Vaellus  Evo 3. Evo valmiina talveen 31.10.-2.11.2003 Yksin Reitti: Padasjoen ABC-bensa-asema - Nuijamiehenkolo* - Tarus - Kelkute - Kovero - Evajärven kämppä - Sorsakolu - Valkea Mustajärven niemi* - Pitkänniemenjärvi - Syrjänalunen - Evokeskus Perjantai 31.1.2003, Nuijamiehenkolo Mikä siinä on kun taas piti tupeksia valmisteluissa? Mitä pahaa pitää tehdä, että joutuu näin maahisten silmätikuksi? 1) Takki unohtui. Onhan se vaikeata, kun piti lähteä kaupunkikamppeissa töihin ja sieltä vasta metsään. Huomasin ongelman vasta nelisenkymmentä minuuttia ennen junan lähtöä, joten meni taksiajeluksi. Musta nahkatakki ei ollut vaihtoehto... 2) Juusto jäi kopiohuoneen jääkaappiin. Mitä tuosta, maistui se äsken pestopasta ilmankin. Mutta kun oli tarkoitus. 3) Bussi jätti väärään paikkaan. En katsonut reittiä tarpeeksi huolellisesti. No joo, kolme kilometriä tuli ylimääräistä valtatiematkaa. Se on häijyä: kaukovalot häikii ja suunnistaminen on yllättävän vaikeaa. Kokeile itse pilkkopimeässä löytää sopivaa metsäautotien haaraa, kun niitä on sadan metrin välein eikä lampulla näe viittätoista metriä kauemmas. Lamppu piti pitää päällä, muuten olisivat liiskanneet, mokomat autoilijat. Päästivät maahiset tänne asti, kiitos. Tuntuu hyvältä ja odotan, että luonteesta hiljalleen hiotuu tällainen tyhjänvalittaminen. Aika äkkiä pääsin tänne Nuijamiehenkololle. Nyt odotan, miltä tämä aamulla näyttää. Äänestä päätellen on puro ja suota, mutta mitään ei näy. Huusikin varmaan, mutta en ole lähtenyt käsikopelolla etsimään. "Lähiretkeily kannattaa", mainostin isälle tekstarilla. Nuotio lämmittää, laavu suojaa rännältä, kaksi tuntia Helsingistä. Lauantai 1.11.2003, Valkea Mustajärvi, teltassa Pimeää, mutta pieni ihme tapahtui: näin tähden. On ollut aivan harmaata, ja sitä minä toivoinkin, mutta tuossa nuotiolla istuessani katsoin ylös ja siinä se tuikki. Ja yhtäkkiä niitä oli taivaallinen. Ja kuu alkoi mollottaa takavasemmalta niin, että aina välillä säpsähdin katsomaan: autoko se sieltä päälle ajaa? Sitten meni taas koko taivas pilveen. On ollut rauhallinen päivä, ikään kuin valmis. Vankka vastapaino keskeneräiselle maailmalle - valmis maailma, helposti löydettävä. Vielä kun sen saisi pakattua rinkkaan. Se valmius tulee puista, järvistä, sumusta, sateesta: kesä tehtiin jo, nyt odotetaan rauhallisesti talvea. Aina on talvesta selvitty, mitä sen tuloa suremaan. Puut ovat karistaneet ylimääräiset kesävaatteet. Oletko kokeillut: kun kylmässä on rento, ei palella. Eivät koivut palele, vaikka ovat alastomia. Maasto on märimmillään: vesi ei jäädy ei haihdu. Purot kertovat minulle tyytyväisinä: kyllä meillä nyt tätä vettä riittää, turhaan sinä kesällä huolehdit, vielä on maailma mallillaan ja syksyllä sataa - vaan kyllä pitäisi sataa kesälläkin, voisitko auttaa. Mitä minä niille sanon, puroille. Tässä on itse kunkin olemassaolo uhattuna. Lintuja ei ole, mitä nyt yksi korppi kiekaisi kuin äänenmurroksessa ,ja teeriä karkotin kivestämästä. Ja sitten niitä pikkulintuja, joita en ole vielä ottanut haltuun, nimennyt. Minä en sitten viitsinyt Niemisjärville asti kävellä, valmius ja rauha tihkuvat mieleen hiljalleen. Ei ollut tuossa parinsadan metrin päässä kiintolaavulla puita, piti itse hutkia kirveellä tuulenkaadosta kuivia oksia. Hyvä. Tämä järvi on minun nautinnassani. Katsoin, mutta en nähnyt muita tulia. Sunnuntai 2.11.2003, Syrjänalunen Odotan. Päiväkävelyt kävelty, nyt kelpaa nuotio, laavu ja lähdelammen vesi. Aamu alkoi sillä sateella. Tai oikeastaan nukkumalla, mittariin tuli yli kolmetoista tuntia. Talviuniaika on alkanut. Sitten vasta sateella. Puuroa, kiisseliä, herkkuja. Kun leiripaikka on täysikasvuista petäjikköä kirkasvetisen järven kuivassa niemessä, mikä hätä sieltä. Tuuleskeli hauskasti. Vihdoin piti ryhtyä. Katselin tutuiksi tulleet paikat taas läpi, jotenkin en viitsinyt lähteä kovin paljon rämpimään omille poluille, housuthan siellä kastuisivat. Kastuivat muutenkin. Pitkänniemenjärven eteläpäähän rakentavat jotain edelleenkehitettyä kaksoislaavua. Savuaukko vaikuttaa äkkinäisen järkeen lähinnä sellaiselta, josta tuuli pääsee kieputtamaan savua sisällä kirvistelevien silmille. Mutta kaipa se liikenne on kaksisuuntaiseksi harkittu. Nyt niistä housuista nousee höyry. Piti tehdä oikein valkoisen miehen tulet... Evokeskukselle, sieltä kotiin suoralla bussilla. "Kunkin henkilökohtaisiin oravanpyöriin."