Vaellus  Kurjenrahka 6. Pikku päiväretki malliksi 17.12.2002 tiistai Marko Survosen kanssa Kuhankuonon parkkipaikka - Kuhankuono - Rantapiha - Lakjärvi - Pukkipalo - Takaniitunvuori - Rantapiha - Kuhankuono - Kuhankuonon parkkipaikka Lämpötila mukavat -5, pilvistä aluksi ja hentoa lumisadetta, joka loppui illemmalla. Taivas kirkastui komeaksi, täysikuu. Markon kanssa oli jo pitkään pitänyt käydä metsäretkellä, hän on innostunut ja hyväntuulinen liikkumiskaveri. Ja kovakuntoinen humanistiksi. Markon autolla sitten lähdettiin, tuntui luksukselta julkisiin verrattuna. Molemmat olimme nukkuneet yön huonosti, mitä lie siinä yön tunteina päässä liikkunut, ehkä hieman jopa tämä pieni päiväretki. Polun päästä lähdimme yhdeksän pintaan, alkoi olla jo valoisaa. Alueella oli viitisen senttiä vanhaa lunta ja siihen sentti pakkasuntuvaa päälle. Polut olivat oikein hyvässä jamassa. Kuhankuonolla oli kaksi puuseppää nikkaroimassa pyörätuolitietä ja -lavaa. Pääsevät rullailijatkin katsomaan rajakiveä - ja suoluontoa. Rantapihaan oikaisimme Savojärven yli. Saukko oli edellisyönä ylittänyt järven, laukannut tasatahtia ja väliin liu'utellut vatsallaan pitkät pätkät. Olin itseeni tyytyväinen, kun tunnistin, vaikken ollut vielä nähnyt liukuja. Jäljet johtivat padolle, mutta ilmeisesti saukkopolo ei pitänyt näkemästään ruskeasävyisestä pikkupurosta, sillä se jatkoi järven ylitystä pohjoisen suuntaan. Keittelimme kahvit. Tihenevässä lumisateessa jatkoimme Lakjärvelle. Keski-ikää lähentelevä pariskunta oli yöpynyt ja heräilemässä toisella laavulla, olivat kaljaakin juoneet. Me menimme toiselle keittelemään pussiruokaa. Pikkuriikkinen päästäinen tuli nuotiopiiriin touhuamaan, kyllä on otuksella kintuissa vipinää ja kuononpäässä liikettä. Ei kelvannut pikkukaverille dominokeksi. Markon kenkiin mahtui vain ohuet sukat, joten varpaita paleli ikävästi. Marko kuivatteli sukkansa ja paahtoi jalkansa taas kävelykuntoon. Jatkoimme Pukkipalolle ja teimme piston suosaarekkeeseen. Korppi ronkkui, kelot seisoivat ikiaikaisessa kalevalamaisemassa. Oli juhlava olo. Esittelin Markolle tervaskantoja, mutta eivätpä säleet syttyneetkään, kun kyseessä oli järjestetty näytös. Takaniitunvuoren nuotiopaikalla istahdimme ja yritin menestyksettä pistää irtolehtiseksi väsähtynyttä vieraskirjaa järjestykseen. Rantapihalle lenkin eteläpuolta palaillessa alkoi tulla hämärä ja olimme pari kertaa kulkea harhaan. Kuhankuonon retkeilyreitistö ei ole niitä parhaiten merkittyjä, ja erityisesti kallioisissa mäissä merkit tuppaavat katoamaan, sen olen monta kertaa huomannut. Laitoimme jo tutuksi tulleessa katoksessa pestopastaa. Herkullinen, helppo ja kevyehkö päiväretkiruoka: pikamakaronia keitetään sopivasti, sekaan sotketaan purkillinen pestoa ja tukevasti juustoraastetta, nautitaan ennen kuin jäähtyy.