Vaellus  Lappi 19. Saariselkä: Lokakuun rauhaa 7.-17.10.2001 yksin Reitti: Kiilopää - Luulampi - Taajoslaavu - Kivipää - Kulasjoen porokämppä - Puilakankuru - Porttikoski - Aittajärvi - Snellmaninmaja - Jyrkkävaara - Ylempi Kiertämäjärvi - Hirvaspäiden ylänkö - Anterinmukka - Keinopää - Hammaskuru (>Hammaskota) - Luirojärvi (>Karapulju, Raappana) - Luirojärvi - Palovanka - Kotaköngäs - Suomunruoktu - Kiilopää Sunnuntai 7.10.2001 8.19 Rovaniemeltä lähdettyä Auringonnousu, pilvetön taivas, kuuraa puissa. Puoli kahdeksalta näkee kai jo kävellä. Junan ikkunasta näin kolme joutsenta (tai kurkea?). Kaunista, mutta tunnelma ei ole paras. Luen isoa lehtikasaa, jonka otin mukaan - tupakoitsijan viimeinen ketju ennen lakkoa. 9.45 Sodankylä Pakkanen hyväilee ihoa pitkästä aikaa. Kirkonkellot soivat - jumalanpalveluksen tuntua linja-autoasemalla. On kylmää, rauhallista ja kaunista. Kun nukuin, sylki valui paidalle... 10.42 Peurasuvanto Paikoin viisi senttiä lunta. Turkulainen talvi 18.45 Kivipään autiotupa Alkaa pimetä. Kynttilänvalo Kivipäällä. Pari espanjalaista kaveria on täällä ihmettelemässä, etsivät lintuja, ovat metsäalan opiskelijoita, menossa johonkin seminaariin ja ajattelivat tulla saman tien tänne. Asialliset varusteet kavereilla. Minulta puutttuu muki ja antoivat alumiinikupposen, josta ei tietenkään voi juoda, koska se polttaa huulia. Alkumatka meni tunturien päällä, aurinko paistoi, kovaksi pakkautunutta lunta oli kymmenen senttiä. Riekoilla talvipuku, ei muita eläimiä. Söin Taajoslaavulla ja muistelin palanutta kämppää, jossa yövyin Sami Nurmisen kanssa kirjoitusten jälkeen 1996. Nopea kävely, kevyt rinkka. Maanantai 8.10.2001 15.00 Porttikosken kämppä Hauska oli nukkua espanjalaisten kanssa. Puhuttiin ilta linnuista. Lähdin auringon noustua ja kuljin hetken tietä pitkin. Löysin Ahvenvaaran porokämpän, joka on merkitty ulkoilukarttaan. Tilaa kolmelle, talvikunnossa, lautaparakki. Söin kämpässä makaronipataa ja kahlasin sitten Kulasjoen - Gore-kenkien varsi riitti. Puilakankurussa iski hieno kokemus - lokakuu tuntui parhaalta ajalta vaeltaa. Sateli räntää, nyt sataa vettä. Porttikoskelle satuin suoraan, kahlasin Suomun yli ilman housuja. Kello oli vasta puoli kolme, mutta päätin jäädä. Olenkohan viisastunut kesästä 2000, jolloin tuli rehkittyä jalat mäsäksi? 18? Nukuin hetken, nyt mietiskelen. Pari korppia kävi paikalla raakkumassa. Sataa selvää vettä; ei paljon, mutta kastelevasti. Ruokahalu on melkoinen, iltapalaksi meni metwurstimuusia. Saa nähdä miten eväät riittävät pakkasessa. Keskityn hetkeen. Kaikki poikkeavat äänet huomaa heti. Tulisi jo yö, olisi helpompi nukkua. Miten lie espanjalaiset selvinneet sumuisen tunturin yli... Äidille oli pakko soittaa ennen unia, oli lähettänyt viestin. Ei tärkeää asiaa, oli pyytämässä pikkusiskoa kaitsemaan. Mutta miten minä täältä. Iltahetki. Teet juotu, edelliset reissut muisteltu, kynttilä sytytetty. Tulen toimeen itseni kanssa, ehkä pitäisi joskus kutsua Emilia mukaan. Ajatus ei löydä kiinnekohtaa, vaan leijuu vapaasti. Tiistai 9.10.2001 19.15 Jyrkkävaara, kynttilä. Hyvä sää oli tulla, mutta