Vaellus  Lappi 24. Muotkatunturit: Töiden välissä rauhattomasti 31.8.-10.9.2002 Yksin Reitti: Luobmusjoen hiekkakuoppa - Karigasjoki* - Vudnjosjohka - Vuorggotseärjavri - Avzegasoaivi - Stuorravzin kämppä - Stuorravzin itäpää* - Kiellaroaivin kämppä - Kiellajoki - Stuorraoaivi - Porttikaltio - Urroaivi - Kiellajoki - Piekanaäytsi - Vuomajoki* - Piekanaäytsi - Duolboaivi - Cappoaivi - Divreladdot - Kiellaroaivin kämppä - Kiellaroaivi - Ylempi Honkavuoma - Alemman Honkavuoman latvajärvi - Harrijärvi - Lahtinen - Pikkulammet* - (> Peltojärvi - Peltoaivin huiput) - Pikkulammet* - Lahtinen - Peltojoki - Muotkanruoktu Kuvat 1  Kuvat 2  Kuvat 3 Lauantai 31.8.2002 Sirin huone Pakattu, odottelua. Syödä pitäisi. Kurkku kipeä. Tätä voisi sanoa normaaliksi yksinlähtöfiilikseksi. kulkee tuuli jalat tunturin rinnettä pää puskee pilviä kulkee tuuli telttaani tervetullut kuin nainen Sunnuntai 1.9.2002 Junan ikkuna Avokonttoriksi minä sinut nimeän! Ikkunasta neljännestä kerroksesta päätteen vahvaan vastavaloon huoneesta katsoen olet olemassa, työympäristön Eldorado! Avokonttori! Olkoot seinäsi matalat ja katto sininen Ivalon Esso grandit jaffat vissyt kokikset yksi jano sata juomaa kukaan ei mene seisomaan sateeseen sata työtä yksi tarkoitus ...formulat alkaa, pitää lopettaa runoilu... Karasjoen bussi On ollut sateista, nyt selkenee. Ihme miten tunnelma heti nousee. Pitäisi päästä eroon tällaisesta sääriippuvuudesta, samahan se gorevaatteissa on. Toista kertaa ajelen tätä tietä. Maisemat... 1. leiri 21.00 Satelee, välillä rankasti, välillä ei. Teltta toimii huonolla säällä upeasti. Leiripaikka on vähän rikkonaista maastoa, varvikkoa jokitörmällä. Odotan huomista tunturia innolla - ja näköalasäätä? Alkumatkan tien varrella autoromuja ja hiekkakuoppia - nopeastipa se muuttui erämaaksi. Olen täällä. Miktä tuntuu? Sateiselta. Joelta. Skaidilta. Sieniä jää poimimatta, kun en tunne - harmittaa. Maanantai 2.9.2002 Vuorggotseärjavri, illalla Aamulla sisätelttakin oli märkä - kondensaatiovesi valui. Kuivasin pyyhkeellä. Huono ilma, hyvä maasto, nousin avotunturiin. Tie loppui siinä missä kartan mukaan pitikin ja Vuorggotseärjavrin Hotelli Ramada President löytyi. Paikka on hieno, tupa viihtyisä murju. Tein puita, siivosin, olin. Koivut eivät oikein halkea pikkukirveellä, isokin voisi olla kätevä mukana. Näköalareissu pikku nyppylälle kannatti - aurinko näytti loivasti kumpuilevan maaston kauneuden. Vesa Laine ja Jouni Laaksonen ovat käyneet täällä. Tuntuu kotoisalta vieras erämaa. Aurinko laskee tunturin taa. Känny kuuluu - ja Tenon tie? Enkö ole tarpeeksi kaukana? Aurinko painuu tämä ranta on erilainen minua odottaa viisi isoa pisaraa - viisi janoista aistiani valista jäädytä, yö, että voisin rikki iskeä kylmän ja lämpimän, sopivan kuoret tämä ranta aurinko Tiistai 3.9.2002 Tuulee niin tuuli sinuun nojaan kuin ystävään heitän vaatteet puhalla pois kaikki minusta turha Illalla leirissä 3 Vuorggotseärjavrilta Stuorraäytsin autiotuvan kautta tänne Stuorraäytsijoen varteen. Pysähdyin, kun oli valmiit tervakset ja vesi lähellä. Vanhoja nuotionsijoja on joka paikassa tässä lähellä. Kuiva hiekkatieva mäntyineen pyytää jäämään. Tuli kuljettua. GT-kartta ei riitä, jouduin kiertämään erästä järveä kilometrin suuntaansa. Maastokartan puolella menoa haittasi rääseikkö soiden kohdalla. Pitäisi kulkea pelkkää paljakkaa. Avzegasoaivin huipulla oli upeaa - tuuli puhdisti, aurinko lämmitti. Tupa oli rauhaton, yksi porukka lähti, yksinäinen mies viivytteli. Tylsä polku kulki sinänsä nättiä kurun pohjaa, ei kannata mennä toiste. Ensi kerralla kuljen niitä upeita, tasaisia nummia, mitä kurun pohjoispuolelle jää. Nyt tuuli ajaa mustia pilviä, vaikka