Vaellus  Evo 2. Hellettä - ja makkaraperunoita Karen tapaan 17.-20.7.2003 Yksin Elina matkoilla ja töissä kiire. Se kai tarkoittaa, että pitää ottaa vapaapäivä ja pitää pitkä viikonloppu siimeksessä... Sääennuste lupasi tukalaa retkikeliä, yli kolmekymmentä, mutta lähdin silti. Evolle, tottakai, se on tämänhetkin rakkauteni, mutta tällä kertaa Vääksyltä. Perjantaiaamuna 18.7. Uusimyllyn laavulla Bussi jätti kello 20.40 Vääksylle. Helleaalto tuntui, ja paita oli pakko ottaa pois heti. Hyttysiä oli onneksi vähemmän kuin kesäkuussa, ja muistin karkotteenkin. Kuljin lenkkareissa, mikä oli muuten oikein, mutta jalkapöydät väsyivät. Aurinkovuoren laavu olisi kelvannut ajankohdan puolesta yösijaksi, mutta halusin kävellä yötä myöten, jo kuumuudenkin takia, ja tunnelman. Vuorelta näkyi: kaukana kaunista, mutta lähellä roskaa. Syrjänsupilla näin hirven, mutta hukkasin reitin. Eivät ole ne supat kovin hieno nähtävyys: isoja kuoppia keskellä hakkuuaukeaa. Ja jos sinne eksyt, niin pohjia myöten joudut ne koluamaan... Kuurnamäellä alkoi jo olla yö. En löytänyt laavua, pelkän vessan, joka ei sillä hetkellä tullut tarpeeseen - ruokapaikka olisi ollut. Ei väsyttänyt. Päätin oikaista isoa tietä ja sitten peltoteitä Uusimyllylle. Ison tien laidalla makasi kuollut ketunpoika. Täällä kelpaa: iso myllypuro, todella siisti laavu, puita, kohtuuvettä. Kulttuurimaisema: niittyjä ja mummonmökki. Hieman synkkää kuusikkoa, mutta toisaalta paikka on varmasti suojaisa talvella. Tulin tähän yöllä yhden jälkeen. Laitoin makkaraperunoita Karen tapaan: Keitetään pellosta varastetut varhaisperunat (yksi iso taskullinen) nuotiolla teepannussa. Käristetään kaksi makkaraa. Pilkotaan ainekset kattilaan ja nautitaan. Kuu nousi, muuten oli jo pimeää. Laitoin vuoteen laavuun, vaikka valmistauduin kyllä teltan pystyttämiseen, jos hyttyset vaivaisivat. Heräsin äsken, kun kaksi tyttöä ja äiti hevostelivat paikalle. On jo kuuma ja paamoja, mutta silti tosi hyvä mieli eilisillasta. Sunnuntaina 20.7. Evon uimarannalla On ollut liian täydellistä kirjoittamiseen. Kuin mökillä olisi, mutta ilman huonoja puolia: mökin voi siirtää, maisemaa vaihtaa, vieraat eivät löydä ja jos tulee aika pitkäksi voi kävellä. Olen ratkonut piilosanoja, lukenut, uinut, levännyt, ollut ihan hiljaa ja rauhassa. Laitanpa ne miinukset tähän kuitenkin, tulee hoidettua ne pois: - Allergialääke ei ihan täysin pure hakkuuaukioniityillä. Aivastuttaa ja nenä on tukossa. - Välillä on tosi kuuma. - Metsäpalovaroituksen takia ei voi tehdä tulia - mutta eipä tarvitsekaan tai tee edes mieli. Sitten plussia: + Lämmintä. Koko ajan, illallakin ilman paitaa. Mukavaa vaihtelua talvireissujen jälkeen. Enhän minä talvellakaan palele, mutta ei silloin lämminkään ole. + Metsämansikat metsäteiden vierillä ovat kypsiä. Tuskin sa kouran syötyä, kun pitää jo pysähtyä poimimaan toista, niin on hyviä paikkoja. + Hyttysiä on vain vähän, ja paarmat kaikkoavat, kun pyörittelee likaista paitaa vinhasti pään ympäri. + Mustikoita! Ja pari lakkaakin rantasoilla. + Voi käydä uimassa - ei hiki vaivaa ja olo on puhdas. Reitistä: Kaupinsaari: Puron rannalla korpinotkelmassa, ei kovin kaunis, mutta tunnelmallinen silti. Laavun katto suuri kuin mikä. Laitoin perjantaina aamupäivästä aamiaisentäydennyslounaan. Alempi Rajajärvi: Ei voinut uida, vaikka teki mieli - suorannat. Rajajärvet: Tienristeyksessä on mäkki, jonka pihassa on hyvä, vanha vinttikaivo. Täytin pullot ja juttelin isäntäväen kanssa. Ei kuulemma ole juuri retkeilijöistä häiriötä, vaikka mökki on Aurinko-Ilves -yhdysreitin varrella. Tervajärvi: Pudottelin iltapäivän kunniaksi polulta uimapaikkaa etsimään, kyitä varoen. Kannatti: niemessä oli upeat kalliot ja valmiit