Pellisenlaella, kolmannen vaelluspäivän iltapäivää. Tunnelma oli kuin idän aroilla.
Tasaista ja helppoa kulkea. |
Jäkälä-äytsin teollisuusalue. Täällä oli myös kaivinkone, jossa luki suloisesti "Äytsin
kulta". |
Karukorvenkuru oli yllättävän jyrkkä ja syvä. Karua korpea tosiaan. Taustalla Latnjoaivi,
seuraavan aamupäivän huiputuskohde. |
Hyvä leiripaikka löytyi vaistolla Mattit Ravadas -joen latvoilta, pienen paloaukean
takaa. Valmis nuotiosija, tasainen kangasmaa, pieni puronliru. |
Latnjoaivin selänteellä seuraavana aamuna. Loppukevään karuus on vaikuttavaa: ruskean
eri sävyjä, paljaat koivut, kirkas valo. |
Latnjoaivin huipulla, näkymä etelään. Tuuli tuntui kylmältä, mutta aurinko pilkahteli. |
Taas teetauko. Näitä osattiin kerrankin pitää tarpeeksi usein. Latnjoaivin luoteisrinteessä,
upea näköala Kietsimätuntureille. |
Vaskojoen tupa. Osattiin sitä 70-luvullakin rakentaa kauniisti maastoon sopivia muotoja. |
Löytyi jotain vihreää... |
Latnjoaijohka yhtyy Vaskojokeen. Vaskosta oli kahlattu yli näiltä kohdin, nytkin
olisi saattanut päästä ilman suurempia riskejä. Lisää kuvia. |