aurinko ei vielä näyttäytynyt. Aamupalantäydennystauko Aittajärvellä, ruokatauko Snellmaninmajalla. Kotakenttä säväytti. Porttikoskelle lynkäili äijä pimeällä, oli mukava mies. Puhui kultavaltauksestaan. Oli ensimmäistä kertaa reissussa, mutta kunnolla. Viides viikko eri kairoissa. Käväisin iltakävelyllä kanjonilla, mutta se ei ollut järin vaikuttava. Oli viisasta jättää jatkamatta Kiertämäjärvelle, olisi tullut pimeä ja väsy. Tuvat ovat siistejä, tähän aikaan vuotta ovat erähenkilöt liikkeellä. Oli kylmää vettä Suomussa ja Muorrassa. Meni ihan tunto hetkeksi. Nyt on jo pimeää. Poroja näin. Ja kuukkeleita... ja tikan. Päänsärkyä matkalla, miksi? Keskiviikko 10.10.2001 20.30 Anterinmukka Melkoinen huitaisu. Jyrkkävaarasta aikaisin aamulla, tulin poroaitaa, oli polku. Alamäkiosuus inhottavaa rääseikköä. Söin käyneitä puolukoita, oksetti ja tuli paha maku suuhun. Näin koppelon. Kiertämäojan kahluupaikka 150 m poroaidasta alavirtaan. Kiertämällä upea tupa, vanha ja pieni. Söin ja join, lähdin Anteriin, kun "oli hyvä sää". Ylemmän Kiertämäjärven ja Yli-Lompolon kahluupaikka oli hukassa, mutta yli pääsin. Gorehousut, peltipaita, tuulialusasu. Peuranampumapäälle noustessa tunnelma kohosi, mutta huippuselänteellä epäuskoa: uskallanko, jaksanko? Hirvaspäiden ja Korvapuolen välistä kuljin. Hirveä tuuli, lunta joka puolella, paikoin nietoksia, paikoin kuin kiillotettuja jäisiä lammikkoja, uuvuttavaa. Louhikkoa, jyrkänteitä. Tuulta, tuulta. Valtavat, tummat pilvenlongat ryskivät menemään, niitä oli alla ja yllä, joku toi muassaan lunta, joku pelkkää synkkyyttä. En noussut Hirvaspäille, vaikka oli ollut aikomus. Laiton goretakin päälle ja tuli lämmin. Jaksoin. Maalpurinpalon itäpuolta, Hirvasojaa. Metsän suojassa oli jo aivan toista, tyyntä ja rauhallista. Oli se vaikuttavaa, näenköhän painajaisia. Ja kuitenkin tiedän, että tuo ei vielä ollut mikään valkoinen helvetti, vaan ihan normaali lokakuun sää tunturissa. Loppumatkan reittisuunnitelma kypsyi: Hammaskuru, Karapulju, Luiro, Suomu, Kiilopää. Väsyttää, mutta hyvin. Huomenna iisisti. Kello on vasta 19.45. Mutta keho sanoo, että on puoliyö. Kymmenen tuntia unta? Koko valoisa aika on oltava liikkeellä, jos aikoo kävellä itsensä uuvuksiin! Hyvä? Vesa Laine oli käynyt kuun alussa, ollut kaksi yötä, ollut hyödyksi. Latoi puut ulkoa vajaan... Ymmärtänyt palata Itäkairaan. Minä kaipaan kai tuntureita: aurinkoisia, tyyniä tuntureita vai näitä tämänpäiväisiä? En olisi jaksanut kuhkia sillä tavalla monta tuntia kauempaa. Psykologisesti haastavaa näin aluksi. Toinen kerta lokakuisessa tunturissa on jo helpompi, sen tiedän kokemuksesta. Muistan kesää 1997, alkukesää, lumessa rämpimistä... Enpä kuluta kynttilöitä enää tältä illalta enempää. Torstai 11.10.2001 Hammaskuru 17.15? Viime yönä taas päänsärkyä ja uni tuli huonosti. Nukuin myöhään, tein puut, laitoin saunan ja tuvan sellaiseen kuntoon kuin minun luonteellani saa. Anterista Keinopään yli tänne. Nyt uskalsin olla hetken huipullakin. Tunturit aivan valkeita. Riekkoja. Satuin tupaan samaan aikaan Vesa Laineen kanssa. Ei puhuttu paljon. Lähti