Vaellus  Lappi 22. Saariselkä - Itäkaira: Soille ja takaisin keväthangilla 13.-20.4.2002 yksin Reitti: Kiilopää - Suomunruoktu - Tuiskukuru - Harrihaara - Karapulju - Kaita-aapa - Tammikämppä - Luiron alajuoksu - Hammaskota - Hammaskuru (> Vuomapään rinne) - Luirojärvi (> Sokostin huiput) - Pälkkimäojan laavu - Maantiekurun nuotiopaikka - Porttikoski - Lankojärvi - Rautulampi - Kutturapäät - Pirttinokka - Luulampi - Rumakuru (vanha) (> Rumakuru) - Ahopäät - Kiilopään huippu - Kiilopää Ensimmäinen onnistunut talvivaellukseni. Lauantai 13.4.2002 +2, pilvistä, heikko tuuli. Kello 14 alkoi rankempi lumisade ja kovempi tuuli. Aika äkkilähtö kotoa. Elina hieman suuttui. Mutta puolilta päivin Kiilopäällä. Pilvisessä säässä uria pitkin lujaa Suomulle. Spaghetti bolognesea naamaan. Lumisade alkoi, mutta jatkoin edelleen vauhdilla Tuiskulle. Ura alkoi mennä umpeen. Suomulla oli tosi paljon väkeä, joko paikalla tai tulossa. Tuiskulla kolme naista pystytteli teltan ikkunan alle ja mukava pariskunta (Merja ja Tapio) piti seuraa sisällä, mies oli kokenut, muttei besserwisser. Sunnuntai 14.4.2002 -2, pilvistä, 10 cm uutta lunta. Lumisadetta iltaan asti, illalla selkeni ja alkoi pakastaa hieman. Hanki ei kantanut. Aamulla oli tuiskunnut urat umpeen, mutta lähdin silti Karapuljuun. Hyvin kesti tulla, vaikka oli aika tavalla uutta lunta. Nyt puolilta päivin tuuli on yltynyt, mutta tuisku lakannut. Karapuljuun on tuskin tulijoita, olen levitellyt kamat joka puolelle. klo 21 Päivä löhöilty. No, tein puita ja hoidin kuiviketta vessaan. Hiihtelemässä kävin ja otin valokuvia. Saattaa olla, että jängillä kantaa hanki - koko päivän on tuullut ja uusi lumi pakkautuu tiiviiksi. Mutta huonoja ovat olleet säät toistaiseksi meikäläisen hiihtovaelluksilla, ei juuri koskaan sellaista hankikantoa josta puhutaan. Nyt illalla vilahti aurinko ja valaisi kämpän seinät kauniisti. Huomenna aikainen herätys, niin ehtii Tammikämpälle ennen kuin soseaa. "Tie vain jatkuu jatkumistaan / ovelta mistä sen alkavan näin..." "Ilta pimenee... tulenliekkimme... tietä valaisee... vaeltamaamme...". Kuluu se päivä näinkin, keliä odotellessa. Oikeastaan odotan tuulen tyyntymistä - voi meinaan soilla puhaltaa. Rauhallinen, alakuloinen vaellustunnelma. Juuri sellainen kuin yksin ollessa on. Mutta olisi tämä mukavaa vaikka Heusen kanssa. Käyn nukkumaan... ja herään viideltä. Maanantai 15.4.2002 Aamulla -2 ja pilvistä, 20 cm uutta lunta. Kello 13 oli jo täysin selkeää, tuuli tyyntyi. Karapuljusta Tammikämpälle. Kiersin talvitietä pitkin, vaikka olisi oikeastaan pitänyt mennä suoraan, sillä jängät kantoivat mutta talvitie upotti paikoin. Metsässä oli 20 cm uutta lunta. Soille kun pääsin, niin rupesi matka taittumaan ja naama sai arskaa. Tammikämpällä oli yllättävän paljon kulkijoita kirjassa. Tein iltalenkin Luiron varteen ja soille. Yöllä tuli kaksi kaverusta Härkävaarasta, olivat aika poikki. Tiistai 16.4.2002 Aurinkoista, tuulista, hanki kantoi. Yöpakkasta oli yli 20 astetta. Lähdin liikkeelle 4.15, soilla oli upea auringonnousu ja helppo hiihtää. Uusi lumi upotti, muuten oli helppo hiihtää talvitietä Hammaskodalle pitämään pitkää taukoa. Hammaskurun tuvalta tein upean aurinkotuulilenkin Vuomapään hartialle, alas laskiessa tuli harmiteltua teräskanttien puutetta - rinne oli peilinä. Kämpän läheltä oli hankala löytää vesipaikkaa, mutta onnistuin lopulta, vaikka joki oli lähes kuiva. Ivalolainen maisemamaalari piipahti kelkkoineen, jatkoi Raappanalle. Tuvassa oli Merjan ja Tapion lisäksi pari muuta, enkä kuorsaukselta oikein saanut unta. Keskiviikko 17.4.2002 Aurinkoista, tyyntä, päivällä mukavan lämmintä. Lähdin taas todella aikaisin ja olin Luirolla perillä jo 8.30. Hiihdin upeaa talvireittiä. Luirolta tein elämäni upeimman hiihtolenkin Sokostille, länsihuipulle, Sokostille ja alas. Saunoin ja pesin saunan. Rajan kämpässä yötä, taas Merjan Tapion kanssa. Loistava "luppopäivä". Torstai 18.4.2002 Aamulla aurinkoista, tyyntä ja lämmintä, pilvistyi iltapäivästä. Lähdin myöhään, ja matkalla oli moneen kertaan