Vaellus  Lappi 16. Saariselkä: Trekki sosekelissä 27.4.-1.5.2001 yksin Reitti: Kiilopää - Laanila - Saariselkä - Rumakuru - Luulampi - Kiilopää - Suomunruoktu - Tuiskukuru - Suomunruoktu - Rautulampi - Kiilopään huippu - Kiilopää - Kiilopään huippu - Kiilopää Sattui poikkeuksellisen aikainen kevät. Kaikki paikat aivan soseessa, tuntureissa jo paikoin paljasta. Luirojärven jää oli kuulemma 40 cm paksusti veden peitossa ja joki tulvi. Sumuinen sää paitsi viimeisenä aamuna. Perjantai 27.4.2001, Kiilopään varaustupa Luistelusuksilla lähdin heti majoituttuani noin kello 14. Aurinko alkoi paistaa, ja matka kävi hitaasti: puuroa ja pihkaa oli lumen pinta, silti ahnehdin matkaa. Hangen pinnalla oli jotain tahmaa, ehkä mäntyperäistä pihkaa, ehkä jotain lumihyönteisiä, jotka tahmasivat suksenpohjat. Uuvutin itseni jo alkumatkasta, loppumatkasta en enää jaksanut luistella, piti kävellä. Ei ollut edes kunnon evästä matkassa. Viimeinen nousu Kiilopään kupeelle oli raskas mutta upea: pilvet ryömivät tuntureille. Perillä olin noin kello 20.30 ja aivan poikki. Lauantai 28.4.2001, Tuiskukuru Sadetta, pilviä, pettävää sosetta. Silti päätin yrittää. Vuokrasin kunnon vehkeet Kiilopäältä: Omiin SNS-profiilin luistelumonoihin teräskanttiset hiihtotellut ja hyväsompaiset sauvat. Niilanpään kämpällä alkoi vaakasuora sade, jota ei onneksi jatkunut kauan. Ennen Suomua näin linnun, joka muistutti kokemattoman silmään kotkaa, liekö ollut piekanahaukka. Lounastin Suomulla ja jatkoin levättyäni Tuiskukurulle, kun kerran tarkoitus oli käydä Luirolla. Suunnitelma kävi pian Suomun jälkeen utopistiseksi. Latu upotti hangesta puhumattakaan, kesä teki tuloaan sateen siivillä, usko meinasi loppua. Läpimäräksi kastuivat ainoastaan monot ja hanskat... Vintilätunturin kupeella löytyi melko tuore kelkanjälki, joka kantoi. Pitäisi olla enemmän ruokaa matkassa, ties vaikka joutuu odottelemaan. Sunnuntai 29.4.2001 Nousin aamulla liian aikaisin ja ajattelin sitkeästi jatkaa Luirolle. Sieltä päin tullut pariskunta kertoi, että Luirojärven jäällä on vettä polveen asti ja joki tulvii - eli kämpälle ei pääse kuin kahlaamalla kilometrin jäävedessä. En sitten viitsinyt jatkaa. Lähdin palailemaan sumussa: kahdeksan astetta lämmintä, tihkusadetta. Latu upotti entistä pahemmin, suopaikoissa saattoi mulia reiteen asti soseeseen. Suomun sillan nuotiopaikalla istuin puolitoista tuntia teetä juomassa ja nuotioimassa, siihen oli helppo lasketella tuoretta kelkanjälkeä pitkin Vintilätunturista. Suomun sillasta on tullut vuosien varrella tärkeä paikka: siihen loppuu tai siitä alkaa erämaa. Kuukkeli ja orava kävivät lähietäisyydellä. Myös Suomun museotuvalla tuli istuttua vanhan savusaunanakin toimineen kämpän seiniä haistelemassa. Nyt luppoilen ja odotan sään kirkastumista Suomulla. Monot läpimärät. Vaihtoehdot: yöllä Rautulammelle / aamuksi takaisin / pakkasella mihin vain! Puuttuvat varusteet: muki, keksit, tiskiharja, liisterivoide. Illaksi olisin pistäytynyt uraa pitkin Kopsuksella, mutta sieltäkin päin oli eräs kokenut pariskunta joutunut kääntymään takaisin - upotti metsäsukseakin sen verran... Maanantai 30.4.2001, vappuaatto, Kiilopään varaustupa Nukuin huonosti, koko tupa kuorsasi. Lähdin liikkelle puoli kuudelta. Sukset lipsuivat, oli ollut pikkupakkanen, eikä ollut kunnon voidetta matkassa. Riekkoja - usvan alta paljastuva kirkas kevättaivas - aurinkoa! Suomun laavulla oli hiljaista ja kaunista - hieno paikka. Rautulammelle mennessä oli vaikea laskea mäkiä, kun välillä upotti ja välillä kantoi. Kaaduin kerran pari. Tuvalla nukuin aamusella kaksi tuntia. Rautuvankkaa oli hankala kulkea, sillä joki oli tulvinut joku aika sitten, nostanut valtavat loskavallit tulvarajalle - ja palannut sitten uomaansa. Kiilopään rinteeseen mennessä jouduin toden teolla etsimään ylityspaikkaa, ja löysinkin puolen kilometrin päästä ylävirtaan merkitystä ladusta, varjoisasta kurusta lumisillan, jolle vielä uskalsi astua. Luotin voimiini ja harkintaani - se oli hauskaa. Nousin Kiilopään huipulle ja kävelin alas - rinne oli lähes kokonaan sula. Söin ja saunoin. Vappuaaton kunniaksi olen lukenut varaustuvalla kirjaa ja join viskiä. Vieressä isä ja poika potevat vatsatautia - olivat juoneet jostain väärää vettä. Tiistai 1.5.2001, vapunpäivä Aamulla huiputin Kiilopään vielä kertaalleen, kun oli upea ilma. Suksia ei todellakaan tarvinnut. Huipulla istuin puoli tuntia ja katselin Saariselkää. Tällä kertaa meni reissu rämpimiseksi.