Luirolle, kaipaili jo Itäkairaan. Vesa oli ollut elokuusta asti reissulla... Kävin kodalla. "Tauno Perttula siunattiin haudan lepoon tänään", kirjoitti Vesa vieraskirjassa syyskuussa, runoilikin hieman. Oli "sattunut" kodalle sinä päivänä. Aika liikuttavaa, hyvällä tavalla. Palaanko lokakuussa? Elinan kanssa, tai jonkun. Talven kylmä valo pelottaa, jäädyttää. Vesan asenne antaa tavallaan uskoa. Tähän varmaan tottuu, jo huomenna on hauskempaa. Mitenkähän tuon sanoisi, ihmeellisen synkkä olo. Kamiinan humina, pimenevä ilta, kynttilä... No nyt taas parempi. Pitkiä ovat illat, äkkiä tulee väsymys. Iltakuudelta olen valmis petiin. Turhaa tavaraa: -Marinol+Trangia: pakki olisi toistaiseksi riittänyt, kun kämpillä yövyn -puuvillateepaita -puulasta -lähes koko apteekki -urheilujuomat: ei huvita juoda kylmää -toiset housut: pelkillä gorehousuilla pärjäisi Tarpeellista: -peltipaita -taskulamppu: otsalamppu olisi plussaa Pitäisi olla: -enemmän sokeria, kiisseleitä, keksejä ja suklaata, säännöstelemättä! -myrskylasit, jos meinaa tunturiin -kirves -istuma-alusta tauoille -huulirasva Perjantai 12.10.2001 Luiron Hilttoni 20.00 Tempaisin Hammaskurusta tänne, yhdellä tauolla. En osaa edelleenkään tauotella. Piti mennä Karapuljuun, mutta polku, seura, sauna ja huono sää vetivät tänne. Pitkäojalla olin kahden vaiheilla ja kävelinkin Karapuljun suuntaan hetkisen. Sitten pysähdyin, kuuntelin sumua ja omaa levottomuuttani ja palasin polulle. Elinan kanssa tai jonkun olisin mennyt. Oli vähän sumua. Se kai pelotti, turhaan. Vesa Laine oli lämmittänyt saunan. Puhuttiinkin vähän, oikeastaan aika paljon. Hän tunsi retkeni, kehui Elinan vierakirjatekstejä, neuvoi paikkoja, tarjosi munakkaan. Minä tarjosin pekonit ja ruisleipää. Oli mukavaa. Hyvä mies. Iltakävely Raappanalle. Nenä alkoi vuotaa heti sisällä. Hometta. Sieniä kasvoi katossa, sisäpuolella, ei hyvä paikka enää. Jotkut olivat menneet kihloihin siellä, aikoja sitten. Vieraskirja oli vuodelta 1988. No nyt on pimeä. Ja lämmin, olen villakerrastossa ja -sukissa. Huomisen ratkaisee sää. Taidan jäädä tänne toiseksikin yöksi, käväisen ehkä tuntureilla ja/tai siellä pahuksen Karapuljussa. Matkalla oli todella hiljaista. Tunturikoivuissa puolen sentin jääkerros, ne pitivät outoa kalinaa heikossa tuulessa. Tuntuu jo siltä, että alan sopeutua. Ja sitten on jo aika lähteä pois. Vielä en sitä enempää ajattele. Illanistumisolo? Vesa Laineen tietämystä: Ätimysvaara: Sompion väen nimitys: etimmäinen vaara sieltä katsoen. Paskatunturi tulee saamenkielen väinönputkea tarkoittavasta sanasta. Pihitjoella on hyvä kämppä, jossa on tosin vain muurattu piisi. Irtonais-Auhtin kammi: tieltä parisataa metriä pohjoiseen, vuotson eli suokaistaleen eteläpuolella. Manto-oja on rakennettu suolle, koska se rakennettiin talvella. Lauantai 13.10.2001 kello 21.15 Luiro/Hilton Sadepäivä ja sumua, pieniä pisaroita. +1 lämmintä. Huono sää, eikä kai paranekaan. Kengät kastui ja harmitti. Saunassa oli pimeää äsken. Taskulamppu on rikki. Pimeä tulee aikaisin, huomenna on pitkä taival Suomunruoktulle, toivottavasti ennätän. Karapuljun kävin