kuuma. Pälkkimäojalle oli rakennettu hieno laavu. Siitä eteenpäin reitinvalinta meni aivan mönkään - kuljin kurun pohjaa, jossa uusi lumi takelsi ja vanha lumi upotti - ja maasto oli rikkonaista. Tuskastutti ja väsytti. Oikea kehräsluu (?) alkoi kipeytyä, ja toppasin sen teipillä ja nenäliinoilla. Latu löytyi ja matka joutui - latu oli sopivassa liisterijäässä. Pidin uupuneena kolme pitkää taukoa auringossa, pälviäkin alkoi löytyä. Sotavaaranojan nuotiopaikalla keittelin tulilla teet, nestettä menikin paljon tällä etapilla. Nyt on pilvistä, tosin pilvet ovat korkealla. Tekstiviestittelin paljon: työasioita ja kavereita. Sami pyysi vaelluskaveriksi - miten sattuikin viesti tulemaan juuri tänne Porttikoskelle. Meidän vuoden 1996 hiihtovaelluksemme ainoa oikea päätös oli tulla tänne saunomaan. Perjantai 19.4.2002 Aamu pilvinen, sateli vähän pakkaslunta. Sitten pilvet ohenivat harsoksi > kuumaa, tyyntä, +8 auringossa? Vanha Rumakuru on oikea paikka viimeiselle illalle. Porttikoskella ei yöllä ollut ketään, liekö saunan puute vähentänyt sen suunnan kulkijoita. Lankojärvelle asti oli hyvä luisto, mutta pilvinen sää. Sitten satoi ihan pikkuisen uutta pakkaslunta, ja liisteri alkoi kerätä pattia. Ja kun aurinko pilkisti taas, voiteluongelmat katosivat. Lounastin Rautulammella, siitä nousin hikisesti Kutturapäiden huipuille: lämmintä, tyyntä, ohutta pilveä, aurinko lämmitti. Pari myöhäistä naishiihtäjää käväisi tuvalla, oli neste loppunut. Tarjosin teetä ja muistelin vapun 2001 hullun pitkää lämmittelylenkkiä. Puut ovat märkiä. Syttyivät kolmannella yrityksillä ja kiehuivat. "Naaraspuita". Varusteista opittua: -termospullo on pakko olla, nyt onneksi oli -karkkia saa olla paljon: 3 keksipötköä ja 2 suklaalevyä ei viikoksi riitä -viikonkin reissulle voisi ottaa pyykinpesujauhetta -teetä pitää olla paljon -pikkukirves riittää survivaliin, muttei suuriin puihin -latusukset kelpaavat näillä keleillä -MUST-hankinta: lyhyet hikikalsarit Tunnelma on ollut koko ajan hyvä. Suunnitelma on pitänyt, vaikken sitä edes kunnolla tehnyt. Ei kaduta lähtö, vaikka Elina jäi hieman vihaiseksi. Sää on ollut hyvä: ensin kaksi päivää tuiskua, yksi pilvipäivä, joka selkeni > yöpakkanen, kolme aurinkoista päivää. Ensi talvena samaan aikaan: Vongoiva! Laavu? Lauantai 20.4.2002 Aurinkoista. Ei ollut Rumakurullakaan ketään, yhdeltä yöllä kävi pariskunta kolkuttelemassa, mutta meni uudelle tuvalle. Juteltiin. Tuvan myyrä piti hereillä, kunnes ymmärsin olla häiriintymättä. Mitäs se minulle, pieni myyrä. Osoittelin taskulampulla. Rumakurun puut olivat märkiä. Tupa piti hyvin lämmön. Ei tarvinnut aamulla tehdä tulia, Vanha tupa se on, 1900-luvun alussa rakennettu. Aamulla ylös tunturiin ja selänteitä pitkin Kiilopäälle. Oli kiirunoilla soidin, kuuntelin. Narauttelivat ja kulkivat pyrstö pystyssä. Istuin taas !/2 tuntia. Tunturikeskuksessa kiskontaa - lähdin pois. 20 e sauvavuokra, 1,70 kuuma mehu (luulin ilmaiseksi). 11,70 säilytyslokero viikoksi. Huomioita Tuiskun jälkeen en kohdannut maastossa yhtään vaeltajaa. Sokostilla 2, Lankojärvi-Rautulampi -välillä yksi päivähiihtäjä. Huopavuorisaapas mitä ilmeisimmin turha keväällä tähän aikaan. Tellumonoista saa rakot. Vaellussauvat ovat tarpeen. Huom. käsilenkin laajuus myrskyhanskalle... Eräsukset myös turhat keväällä. Valinta: kevyt, teräsreunainen tunturisuksi + SNS BC-side! Pito- vai voidepohja? Ratkaisematta. Ehkä paino ratkaisee pitopohjan eduksi? Pakko käydä: Härkävaara, Peskihaara, Uittipiekka, Pihtijoki, Yläharju. Alkumatkasta oli päänsärkyä iltasella, kuten lokakuussa. Mistähän sekin johtuu? Ei ole samaa alakuloista tunnelmaa kuin lokakuussa., Se johtuu valosta, olen vrama. Hymyä ja tyytyväisyyttä. Kun kuljin, hikosin kauheasti. Paita ja takki haisevat. Olisikohan paremmin hengittävä takki tarpeen? En kulkenut itseäni väsyksiin kertaakaan. Karapuljussa olin aika kuitti, sillä hanki upotti loppumatkasta paikoin pahasti. Mutta muuten: itsensä ylittämisen tunne puuttuu. Jalka kipeytyi taas, se haittasi kilometrien nielemistä. Mitä väliä.