopa, mutta talvella varmaankin kuiva, en löytänyt. Tiistai 15.4.2003 Peskihaara Tuli kokenut äijäpari ja rupesi lyömään korttia. Menen ulos nukkumaan, näyttävät kuorsaajilta (eli yli 35-vuotiailta). Aurinko tuli esiin, ehkä huomiseksi voisi yrittää Härkävaaraan. Sanoivat että sinne menee urakin, sieltä missä Manto-ojan reitti risteää tikkareitin kanssa, olivat tulleet sitä kautta. Uraa pitkin pääsisi pois, jos keli loppuu. Borts-keittoa iltapalaksi, nyt alkaa olla nälkä, kun tuli liikuttua. Outo lintuilmiö - iso kotka kaarteli korkealla, ja korppi ahdisteli sitä ja raakkui. Kotka ärsyyntyi ja liiti pois. Keskiviikko 16.4.2003 Peuraselkä Alkoi huonosti tämä päivä. Virheet: 1. Nukuin huonosti ulkona, ja räntäsade sitä paitsi pakotti sisälle. 2. Yritin Härkävaaraan ja uskoin savolaisäijiä. 3. Savolaisten "pari kilometriä" oli kuusi, ura Härkävaaraan löytyi, mutta 4. se ei kantanut. 5. Yritin siitä huolimatta edelleen kaksi tuntia, kunnes oli pakko kääntyä takaisin. Metsässä kantoi, suolla ei. 6. Väsyneenä jouduin hiihtämään takaisin Peskihaaraan sitä helvetin tylsää jänkäpätkää pitkin. Pulssi löi 120 vielä lounaan ja levon jälkeen... Lähdin silti Peuraselkään, sillä Peskihaara ei enää huvittanut, en viitsinyt lojua. Pari rajamiestä tuli sieltä, ja ura oli tiivis, joten jaksoin hyvin. On kuuma, hiihtelin hikipaidalla hihat ylhäällä, vaikka tuuli ja satoi. Monot märät, kantapäässä rakonalku, vaatteet haisevat ja välillä vituttaa. Välillä on kyllä hyväkin olla. Tänään söin tarpeeksi, on ollut sen kanssa ongelmia. 50 g kuivattua = 500 g tuoretta, mutta jotakin siitä puuttuu. Ulkona tuulee ja aurinko väliin pilkistää. En silti toivo mitään. Kunhan huomenna pääsisi Jaurusta yli helposti ja saunaan. Torstai 17.4.2003 Tahvon tupa Aamusella tänne. Latu oli liukas ja aurinko paistoi. Voiteet vain tuppaavat lähtemään - vaihdoin siniseen liisteriin. Saunoin ja pesin vaatteet. Ne kuivuivat nopeasti kuistilla, johon aurinko paistoi täysillä. Intialainen kanapata ei toiminut, kana oli kuivunut liian kovaksi eikä pehmennyt keittämällä. Aurinko paistaa ja ura pehmenee. Saa nähdä, lähteekö Siulalta uraa Hammaskurun tuvalle. Jos tulee kunnon yöpakkanen, niin nousen tunturiin ja menen sitä kautta, suohiihto ei huvita sen Liittohaaran jälkeen. Torstai 17.4.2003 Siulanruoktu Saunapuhtaana yritin hiihtää hikeentymättä tänne, mutta taas tippui pisaroita nenänpäästä ja otsalta. Latu-ura upotti tasaiset viisi senttiä, mutta kantoi sentään. Saapa nähdä, miten käy, jos Hammaskurun reitti kulkee aapojen kautta. Yritän lähteä aikaisin, puoli neljältä tai niillä main. Näyttää pilvistyvän yöksi ja se on harmi. Sellainen ajatus on pyörinyt mielessä, että hiihtovaeltaminen vaatii lehmän hermot. Mieluummin normaali kunto ja hyvät hermot kuin hyvä kunto ja normaalit hermot. Ei ollut tarkoitus olla näin lähellä huoltoreittiä näin aikaisin. Kyllä tämä menee oudosti, vielä reilu viikko jäljellä. Pää on tyypillisen tyhjä, ajatukset lyhyitä ja pieniä. Nyt mietin lähinnä Hammaskurun reittiä. En töitä/Elinaa/kotia. Ehkä pitäisi. Kello on koha 19, pienten poikien nukkumaanmenoaika. Varusteista: en sano vielä mitään. En tiedä. 