katsomassa ja vieraskirjaan kirjoittamassa, kun kerran Hammaskurun tuvalla niin väitin. Kokeilin myös nuotiontekoa läpimärässä metsässä pelkällä puukolla - hätäkös siinä, kun tervasta on määrättömästi. Näin pari laiskaa koppeloa. Mätin halkoja ulkopinosta katokseen, saunoin, luin jopa Raamattua. On ikävä Elinaa. Ja muitakin ihmisiä, luulisin. Olen nähnyt neljä: kaksi espanjalaista, yhden yksinäisen ensikertalaisen ja yhden konkarin. Olenkohan saanut yksin vaeltamisesta hetkeksi kyllikseni? Haluan Elinan mukaan. Tai isän, se olisikin jännää. Entä kaamosvaellus? Ainakin pariksi päiväksi voisi tulla hiihtelemään, ottamaan tuntumaa olosuhteisiin. Kello olikin vasta 20.09... Ainakin olen saanut nukkua, yleensä pimeän tulosta aamuhämäriin eli yli kaksitoista tuntia. Sunnuntai 14.10.2001 kello 20.00? Suomunruoktu Tupa täysi ja kaksi koiraa. Toinen puri käteen. Mitä niiden kanssa pitäisi isäntänä tehdä? Varaustupa? Ulkona? On niin rauhatonta, että en osaa kirjoittaakaan edes. Aamutaskulamppu löytyi, lainaan sitä. Vaellus loppui Suomun sillalle, muistorikas paikka. Istuin ja muistelin. Maria ja Elinaa, heidän kanssaan olen kulkenut. Kesällä jos vielä tulen näille seuduille, niin menen Itäkairaan ja yöpyilen teltassa omituisissa paikoissa. Ihmisistä on aika tavalla haittaa. Suklaa syöty - ja keksit. Enää ei ole järkeä keittää teetä... Istuin puolitoista tuntia nuotiolla, tai makasin, koiranhajua paossa. Kaksi äijää menivät yöpymään tulille jonkun matkan päähän. Minä hankin Akton. Ja pakkaspussin. Ja avaruushuovan. Kotalampi oli kaunis, vaikka laavua ei ollut. Kotakönkäälle taas tulee laavu, näin rungon. Taidan silti mennä Pihtijoelle... Tänään oli ns. katkeransuloista kulkea. Ei hauskaa, ei upeaa. Palovankan reitti oli hyvä, mutta polku liian leveä... Ikävä kotiin Keuruulle, isää ja äitiä, sisaruksia. Mitä eläimiä tänään? Kanalintuja. Suomujoesta löytyi uusia puolia - pari komeaa köngästä. Mukkavaaranlampi on upea - siinä on omituinen, kapea maakaistale, joka erottaa lammen joesta. Tiistai 16.10.2001 Juna klo 5.30 Vilkkaita öitä. Painajaisessa kolme hopparia räjäytti Börsin korttelin Turussa ja hyppäsi itsemurhan päälle kaikkien nähden. 15. päivän aamuna heräsin ennen aurinkoa. Koirayö oli aika paha - neljältä ne heitettiin pihalle ulisemaan. Puhuin unissani: "Vitut". Kävelin aamulla hyvin, standardireittiä taas kerran. Poromies tuli vastaan ja kyseli: "Onko näkyny poroja?" Kerroin. Suihkuun pääsin Kiilopään kylmäkylpylässä. Liian myöhään hoksasin, että olisin pikasaunan saanut itsekin lämpimäksi... Laitoin pikkuruokaa suihkun päälle kylmäkylpylän eteisessä... Oli hiljainen paikka tähän aikaan. Edelleen kaipaan Elinaa. Hän odottaa minua korvapuustit ja syli valmiina... Olenko nukkunut tämän reissun ajan ikään kuin talviunta? 10-12 tuntia joka yö. Huonosti tosin, mutta silti. Pitkinä iltoina ei yksin ole muuta puuhaa. Haluan nähdä lisää, paljon lisää. Kokea suot ja kuusikot ja hiljaisuutta. Itäkairaan. Peskihaara, Härkävaara, Uittipiekka, Pihtijoki, onhan niitä nimiä. Tarvitsen aikaa. Viitsiikö kohteita tärkeysjärjestykseen laittaa? Tampereen valot!