Vaellus  Kurjenrahka 5. Paleluharjoituksia ja kävelyharjoituksia 12.-13.11.2002 Heusen kanssa Yläne th - Kuttupolku - Elijärvi - Puistonportti - Valastenmaa - Levonmäki - Vesiraumanmäki* - Isopää - Tuntematon tulipaikka - Soikeroinen - Soukasmäki - Pirunkirkko - Luolakallio- Sepänlaakso - Yläne th Kiipeily- ja keuruulaiskaverini Heusen kanssa oltiin jo pitkään puhuttu yöretkestä Kurjenrahkan alueelle. Expressbuss vei Yläneen tienhaaraan, josta sai kävellä pitkästi todella tylsiä hiekkateitä ennen kuin pääsimme Vaskijärven luonnonpuiston alueelle. Pidimme hyvin vähän taukoja, molemmat olemme kovia kävelemään. Maassa oli parikymmentä senttiä lunta ja lisää sateli, pakkasta oli viiden ja kymmenen asteen väliltä, yöllä kenties hieman kylmempääkin. Hämärä laskeutui hitaasti mutta varmasti, ja Vesiraumanmäen laavulle pääsimme vasta pimeällä. Välillä piti polkua etsiä otsalampulla, hirvet kun sotkivat jälkiä. Ilma kirkastui yöksi ja tuntui hyvin kylmältä, vaikka pidimme melkoista roihua. Lämpimiksemme etsimme Vesiraumanmäen kaivoa, joka löytyikin tunnin etsiskelyn jälkeen. Kaivon liepeillä roikkuneen laboratoriopöytäkirjan mukaan vesi oli kymmenisen vuotta sitten todettu käyttökelvottomaksi, eikä aistinvarainen analyysimme muuttanut tuomiota. Tiskasimme kaivovedellä, joimme lumivettä. Retken tarkoitus oli muistella palelemisen jaloa taitoa, ja siitä ainakin minä sain kyllikseni. Vanha Ajungilak-pussini ei enää kestänyt pakkasta. Yö tuntui loputtoman pitkältä, vääntelehdin horroksessa enkä muista nukkuneeni yhtään, ja kerran oli pakko tehdä tulet. Aamu valkeni silti yllättäen. Jättiroihulla sain varpaani taas eloon. Kävelimme Valastensuota Vaskijärvelle. Ilma oli kirkas, mutta silti utuinen, hanki sädehti jalokivinä. Isopään nuotiopaikan rantaan hakkasin avannon ja täytimme pullot kunnon vedellä. Jatkoimme typerää hiekkatietallustelua. Alkoi tulla nälkä, joten menimme Soikeroisiin suorinta tietä keittelemään. Rohkea hiiriperhe sai osansa ruisleivästä, mokomilla oli humoristinen tapa kietoa siimahäntä vartalon lämmikkeeksi heti kun tuli pienikin syy pysähtyä. Soukasmäen ja Pirunkirkon kautta kuljimme tuskaisesti Luolakalliolle. Huonosti nukuttu yö ja pitkä päivämatka alkoi tehdä tiukkaa. Loppumatka Sepänlaaksoon ja siitä vielä Yläneen tienhaaran Teboilille oli aivan liian pitkä.