leiripaikat. Sinne syksyllä! Uin ja join, olin. Polulle palatessani ryvin rahkasammaleisessa ojassa tosi syvälti, mutta mikäs siinä, virkisti vain. Metsätie Koverolta etelään 0,5 km: Käyttämättömän tienpään kääntöpaikalta piti lähteä ylittämään rytöinen, auringon paahtama hakkuuaukea helteessä. Ajattelin, että siellä varmasti on kyitä. Ja olihan siellä, heti ensimmäisessä ojassa. Kaaduin ja huomasin kyyn noin puolentoista metrin päässä. Sähisihän se, mutta pakeni kuitenkin. Minä myös. Pienestä pitäen olen inhonnut ja pelännyt käärmeitä. Aukio oli kuitenkin ylitettävä, vaikkei risukossa ja heinikossa voinut varoa jalkojaan. Sitä kai voisi kutsua pelon voittamiseksi, vaikka liikuinkin tosi hitaasti. Erakkomurju: Juomaa ja järkytyksestä toipumista. Hyvä laavuhan se olisi, jos vuokrata haluaisi. Kävin uimassa. Kovero: Englantia puhuva nuoripari oli telttailemassa nuotiopaikalla. Mitäpä heistä. Täytin pullot kaivosta ja laitoin Vorokin laavulla rauhassa ruokaa. Siinä vasta ylevälle paikalle tehty laavu! Alkoi tulla ilta, jatkoin matkaa viileämmässä. Sorsakolu: Suomalainen nuoripari vaihteeksi, ja koira, nukkuivat laavulla. Uin, join iltateet, laitoin teltan. Nukutti hyvin, mutta aamulla oli kuuma ja nenä ihan tukossa. Aamu-uinti aukaisi. Valkea-Mustajärvi: Ruokaa keittelin laavun lähellä, niemen nokassa: Lämmin Kuppi Tomaatti-basilika on mielettömän hyvää ruileivän kanssa. Ja aprikoosikeittoa päälle. Uin taas, alasti tietenkin, vaikka vastarannalla oli ihmettelijöitä. Kylökkäänjärvi: Polun viereen keskelle hakkuuaukearääseikköä on joku joskus pystyttänyt oleskeluryhmän. Outo paikka. Iso-Ruuhijärvi: Tuvalla oli nuorisoa: kaljaa, kavereita, makkaraa ja musiikki lujalla, kaikkea mitä voi kesältä toivoa, kun on 17. Täytin pullot tuvan seinästä. Nuoriso neuvoi, että uida ei kannata, sillä vesi on mutaista. Kalliojärvi: Kaunis kuin mikä, hyvä keittokatos ja muutama perhomies. Piti levätä kunnolla, jalkoja sattui: lenkkarit eivät tue tarpeeksi jalkapöytää. Ruuan jälkeen tein piilosanaa puoleenväliin, luin Erlend Loen kirjaa Supernaiivi (hyvä kirja!), katselin vastarannalla makailevaa kalastusleskeä, olin siis mökillä. Päätin jatkaa vasta neljän tunnin jälkeen. Kalliojärven itärannallakin on laavu, muttei puita. Upea talvipaikka muuten. Länsirannan laavulla söin mustikoita: niitä oli aivan järkyttävän paljon. Vähä-Koukkujärvi: Täkäläinen laavu lienee lapsille, kuten koko järvikin Villin Pohjolan oppaan mukaan: pieni laavu se on ja sievä. Suojaisa talvella, ja rauhallinen: lapsia on aika vähän. Ylisen Niemisjärven niemen laavu: Viimeisen yön paikaksi löytyi onneksi reissun kohokohta. Niemisjärven alue on suosiostaan huolimatta siisti, hiljainen ja hyvä: väkeä on paljon mutta he ymmärtävät järven luonteen. Teltan pystytin korkealle kallioille. Luin kirjan loppuun, tein piilosanan loppuun ja katselin sorsaperhettä. Aamulla tarkastin ja hyväksi havaitsin järven muutkin laavut. Täällä voisi talvella asua viikon verran, joka yö eri laavulla. Latvatupa: Paras löytö oli silti Latvajärven vuokratupa, joka oli tyhjillään. Siisti kuin mikä, erillinen tupa, sauna ja ulkorakennus, kirkasvetinen kaivo, pitkä laituri, kaikki kaunista ja yksinkertaista. Metsääkin ympärille jätetty kauniisti, vaikka ihan vieressä aukeaa hakkuu. Latvatuvalla voisi olla ja jopa maksaakin. Kävin uimassa, totta kai. Ruokaa keittelin, että olisi syy viipyä pitempään kämpän pihassa, nälkä ei ollut. Nyt odottelen bussia Evon uimarannalla, poltan selkääni. Mitä kannattaa tehdä: - varoa käärmeitä erityisesti kuulonvaraisesti, mutta voittaa pelko - palata marraskuussa: lunta, pakkasta, rauhaa - viipyä vaikka neljä tai viisi yötä, niin ehtisi käydä Taruksellakin - vuokrata joskus mökki