aurinko paistaa. Jalat tuntuvat kävellyiltä. Illalla teltassa Tuuli tyyntynyt. Äsken se vielä toi vesipisaroita, mutta ei sateeksi asti. Hyvin saa ajan kulumaan. Kuljeskelin, keittelin, lepäilin. Porokello kilkatti rinteessä. Mietin reittiä - ei ole kiire, voin jättää paljon ensi kertaan. Ikävä olisi kävellä polkua täällä. Vatsa on ollut ihmeissään vähän enemmän kuin tavallisesti. Eiköhän se siitä. Ei ajatuksia. Hieno päivä. Keskiviikko 4.9.2002 Porttikaltio, kaminaton kämppä Nyt on se joka reissulla pakollinen tylsä hetki, tai oikeastaan yksinäinen. Jäin kämpälle, vaikka olisi hyvin voinut telttailla - ja olisi ollut parempikin. Tämä on vieraan ihmisen paikka, ja tunnen itseni tunkeilijaksi. Omituista, että tuo tunne iski tänään, sillä päivä on ollut hieno. Rauhallinen, aikainen aamu tervastulilla. Yöllä oli satanut. Kiellaroaivin kaunis kämppä ja peseytyminen. Kauniissa puolipilvessä Stuorraoaivin selännettä tänne, huipun kautta tietenkin. Tasaista kuin jalkapallokenttä paikoin, maastopyörällä voisi ajaa. Poromiehet rakentavat tänne erotuspaikalle yhtä uutta mökkiä. Tekevät hienon ja kauniin, vanhasta saunasta. Kysyivät, mitä etsin ja juteltiin. "Laaksonen se on nuuka mies, voitelee vitunkin ennen ku nai". Niinpä. Ehkä tämä tyhjien ihmisasumusten paljous saa olon yksinäiseksi. Kuin koulu kesällä. Erotusaikaan täällä on vilske. Se on tämä sääkin. Pilvistyi, kohta kai tulee päivän pakollinen sade. On ainakin viisitoista kämppää: vanhoja, uusia, lautaa, hirttä, asuntoautoa, parakkia... Jokaisen pihassa keittokota. Tai oikeastaan sen runko. Torstai 5.9.2002 Leiri, ilta. Lämmin, sateeton päivä. Puolipilvisä ja parempi fiilis. Piekana piti lentonäytöstä Urruoaivilla. Keittelin leirissä kataja- ja koivutulilla, mietin jatkoa. Tämän jälkeen kolme yötä ja matkaa kahdeksi yöksi. Huomenna huiputan Koarvikodzan ja sitten katsotaan. Jos sää sallii... Kännykällä pyysin kotoa säätiedot. Olisihan se hyvä tietää, vaikkei mitään mahdakaan. Runo? piekanan lentonäytös katajasta keittotuli teen leirin vaikka jaksaisin kulkea Perjantai 6.9.2002 Heräsin sateeseen. Usvaa, tuulta, sadetta. Makasin teltassa yhteen päivällä ja odotin. Ei loppunut sade, ja minulla oli niin tylsää, että nauratti. Jäi Koarvikodza näkemättä tällä kertaa. Päätin lähteä Kiellaroaivin tuvalle kuivattelemaan. Huipuilla oli hyvä kulkea. Tuvalla melskasi kaksi porukkaa, partiolaisia ja muusikoita. Haimme kelon vastamäestä polttopuuksi. Lauantai 7.9.2002 Pesin lauantain kunniaksi taas tukan Kiellaroaivin tuvan pihassa. Lähdin huippuja pitkin Lahtiselle. Ihan hyvä sää, vaikka sadetta luvattiin. Lahtinen on paikallinen Suomunruoktu - menin telttailemaan parin kilometrin päähän lammille. Hyvä leiritunnelma, peilityyntä, vaara heijastui lammesta, tervasnuotio. Yöllä oli hyvä nukkua. Sunnuntai 8.9.2002 Peltojoen ja -aivin päiväretki. Juttelin rinteessä kiirunoiden kanssa. Ovat sympaattisia. Aurinkoa, raikas tuuli. Vein Lahtiselle tervasta hätätilaa varten, siellä kun oli vain koivunoksaa ja kelot lähialueelta vähissä. Polttavat kuitenkin heti... Komea on Muotkan maa, mutta vielä jotenkin vieras, ei niin henkilökohtainen kuin Saariselkä ja Itäkaira. Mitä tällä reissulla opin? -puolimatkan alakulo tulee edelleen - ja menee ohi -ylätunturissa on sumussakin hauskaa -teltassa on parempi, vaikka sataisi - voi nukkua, kun nukuttaa -15 km kahtena päivänä peräkkäin on jo aika paljon polville -kannattaa etsiä uusia vaellusalueita. Saamen polku? Paistunturit? Lemmenjoki? -seuraa mukaan taas... -säätiedoista on hyötyä -juoksuasulla voisi ehkä kesällä vaeltaa Maanantai 9.10.2002 Aamu viimeisen päälle viimeinen: sadetta, tuulta, kylmää. Muotkan ruoktun polku oli yllättävän tylsä.