18.4.2003 Hammaskuru Heräsin puoli neljä ja lähdin reissun ensimmäisellä hankiaisella hiihtämään auringon kanssa kilpaa. Ensin Jaurujokivartta ylös asti, siihen viepperhautapaikan viereen. Siinä näki, että edellisinä päivinä olivat kulkijat rypeneet syvällä. Minä kiisin pinnassa. Ura veti Tammikämpälle, joten oikaisin aavan pohjoisreunaa talvitielle. Toivoin, että keli ei pettäisi keskellä aapaa. Hammaskodalla söin ja nukuin 4 tuntia. Hanki kantoi miehen , kun kävin nukkumaan, herättyäni ei enää. Kodan home ei haitannut, ei kukkinut vielä, joten nukuin hyvin. Kun kammin pimeästä päiväunilta nousin pihalle, valo oli lyödä tajun pois - aurinko kolmanteen potenssiin! Mukavuudenhalusta jatkoin tuvalle. Kolme stadilaista kulkijaa tulivat pian myös, Anterin suunnalta. Heidän kanssaan nousin Vuomapäälle tuuleen nojaamaan. Eteläseinä ei kantanut, joten nousimme pohjoista, vaikka matkaahan siitä tuli. Suksi pelasi hyvin, hionta aamuhangella auttoi voiteiden pysymiseen. Illalla hyvät jutut. Kunnon kulkijoita. 19.4.2003 Anterinmukka, saunan terassi +20 astetta lämmintä, aurinko korventaa, kärpäset surisevat ja nokkosperhonen istui kädelle. Ei uskoisi hiihtovaellukseksi. Puita tein paidatta, nyt saunan jälkeen olen alasti, ja nukahdinkin hetkeksi. Aamulla oli pilvistä. Heräsin kuudelta, matkalle pääsin 6.45. Yöllä oli kolme astetta pakkasta, aamulla saman verran lämmintä. Oli nuoskaliisterit pohjassa, joten aluksi lipsui, sitten parani. Kelpasi lasketella alas Hammaskurua, urakin kesti lähes koko ajan. Mutta tunturiin ei ole mitään asiaa, hanget ovat aivan pehmeinä - no, ovatpa ainakin koko ajan helpompia paarustaa. Rovapää ja etenkin pohjoisessa näkyvien tunturien eteläseinustat ovat jo laajasti paljaana. Olipa vähällä käydä huonosti suksien kanssa. Riva-side repsahti kesken matkan. Kierittelin sen paikalleen, mutta eipä tuo ottanut pysyäkseen. Pohdin asiaa, ja huomasin, että kenties siitä puuttuu jonkinlainen rissa. Katsoin jalkoihini, ja siinä se oli, puolen sentin metallipyörylä nätisti hangen sisään uponneena, ihme kyllä. Olisi kannattanut purkaa ja koota side ennen matkaa, niin olisi osannut varautua. Vaivaa käsittämätön laiskuus. Ei jaksaisi tehdä mitään. Sukkien kääntäminen oikein päin on operaatio. Se on tämä helle. 