Vaellus  Lappi 14. Itäkaira-Saariselkä: Ensimmäinen oikea ja onnistunut vaellus 15.8.-25.8.1999 yksin Reitti: Kemihaara - Pikku-Naltio (>Naltiotunturi) - Manto-oja - Jussinmurusta - Peuraselkä - Tahvontupa (>Vongoiva) - Vongoivanjoki (>Siulanruoktu) - Vongoivan kammi - Anterinmukka - Kaarreoja - Muorravaarakanruoktu - Akanhärkäkuru - Pirttikallionvaara - Hammaskota* - Karapulju - Tuiskukuru - Suomunruoktu - Rautulampi* - Niilanpää - Kiilopään huippu - Kiilopää Sunnuntai 15.8.1999 Yöjunalla Seinäjoelta Kemijärvelle. Maanantai 16.8.1999 Kemihaara - Pikku-Naltio Busseilla Marttiin, postitaksilla siitä eteenpäin. Odotin Tulppiossa, kun taksirouva vei postit Ainijärvelle - sitten jatkoimme Kemihaaraan. Kemihaara Pääsin liikkeelle kuuden jälkeen. Sää: kevyt tuuli, puolipilvistä, +13, loistokeli. Meno maittoi, sillä kunto on hyvä. Vierihaaran ylityksessä vettä oli polviin saakka, hyttysiä korviin saakka. Vierihaaran ja Naltiohaaran yhtymäkohta on hieman petollinen saarien ja jokien mutkittelun takia. Perillä iltayhdeksältä, ruokaa ja unta. Ei vastaantulijoita, viimeisin vieraskirjamerkintä 3.8. Tunnelma: hiljalleen kotiutuva. Tiistai 17.8.1999 Pikku-Naltio (>Naltiotunturi) - Manto-oja - Jussinmurusta - Peuraselkä Lähtö vasta kymmeneltä. Koko päivän sateli hieman, mutta lämmintä oli silti, etenkin gorepuvussa. Pikku-Naltion autio, tallaamaton piha oli hieno sateessakin. Naltiotunturilta ei nähnyt mitään, mutta alempaa kyllä. Kannatti silti kiivetä, rinkan jätin siksi aikaa sillalle. Loppumatkasta ennen Peuraselkää väsytti, tuli vedettyä aika pitkä siivu. Onneksi oli pitkoksia. Upean vaihteleva reitti! 20 riekkoa, 2 (+1?) koppeloa. Tunnelma: väsynyt, mutta innokas. Soitin kotiin. Äiti ei osannut olla huolissaan oikeista asioista. Keskiviikko 18.8.1999 Peuraselkä - Tahvontupa (>Vongoiva) Aamu alkoi Jaurun ylityksellä. Onneksi vierakirjassa kerrottiin, että kahlaamo on Peuraselän tuvalta 150 metriä alajuoksulle. Tahvolla söin ja saunoin, Tahvolla on kelpo sauna. Iltalenkki Vongoivalle - unelmien tunturi, Kemppisen ylistämä, oli sumun peitossa, jatkoin Vongoivanräystään kuruun ja palasin Povivaaranojaa - upea erätunnelma! Nähty viisi ihmistä päivän aikana - täällä jo on, Itäkairassa ei. Tunnelma: tätä parempaa ei voi olla... Sää: sadekuuroja pilvistä. No, ehkä voisi olla kirkasta. Torstai 19.8.1999 Tahvontupa - Vongoivanjoki (>Siulanruoktu) - Vongoivan kammi - Anterinmukka Sää: sadekuuroja, illaksi selkeni. Siulanruoktulla päätin tehdä piston, että tulisi sekin tupa nähtyä. Se on oudosti rinteessä. Vongoivanjoen varsi oli rankka kulkea sivupurokanjonien takia, olisi voinut kulkea ylempää. Kammilla satoi ja tuuli, kun söin. Nähty: korppi ja pullaporo, yksi ihminen. Tunnelma: Polvi kipeytyy, en jaksa ihan mitä vaan. Perjantai 20.8.1999 