20.4.2003, 1. pääsiäispäivä, Anterinmukka Luppopäivä. Yritin aamulla ennen viittä tuntureille, mutta oli edelleen pehmeää, en päässyt. Saunan terassilla söin stadilaisilta saamani kindermunan ja mietin. Nukuin lisää, söin, luin Raamattua - eli luppoilin. Ruoasta: lisää kuitua lisää vaihtelua lisää suklaata lisää energiaa aamiaiseksi pitäisi kehitellä mysli 21.4.2003 Luirojärvi Aika kuuma keli, tukkitiekin upotti paikoin. Hammaskuruun tehty sinänsä kantava oikotie johti risukkoiselle jyrkänteelle, josta ei päässyt alas kuin kävelemällä. Tuvalla söin, kodalla nukuin - ja söin taas. Sitten tuli mieliteko lähteä jatkamaan, että voisi Luirolla pitää luppoa taas. Talviura Kärppäjärvien kautta oli kehno ja soilla upotti, mutta vasta viimeiset 2 km olivat sitä oikeaa helvettiä. Kelkkauraa ei voinut seurata, kun se tulvi, ja edellisten puskema latu ei kantanut yhtään. Onneksi keli kylmeni hieman. Hietapään satulassa metsä (tai mitä kitupuita siellä nyt onkin) oli kaatunut kovassa myrskyssä laajalta alalta, enpä olisi halunnut olla katsomassa... Nukahdin hetimiten kun pääsin Rajan kämppään - tai melkein, sillä tyyny on hankala järjestää ilmapatjan kanssa. 22.4.2003 Luirojärvi Kylmä keli ja reissun ensimmäinen kunnon hankinen, puolipilvistä. Nousin - taas - Sokostille, taisi olla kuudes kerta tai jotain. En viihtynyt kauaa huipulla, ja laskettelin Raappanalle. Teräskanteista oli hyötyä, mutta kova hanki ei antanut nauttia laskusta. Illalla lämmitin saunan. Luirolla ei koko aikana ollut muita vaeltajia. Yksi hiihtäjä pistäytyi päiväretkellä Kiilopäältä. Annoin liisteriä, ja hän antoi ilmakuivatun poronsydämen. Onnistunut kauppa. Saunan jälkeen poromies ajoi ohi. Haasteltiin siinä mukavia: niin politiikkaa kuin Lappiakin. Oli Pekka Aikion, saamelaisaktivistin serkku. 23.4.2003 Pitkä aamu, hiljakseen Tuiskulle. Vitiä oli vähän, mutta pito hakusessa. Kävelin ylämäkiä, niin pärjäsi. Tuiskulla kokemattomampi yksinkulkija, jatkoi Karapuljuun. Loikoilin taas pitkästi, lähdin sitten lenkkarit jalassa Tuiskupäille. Hieno kävely - väliin aurinkoa, navakka tuuli. Viihdyin paremmin kuin Sokostilla: uusi huippu. Iltaa myöten alkoi viehättää ajatus korkeanpaikanleiristä, joten kävelin sukset repussa Pikkutunturien ja Vintilätunturin väliselle huipulle. Teltta pystyyn. Näkyi: Tuiskupäät, Sokosti, Vintilätunturi, Kiilopää, kaikki. Ja raitis tuuli lumiaavalla. Maakiilat pitivät teltan todella hyvin tiukassa hangessa. Jäätyivätpä vielä kiinni, aamulla ei meinannut saada irti. Sulatin vettä illalla. Marinolitrangialla se vie aikaa, ja sitä paisti vesi kirahti jäähän; paukahtelu herätti yöllä. Puolen litran pullon sulatin pussissa, siitä ja termarin teestä riitti aamuksi. Mutta trangian kattilaa jääköntti hieman turvotti. Hieno kokemus, eikä hankala. Teltta saisi olla isompi. 24.4.2003 Suomu Aamulla laskin Vintiläojaa Suomulle - oli upea ränni, muutaman kerran piti tasatahtia lykkiä, muuten meni sujutellessa. Lammen nuotiopaikalla teet + puurot - siihen rakennetaan laavu, vessa ja liiteri, MH:n miehet kävivät tuomassa tarvikkeita. Pito loppui, piti kävellä tuvalle. Varusteista: pitopohjat? isompi teltta talveksi (voi ei!) tyyny istuinalusta on hyvä paljon liisteriä ensi keväänä 25.4.2003 Kiilopää Alkaa ottaa päähän se väli Suomulta Kiilopäälle. Otti jo viidellä viime kerralla. Ja ne reippailijat...