Anterinmukka - Kaarreoja - Muorravaarakanruoktu (-Pirunportti - Ukselmapää - Paratiisikuru - Lumikuru) Taas tuntuu, että sivilisaatio on häiriöksi - pitää lähteä poispäin. Harmi, että aika on jo yli puolessa. Vasen polvi on ajoittain kipeä, muttei haittaa liikaa. Sää: illaksi selkeni komeasti, hallayö tulossa. Ukselmapäällä vaihtelevassa säässä tarkeni tunnin, ihailin pilvenlonkia, joita tuuli ajoi, satoipa vähän vettäkin auringon lomaan.. Nähty: kolme kiirunaa Ukselmapäällä, yksi harmaakuvemyyrä vessassa, ihmisiä liikaa. Tunnelma: aamulla huono, illalla upea. Mustikoita olen syönyt paljon, erityisesti Lumikurun yläpäässä. Lauantai 21.8.1999 Muorravaarakanruoktu - Akanhärkäkuru - Pirttikallionvaaran huippu - Hammaskota Akanhärkäkurusta oli upeat näköalat Muorran laaksoon. Pirttikallionvaaran laella satoi räntää, mutta jonkun kasaama kiviraunio antoi suojaa hieman, gorepuku enemmän. Hammaskurun tupa oli liian siisti, jatkoin kodalle. Hammaskota on upea! Rauhallisen suon laidassa, lammen rannalla, näköala Sokostin massiivin suuntaan, pitkä historia. Kooltaan kota on 2,5 x 2,5 x 1,9 metriä, kolme hirsikertaa, turvekatto ja maalattia, pikkuriikkinen kamiina. Tauno Perttula mainitsee vierakirjassa lempipaikakseen, toinen muistettava nimi on Vesa Laine. Olisi kelvannut olla yötä, mutta raamattuja raahaava gideonpariskunta tunki paikalle, ja pystytin teltan pihalle. Nähty: upeita maisemia, parhaita tähän asti. Tunnelma: ei kai tämä herkku lopu pian... Jaksaa kävellä, polvi hieman jäytää. Sunnuntai 22.8.1999 Hammaskota - Suovainpäät - Kokkovaara - Karapulju Helppo suunnistaa: suoraan länteen. Hyvä näkyvyys, helppoa maastoa. Karapulju on rauhallisella, hieman yksitoikkoisellakin paikalla, soiden vieressä. Sää suosi - oli puolipilvistä. Nähty: riekko, korppi, haukka, poroja paljon aidan vieressä, ison koiran jälki pihassa. Tunnelma: aluksi korvessa kävely oudoksutti, sitten siihen tottui. Viimeinen kunnon vaelluspäivä, huomiseksi jätin aikamoisen taipaleen, koska haluan vielä olla rauhassa. Maanantai 23.8.1999 Karapulju - Tuiskukuru - Vintilätunturin huippu - Suomunruoktu - Rautulampi Kaunistuvassa säässä kohti sivistystä, Tuiskulle asti oli hieman rääseikköistä suonviertä. Vintilätunturin huipulle hoksasin kiivetä, näköalat olivat upeat. Ihmisten paljous ihmetytti äkkipäätä. Rautulammen tupa oli täynnä nuoria - juttu lensi livakasti, kuin olisi saanut puhelahjan takaisin. Suomun tunturiselänteen laella oli kertakaikkisen loistava maisemankatselukeli: ilta-aurinko kultasi loputtomat tunturimaat. Tiistai 24.8.1999 Rautulampi - Niilanpää - Kiilopään huippu - Kiilopää Nukuin teltassa, ei ollut kylmä. Riekot kiroilivat. Jo aamulla tunnelma oli haikea, etenkin kun auringonnousu oli täydellinen. Oikeaa jalkapöytää vihoitteli kivinen tunturipolku.